keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Maresi: Punaisen luostarin kronikoita



Kirjoittanut: Maria Turtschaninoff
Sivuja: 212

Maresi: Punaisen luostarin kronikoita sijoittuu Menosin saarelle, jossa naiset elävät rauhassa Punaisessa luostarissa. Luostarissa on tarkat säännöt. Sinne ei saa tulla miehiä ja siellä tulee elää tietyllä tavalla. Se on turvapaikka monelle tytölle ja naiselle, jotka ovat kokeneet huonoa kohtelua elämässään. Osa luostarin tytöistä koulutetaan luostarin töihin ja osa asuu siellä vain jonkin aikaa ja jatkaa sitten matkaansa muualle.

Tarinan päähenkilö Maresi on asunut siellä jo vuosia tultuaan luostariin turvaan nälänhädän takia. Hän on tottunut luostarin rytmiin ja tapoihin ja odottaa, milloin hänet määrätään jonkun sisaren noviisiksi, jolloin hän voisi alkaa opettelemaan jotain luostarin monista vastuullisemmista töistä.

Elämä luostarissa kuitenkin muuttuu, kun sinne saapuu Jai. Jai ei suostu kertomaan, mitä hänelle on tapahtunut, mutta viikkojen kuluessa hän alkaa pikku hiljaa paljastaa menneisyyttään. Pian Jain menneisyys tulee saarelle vainoamaan kaikkia luostarin asukkaita ja pian koko saari on vaarassa.

Vähän päälle kahteensataan sivuun on onnistuttu rakentamaan ehjä ja hyvä tarina. Luin kirjan nopeasti ja nautin joka sivusta. Kieli on kaunista. Osa kiitoksesta menee suomentajalle Marja Kyrölle. Luostarin maailma on rauhallinen, mutta ei onneksi liian täydellinen. Sielläkin on omat sisäiset ristiriitansa.

Maailma rakentuu pitkälti dialogin kautta, kun Maresi kertoo Jaille, miten luostari toimii. Se on melko yleinen keino; tarinaan tulee mukaan hahmo, joka ei tunne tapahtumapaikan tapoja. Kun hahmolle kerrotaan, miten kaikki toimii, pääsee lukijakin kirjan maailmaan helposti mukaan. Joistakin bloggauksista olen lukenut, että näin suora kertominen oli haitannut lukukokemusta, mutta minä kyllä tykkäsin.

Vaikka luostarin elämä kerrotaan lukijalle melko suoraan, minulle ainakin tuli kirjasta erittäin rauhallinen tunnelma. Missään vaiheessa ei tuntunut siltä, että silmieni eteen olisi yritetty tunkea liikaa tavaraa (mikä tuntuu joskus olevan fantasian helmasynti), vaan maailma rakentuu vähän kuin huomaamatta. Rauhallisen alun jälkeen tunnelma reipastuu loppua kohti, mutta en kyllä sanoisi, että tämä kirja olisi mitenkään kovin vauhdikas teos. Tarinan lopusta kyllä löytyy seikkailullinen loppuhuipennus, joka sopii nuortenkirjaan, mutta se ei tunnu väkisin tungetulta, sillä lupaillaanhan jo kirjan alussa, että jotain pahaa tulee tapahtumaan.

Minä tällaisena parikymppisenä lukijana pidin kirjasta kovasti, mutta myöhemmin olen kuullut joiltain vanhemmilta, että kirja on tuntunut heidän lapsiensa mielestä vähän turhankin jännältä. Kun aloin miettiä asiaa, niin kyllähän siinä tapahtuu varsin kamalia asioita. Itse luostari on lähes rauhan tyyssija, mutta ulkopuolella on sotaa, nälänhätää, pahoinpiteleviä aviomiehiä ja kaikenlaista muuta turvattomuutta. Kenties tätä kirjaa ei siis kannata suositella kovin herkälle lukijalle.

Romaanin maailman kamalat asiat kiinnittivät minunkin huomioni. Rauhallisen luostarin ja julman muun maailman kontrasti on niin vahva, että kauhistuin, kun kuulin, mitä Jaille lopulta on tapahtunut. Vaikka kyseessä on nuorten fantasiaromaani, ne asiat, joita Jai, hänen siskonsa ja hänen äitinsä ovat kokeneet, eivät ole mielikuvituksen tuotetta. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tapahtuu nykypäivänä hyvin samalla tavalla, mitä romaanissa kerrotaan.

Jonkin verran jäin miettimään, että onko tämä kirja Junior Finlandian arvoinen, mutta toisaalta, en ole tainnut ennen lukea Junior Finlandian voittajaa. Jos olisin lukenut tämän tietämättä voitosta, olisin varmaankin kehunut kirjaa hyvin paljon. Ja kehunhan minä nytkin. Hieman vain tuli pohdittua, että nostiko Junior Finlandian voitto odotukset liian korkealle.

Maresi: Punaisen luostarin kronikoita on kirja, josta lukisin mielelläni jatkoa. Tarina päättyy kiinnostaaan tilanteeseen, joka on ihan pätevä päätös tarinalle, mutta potentiaalinen aloitus jollekin suuremmalle juonelle. Risingshadowin puolelta bongasin tiedon, että Punaisen luostarin kronikoita olisi tulossa jopa kaksi kappaletta lisää. Onneksi odotellessa voi lukaista Turtschaninoffin muut samaan maailmaan sijoittuvat romaanit Arran ja Anachén!

7 kommenttia:

  1. Minä taas tykkäisin siitä, että tarina jäisi tähän yhteen kirjaan. Kyllähän jatkolle tilaa löytyy eikä se tunnu venytetyltä, mutta minusta Maresi olisi ollut ihana ihan tällaisenaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lopetus on oikein mainio, jos jää yhteen kirjaan, mutta jotenkin minulla on suuri luottamus, että tästä voi tulla hyvä kirjasarjakin.

      Poista
  2. Kirjan kansi on kaunis :)

    Mielestäni kirja oli oikein ihana lyhyydessään ja tehokkuudessaan, joten jatko-osat mietityttävät. Toisaalta: jos taso säilyy, mitään hätäähän ei ole :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, se on hyvin kaunis! Käytin lukiessa paljon aikaa ihan vain sen ihailuun.

      Ja kyllä, jos taso säilyy, niin ei ole mitään hätää jatko-osien kannalta :D

      Poista
  3. Minun tekisi mieli lukea tämä, mutta olen itsekin pohtinut, että ovatko odotukeni ainakin vielä liian korkealla. Minua kiinnostaa tämä siis lähinnä voiton ja kehujen vuoksi. Muuten en varmaan olisi tätä koskaan edes huomannut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä lukemaan! Sanoisin jopa, että tässä on jotain astridlindgrenmäistä. Selkeästi nuorille suunnattu kirja, mutta kuitenkin sellainen, joka ei kohtele lukijaa liian herkästi. Tarina on omalla tavallaan hyvin synkkä (kuten Veljeni Leijonamieli), mutta silti melko lohdullinen. Toki riippuu lukijan omista mieltymyksistä, mutta koska minä pidän Lindgrenin kirjoista, joten tämäkin nappasi :)

      Poista
  4. Itse tykkäsin ainakin kovasti kirjasta, mutta kyllähän ne jain tapahtumat jäi mieleen ja pohdin aika paljon niitä :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...