perjantai 13. helmikuuta 2015

Kissakahvila Purnauskis

Vuosi 2015 on lähtenyt vauhdikkaasti liikkeelle. Niin vauhdikkaasti, etten ole ehtinyt blogata pitkään aikaan. Voisin tehdä postauksen, joka on täynnä koottuja selityksiä siitä, kuinka erään hallituksen sihteerin hommat, kirjoituskilpailun esiraadissa toimiminen, yllättävän aktiivinen sosiaalinen elämä ja opinnot siihen päälle ovat vähentäneet varsinaisen vapaa-aikani ja sen seurauksena lukuaikani lähes minimiin, mutta ehkä jätän kootut selitykset väliin ja kerron jostain, missä kävin noin viikko sitten.

Viime viikonloppuna olin kaverini luona Tampereella ja päätimme käydä Kissakahvila Purnauskissa, joka on Suomen ensimmäinen kahvila, jossa voi nauttia kahvilan antimista samalla kun paijailee kissoja, jotka viettävät kahvilassa aikaansa. Olin lukenut jonkun uutisen kahvilasta aiemmin, joten olen kiinnostunut katsastamaan, mistä oikein on kyse.

Kahvilakokemus olikin ehkä erikoisin, minkä olen kokenut. Ei se mikään ylitsepääsemättömän kummallinen ollut, vaan pikemminkin poikkeava kaikista muista kahviloista, joissa olen elämäni aikana käynyt. Sieltä löytyy kaikki kahvilan puitteet: pöydät, ruokalistat, tarjottavat, tarjoilijat. Lisämausteena kissoja ja paljon eloisampi meininki kuin monissa kahvioissa, joissa olen penkkejä kuluttanut.

Heti sisään astuttua kiinnitin ensimmäiseksi huomiota kahvilan tuoksuun. Siellä tuoksui kennel, eläin. En kuitenkaan kokenut tätä negatiivisena asiana, onhan kyseessä kahvila, jossa on eläimiä. Hajuun tottui tosi nopeasti eikä se ole lainkaan voimakas. 

Kahvilassa piti maksaa 5€:n pääsymaksu, jolla todennäköisesti kustannetaan kissojen hoito ja muita kuluja, sillä itse kahvilatuotteiden hinnat olivat suunnilleen normaalia kahvilatasoa. Pääsymaksen jälkeen takit ja kengät jätettiin naulakkoon ja kädet pestiin ja kuivattiin. Sen jälkeen sai mennä istumaan suunnilleen minne halusi. Kahvilasta löytyi normaaleja kahvilapöytiä, yksi sohvaryhmä ja yksi nurkka, jossa oli matala pöytä ja tyynyjä. Minä ja kaverini valitsimme matalan pöydän ja tyynyt.

Huomasin heti, että kahvilassa on tosi rento tunnelma. Epätavallisen rento suomalaiseksi paikaksi. Kissat tekevät ihmeitä ja varmaan myös se, että joutuu jättämään kengät eteiseen. Tuli heti kotoisampi olo. Kun ympärillä pyörii seitsemän kaunista kissaa, ihmiset ovat yllättäen erittäin hyväntuulisia. Meidänkin pöytämme ääreen tuli eräs toinen asiakas, kun yksi kissoista oli majoittunut meidän luoksemme ja hän halusi silittää kaikki kahvilan kissat läpi.

Iloista ja rentoa tunnelmaa loivat myös kahvilan tarjoilijat, jotka puhelivat asiakkaille reippaasti ja välillä istuivat pöytien ääreen, jakoivat kaikille pieniä purnukoita, joissa oli herkkuja kissoille ja kertoivat lisää kahvilan kissoista.

Jotta kissat eivät pääse napsimaan tarjolla olevia antimia, ruoat valittiin ruokalistoista ja ne tuotiin keittiöstä suoraan pöytiin. Tästä tuli hieman sellainen olo, että on ulkomailla, sillä harvoin Suomessa kahviloissa tilataan pöydistä.

Kahvilassa sai teetä ja kahvia kertamaksulla niin usein kun halusi ja tarjoilijat kiertelivät ahkerasti ympäriinsä kaatamassa kuppiin täydennystä. En muista, milloin olisin viimeksi juonut kahvilassa niin paljon kahvia. Ainakin sai rahalleen vastinetta. Muuten tarjolla oli salaatteja, lämpimiä leipiä, erilaisia kakkuja ja muun muassa kuplajuomaa. Ainoaksi kritiikiksi voisin sanoa, että ruokalista oli vain kaksi yhteen niitattua A4:sta. Kahvilan ruokalista kuulemma vaihtuu välillä, joten ymmärrän, ettei kovin pysyviä ruokalistoja kannata tehdä, mutta kenties paperit olisi voinut edes laittaa jonkinlaiseen muovitaskuun, niin ne voisivat pysyä siisteinä. Kuvat annoksista eivät myöskään olisi olleet pahitteeksi.

