perjantai 20. helmikuuta 2015

Neljä anteeksiantoa

Kirjoittanut: Ursula K. Le Guin
Sivuja: 263
Suomentanut: Jyrki Iivonen

Ensikosketukseni Ursula K. Le Guiniin ei ollut kovin maatajärisyttävä. Kirja valikoitui lukupiirini luettavaksi, onhan Le Guin merkittävä scifi- ja fantasiakirjailija ja tämän kirjan seurauksena kaikki hänen hainilaiskirjansa on nyt suomennettu. Kaiken lisäksi itse kirjailja oli noteerannut suomennoksen kannen blogissaan. 

Tarkemmin sanottuna Neljä anteeksiantoa ei ollut ensikosketukseni Le Guiniin. Teini-ikäisenä sain joululahjaksi Maameren tarinat 1-4 ja luin sitä ehkä noin 100 sivua, mutta en silloin innostunut. Päättelin olevani vielä liian nuori. Pitäisi yrittää tutustua kirjaan nyt vähän vanhempana ja spefiin enemmän tutustuneena. Kolmas hienoinen kosketukseni Le Guiniin tapahtui viime kesän Finnconissa (2014), kun Pimeyden vasempaa kättä suositeltiin eräässä paneelissa.

Ehkä tuo luettelointi todistaa sen, että olen aidosti kiinnostunut tutustumaan Le Guinin tuotantoon. Ihan oikeasti. Neljä anteeksiantoa ei vain tehnyt tutustumisesta helppoa, sillä en erityisemmin pitänyt siitä.

Kirja koostuu neljästä pitkähköstä novellista, jotka sijoittuvat entiselle orjaplaneetalle Weowelle ja orjanomistajien hallitsemalle Werelille. Kirjan sisältö on seuraava:
  • Petoksia (Betrayals, 1994)
  • Anteeksiannon päivä (Forgiveness Day, 1994)
  • Kansan mies (A Man of the People, 1995)
  • Erään naisen vapautuminen (A Woman's Liberation, 1995)
  • Huomioita Werelistä ja Yeowesta (liite)
  • Oi, oi Yeowe (liite, laulun nuotit)
Ensimmäinen tarina kertoo opettaja Yossista, joka päätyy auttamaan naapuriaan. Toinen tarina kertoo suurlähettiläs Sollysta, joka ajautuu outojen tapahtumien pyörteeksi ja joutuu lopulta kaapatuksi. Kolmas tarina keskitu historijoitsija Havzhivaan, joka yrittää löytää itseään ja elämänsä tarkoitusta ja ajautuu Yeowella poliittisiin kiistoinen. Viimeinen novelli kertoo Rakamista, orjanaisesta, joka käy läpi koko elämänsä, orjuuteen syntymisestä vapauteen ja siihen, mitä vapauden jälkeen tapahtui.

Kaikissa tarinoissa käsitellään epätasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta, politiikkaa ja normien kyseenalaistamista. Osa hahmoista on jo vanhoja ja elämää nähneitä, osa vasta nuoria, jotka joutuvat oppimaan sen, minkälaiseen maailmaan he ovat syntyneet. Tarinat liittyvät löyhästi toisiinsa, mutta kovin suurta jatkuvaa juonta ne eivät mielestäni muodostaneet.

Tällä tavalla kerrottuna novellikokoelma vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Valitettavasti kerronta ei kuitenkaan napannut. Se on raskasta, poukkoilevaa ja vaikeasti seurattavaa. Joidenkin sanojen mukaan se on kaunista. Omalla tavallaan se onkin. Minulla oli tekstiä lukiessa eräänlainen kauniinhaikea olo, mutta se on ehkä kiltein asia, minkä tästä kirjasta osaan sanoa. Yleiskuva on vähän pettynyt ja turhautunut. Ehkä olisin ymmärtänyt enemmän, jos olisin lukenut muita hainilaiskirjoja.

Kokoelman viimeisin novelli, Erään naisen vapautuminen, oli kaikista mukaansatempaisevin. Se on kokoelman selkein ja sitoo aiempia tarinoita yhteen. Ehkä tarina upposi minuun sen kerrontatyylin takia. Rakam, kertojaääni, kirjoittaa siinä kertomusta elämäsään ja siksi se on melko selkeä, alkaen syntymästä ja edeten kronologisessa järjestyksessä. Kerronnan lisäksi tarina on neljästä novellista informatiivisin. Se käy tarkkaan läpi kaikenlaista orjuuteen liittyvää. Voi kuitenkin olla niin, että pidin neljännestä novellista vain sen takia, että se oli selkein verratuna kolmeen muuhun. Yksittäisenä teksinä en välttämättä olisi pitänyt siitä niin paljon.

Ensikosketuksen Le Guinin kirjoihin ei todellakaan ollut helppo. Ei silti aio luovuttaa. Maameren tarinat kummittelee hyllyssä. Vielä minä siihen joku päivä tartun.

4 kommenttia:

  1. LeGuiniin pitäisi kyllä oikeasti tutustua. Maameren tarinat ovat olleet minulla jo lainassakin useaan otteeseen, mutta vielä ei ole tullut niiden aika. Ja hienoa, että aiot olla noin sitkeä! Kirjailijat ansaitsevat toisen mahdollisuuden - ainakin lähes kaikissa tapauksissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä vielä Maameren tarinat luen! *heiluttaa nyrkkiä* :D

      Poista
  2. Minulle taas Le Guinin kirjat ovat olleet todella tärkeitä ja vaikuttavia..! Tätä kokoelmaa en tosin vielä ole lukenut. Jännä, miten eri tavalla jokainen lukija kokee tekstin. Eihän tietenkään kaikesta voi tykätä, jos jokin kirjailijan tyylissä ei vain uppoa.

    Suosittelen kyllä vielä toisen mahdollisuuden antamista Le Guinille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Le Guin on vaikuttanut moneen (ainakin suomalaiseen) spefilukijaan, joten pakko hänen teksteissään on jotain sellaista olla, josta ihmiset tykkäävät :) Kenties Neljä anteeksiantoa oli vain vähän turhan raju aloitus.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...