sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Elämän ja kuoleman salaisuudet

Kirjoittanut: Rebecca Alexander
Suomentanut: Sami Heino
Sivuja: 413

Viime aikoina lukupiirissäni on luettu vähän kehnoja kirjoja. Ensiksi Ursula K. Le Guinin Neljä anteeksiantoa ja nyt tämä. Näin voi joskus käydä, sillä piiri valitsee kirjat spekulatiivisen fiktion uutuuksista ja joskus kirja voi vaikuttaa kaikin puolin mielenkiintoiselta, mutta totuus onkin jotain ihan muuta.

Elämän ja kuoleman salaisuudet vaikutti hyvin lupaavalta. Sen kansi on kaunis (niin, eihän sitä kannen perusteella pitäisi kirjaa valita, mutta olen huomannut, että minua miellyttävä kansi yleensä takaa myös minua miellyttävän tarinan), sen takakansiteksti vaikuttaa kiinnostavalta ja se on saanut ihan hyviä arvosteluita. Mutta aina ei voi napata.

Tarina kerrotaan kahdessa tasossa. Nykyajassa lontoolainen Jack-niminen nainen pelastaa Sadie-nimisen 14-vuotiaan tytön varmalta kuolemalta käyttämällä samoja riimuja, joilla hänen henkensä on noin 20 vuotta sitten pelastettu. Oudot tapahtumat kuitenkin kiinnittävät niin inkvisition, rikostutkijoiden kuin salatieteiden asiantuntija Felixin huomion. Menneisyydessä taas tohtori John Dee ja Edward Kelley ovat päätyneet Puolaan auttamaan huonovointista Erzsébet Báthorya. Parannuskeinojen kohdalla tasapainoillaan tieteen ja taian välimaastossa.

Kirjassa olisi aineksia. Kahdessa tasossa kulkevat mysteeri, jossa historia ja nykypäivä täydentävät toisaan voisi olla kiinnostavaa luettavaa. Taianomaisia riimuja, eläviä kuolleita, jonkin sortin uudenlainen tulkinta vampyyreista, menneisyyden kummittelua, luopumisen teemoja ja jopa hieman romantiikkaakin. Valitettavasti huomasin, että kirja epäonnistuu lähes jokaisella osa-alueella, johon se yrittää kajota.

Sen juoni ei ole erityisen kiinnostava. Lähes koko kirjan ajan odotin, milloin itse tarina alkaa. Historia ja nykypäivä eivät kohtaa, joten minulla oli sellainen olo, että olisin lukenut kahta erillistä kirjaa, jotka vain jostain syystä on laitettu samojen kansien sisälle ja joissa saatetaan käsitelä hitusen samoja asioita.

Nykyajan teksti on melko dekkarimaista, mielestäni turhan suoraselkoista ja tunteetonta kieltä. Nykyajassa sattuu ja tapahtuu kuin toimintaelokuvassa konsanaan, mutta tunne jää puuttumaan. Hahmot kyllä reagoivat tapahtumiin, mutta silti he jäävät etäisiksi. Teksti kertoo siitä, kuinka hahmot tuntevat, mutta teksti ei saa lukijaa elämään hahmojen ajatuksissa mukana.

Menneisyyden teksti on taas raskaslukuista ja hieman epäselvää. Kuvailua on paljon enemmän, mutta silti minulla oli vaikeuksia pysyä perässä siinä, mitä oikein tapahtuu. Lopulta huomasin, etteivät menneisyyden osuudet palvelleet minua lainkaan ja pysyin nykyisyydessä ihan hyvin mukana ilman niitäkin, joten aloin skippailla lukuja ja keskityin ainoastaan kirjan toiseen tarinaan.

Näin jälkikäteen ajateltuna olisin pitänyt kirjasta enemmän, jos historiaosuudet olisivat olleet huomattavast lyhyempiä. Kenties salatieteiden asiantuntija Felix olisi vain antanut muille hahmoille (ja lukijalle) lyhyen tiivistelmän kaikesta siitä, mitä John Deelle ja Edward Kelleylle tapahtui 1500-luvun Puolassa. Näin olisi jäänyt yli 100 sivua lisää sivutilaa, jonka olisi voinut hyödyntää Jackin, Felixin, Sadien ja muiden hahmojen syventämiseksi. Kirjassa on paljon hahmoja, jotka tuntuivat vain tyhjiltä kuorilta, jotka kuljettavat juonta eteenpäin. Olisin kaivannut hahmoihin enemmän syvyyttä, jota olisi voinut saavuuttaa lisäsivuilla.

Toisaalta, Rebecca Alexander ei valitettavasti vaikuta kovin lahjakkaalta kirjoittajalta. Elämän ja kuoleman salaisuudet on hänen esikoisteoksensa, mutta olen kyllä lukenut parempiankin esikoisteoksia. Lisäsivut eivät välttämättä olisi syventäneet hahmoja yhtään sen enempää. Kirjasta näkee, että kirjailija kyllä rakastaa hahmojaan ja tarinaansa, mutta hän ei onnistu välittämään sitä lukijoille. Tarina jää mitäänsanomattomaksi, vaikka siinä kovasti yritetään luoda kokonaan uutta mytologiaa. Harmi, harmi.

4 kommenttia:

  1. Kirjassa on kaunis kansikuva ja olen sitä katsellut hieman sillä silmällä, että voisi kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin myöhemmin, että tarina voisi kiinnostaa varmaankin sellaista, joka ei ole aiemmin lukenut kauheasti kirjoja, jotka keskittyivät samankaltaiseen perimätietoon.

      Poista
  2. Jokin tuossa sinun kuvauksessa sai minut varaamaan tuon kirjan kirjastosta, vaikka en omaksi haluaisi. Kansi on viehättävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännää, että vaikken itse kirjasta pitänyt, se sai sinut silti kiinnostumaan :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...