Olin tullut kahvilaan lounastamaan pitkän kaavan mukaan, joten otin ensiksi kanasalaatin, joka oli oikein erinomaista, joskus hitusen hintavaa (9,5€). Kissa, Viiru muistaakseni, hyppäsi tietenkin heti syliini ruoan saavuttua. Yleisesti ottaen kissat olivat hyvin rauhallisia, eivätkä häirinneet syömistä, mutta kuulemma Viiru on ruoan perään. Sen pystyi kyllä helposti nostamaan sivuun, eikä se enää sen jälkeen häirinnyt.

Jälkiruoaksi otin pätkis-kakkua, jonka päällä oli muutama siivu mansikkaa. Kahvilassa kakut vaihtelevat päivittäin ja sinä päivänä oli tarjolla kolmea eri kakkua. Pätkis-kakku oli niin täyttävä, että melkein meinasi tapahtua katastrofi, eli en meinannut jaksaa syödä kakkupalaa kokonaan. Mitä kamalaa haaskausta!

Kaiken kaikkiaan kahvilakokemus oli kiinnostava ja siksi halusinkin kirjoittaa siitä blogipostauksen. Kissoista en valitettavasti saanut hyviä kuvia, sillä ne olivat varsin eläväisiä tapauksia. Mielestäni kahvila sopii varsinkin niille, jotka pitävät kissoista, mutta eivät voi sillä hetkellä hankkia itselleen omaa kissaa, tai ovat allergisia, mutta haluavat silti välillä silitellä kissoja. Kahvilassa on nettisivujen mukaan ilmastointi, jonka avulla allergiset voivat oleskella siellä, mutta tietenkin omien tuntemusten mukaan.

Mikään opiskelijakahvila tämä ei silti ole. Kahvitteluun kuluu helposti melkein kymppi sisäänpääsymaksusta johtuen, joten vaikka asuisin Tampereella, en todennäköisesti kävisi tuolla kovin usein. Sinne voi viedä kavereita tai sitten se voisi olla vaikkapa hyvä ja mieleenjäävä paikka viedä joku treffeille. Vähän jotain erilaista.

Linkki: Kahvilan kotisivut

8 kommenttia:

  1. Tuolla haluaisin ehdottomasti joskus käydä. Kisut ovat ihania ja pätkiskakku näyttää herkulliselta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pätkiskakku oli oikein herkullista. Suklaista, mutta ripaus mintun tuomaa raikkautta, niin ei tuntunut liian raskaalta.

      Poista
  2. Minun on tehnyt mieli käydä tuolla, nyt kun tuttujani asuu Tampereella ja olisi muutenkin hyvä syy piipahtaa siellä, mutta kahvila tuntuu aika hintavalta. En tiedä saako sieltä mitään vegaanista (paitsi tietenkin se kahvi ja tee), joten pelkästään kissojen silittelystä ei ehkä viitsisi maksaa sitä 5 euroa + kahvin hinta, kun kuitenkin kotona on kaksi pörröistä pyörimässä koko ajan jaloissa. Mutta minusta tosi kiva konsepti ja idea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta vegaanisuudesta en tiedä, valitettavasti. :( Enkä löytänyt netistä mitään ruokalistoja. Aina voi tietenkin kysellä.

      Poista
  3. Veljeni kertoi viime kesänä Pariisissa olevasta kissakahvilasta, jossa oli käynyt, ja ajattelin, että wou, Suomeenkin sellainen! Kiva että nyt löytyy, ja pitää ehdottomasti päästä joskus käymään. Siskoni olikin hiljaittain päässyt käymään Tampereen kahvilassa, ja kehui kyllä mukavaksi paikaksi. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että Suomeenkin tulee tällaisia kivoja kahviloita! Toivon, että kahvila pysyy pitkään pystyssä. Olen joskus käynyt jännissä kahviloissa (esim sellaisessa, jossa ei maksettu kahvista, vaan siitä ajasta, joka siellä vietettiin) mutta se paikka ei pysynyt pitkään pystyssä. :(

      Poista
  4. Oii, tänne pitäisi kyllä joskus päästä! Varsinkin kun on Suomessa niin olisi helppo mennä. Vaikuttaa todella kotoisalta. Kissakahviloitahan löytyy myös Irenen mainitseman Pariisin lisäksi Tallinnasta ja useampia sekä Amsterdamista että Japanista. Mietin että jos Lontoon kahvilassa kävisi kesällä kun siellä muutenkin aion pyöriä. Kissat ovat ihania <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat ovat ihania ja tuollainen kahvila sopii esimerkiksi minulle, joka tykkää kissoista, mutta en ainakaan tällä hetkellä viitsi hankkia sellaista itselleni. Voin sitten käydä silittelemässä muiden kissoja, kavereiden luona tai vaikka kissakahvilassa. :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...