maanantai 5. tammikuuta 2015

Matkijanärhi, osa 1

Kuva: IMDb
Nälkäpeli-elokuvat jatkavat samaa linjaa. Ne ovat edelleen yksiä parhaimmista elokuvasovituksista, joita olen nähnyt. Elokuvat onnistuvat siirtämään kirjan tunnelman valkokankaalle ja jopa laajentamaan sitä.

Matkijanärhi kirjana on mielestäni pitkäveteisin koko trilogiassa. Siinä tapahtuu paljon, mutta kaikki kerrotaan Katniksen näkökulmasta, niin että osa toimintakohtauksista kuullaan vasta jälkeenpäin tai nähdään sivusta seurattuna. Kolmannen kirjan ongelma mielestäni oli Katniksen käytös. Vaikka hän reagoinkin hyvin uskottavasti ja ymmärrettäväksi kaikkeen, mitä hänelle on tapahtunut, minun oli lukijana vaikea olla turhautumatta. Tämän vuoksi trilogian päätös on jäänyt minulle etäiseksi kirjana, joten olin kiinnostunut näkemään, mitä ratkaisuja elokuvaan on tehty.

Matkijanärhen ensimmäinen osa alkaa hyvin hitaasti - jopa niin hitaasti, että ehdin pelätä, ettei elokuvasta olekaan mihinkään. Ensimmäisen noin puolen tunnin aikana nähdään enimmäkseen Katniksen elämää 13. vyöhykkeellä. Hän alkaa tehdä yhteistyötä presidentti Coinin kanssa ja viettää paljon aikaa Galen kanssa. Jopa pikkusisko Prim saa vähän ruutuaikaa ja vuorosanoja.

Jälkeepäin ajateltuna alun hitaudella on hyviäkin puolia. Katsoja ehtii muodostaa tunnesiteitä hahmoihin. Minua on aina häirinnyt Nälkäpeli-sarjassa se, kuinka Prim on Katniksen suurin motivaatio, mutta en ole koskaan pystynyt tuntemaan heidän sisarusrakkauttaan. Tässä elokuvassa vihdoin pystyin näkemään heidän sisaruksina.

Pidin myös siitä, kuinka hienovaraisesti presidentti Coinin käytös viittaa siihen, mitä tulee tapahtumaan. Kirjan lukemattomat eivät ehkä kaikkia pikkujuttuja napanneet, mutta kirjan lukeneelle oli nautinnollista seurata elokuvan alun yksityiskohtia. Elokuvassa on kohtaus, jossa presidentti Coin sanoo, että Katniksen on muistettava, ketkä ovat hänen todellisia vihollisiaan. Manipulointia ei tapahtu ainoastaan Capitolin suunnalta.

Onneksi elokuva saa tuulta siipiensä alle sen jälkeen, kun Katniss suostuu olemaan kapinan keulakuva. Seuraa monia voimakkaita kohtauksia, enkä oikeastaan lainkaan ihmettele, että elokuva on bannattu muun muassa Thaimaassa. Osittain elokuva voitaisiin nimetä uudestaan nimellä "Kuinka aloittaa vallankumous askel askeleelta".

Loppua kohti elokuva parani ja muuttui mielenkiintoisemmaksi. Pidin useista elokuvallisista ratkaisuista, esimerkiksi siitä, kuinka Finnick kertoo elämäntarinansa koko kansalle. Elokuvasarja jatkaa hienoa sovittamista kirjasta valkokankaalle. Joku osaa hommansa. Kirjan hivuttavat kohtaukset, joissa ahdistava tunnelma luodaan ahdistavan pitkillä tekstikohtauksia on muutettu sopivan mittaisiksi, mutta vaikuttaviksi ja tunteellisiksi kohtauksiksi. Kaiken kruunaa Jennifer Lawrencen näyttely.

4 kommenttia:

  1. Minäkin pidin Matkijanärhestä kovasti. Vaikuttavimpia elokuvia koko ikänäni. Rakastan kirjojakin niin, niin paljon. Pitäisi lukea ne uudestaan lähiaikoina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin ajattelin, että pitäisikö lukea Nälkäpelit uudestaan. Siitä alkaa olla jo 3-4 vuotta!

      Poista
  2. Tämä oli yllättävän hyvä. Pelkäsin etukäteen, että venyttäminen kahtia olisi hidastanut leffan äärettömän tylsäksi... Onneksi olin väärässä. Hiukan hämmentää myöntää, mutta tämän sarjan kanssa pidän leffoista paljon enemmän kuin kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, yleensä elokuvasovitukset muuttavat tarinaa liikaa tai keskittyvät epäoleellisiin juttuihin (esim kolmiodraamaan), mutta Nälkäpelit ovat ihan onnistuneita.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...