tiistai 24. maaliskuuta 2015

Kuokkamummo

Kirjoittanut: Marko Hautala
Sivuja: 328

Pieni kaupunki ja sen nuhruinen lähiö, jonne ihmiset jumittuvat koko elämänsä ajaksi. Paikka, josta vain harvat onnelliset pääsevät pois. Paikka, jossa teinit kokoontuvat kellariin ja kuuntelevat kauheaa tarinaa Kuokkamummosta, joka tappaa lapsia. Kaikkihan tietävät, että ne ovat vain tarinoita ja oikeasti lapset ja nuoret vain seuraavat tarkkaan, kuka pelästyy ja sitten nauravat tälle pelkurille. Mutta naurun jälkeen kaikki vakavoituvat nopeasti. Jotain karmivaa tarinoissa on. Varsinkin kun lähiössä tapahtuu outoja. Kummia vähäpuheisia tuntemattomia ihmisiä. Katoavia teinityttöjä. Tapahtumia, joita ei osata oikein kunnolla selittää.

Marko Hautalan Kuokkamummo valikoitui lukupiirini kirjaksi sen kauhuelementtien takia. Odotin kirjalta aika helppolukuista nuortenkirjaa, jossa on vetävä juoni. Sen sijaan huomasinkin lukevani melko korkeakirjallista ja monitasoista kertomusta, jota en kyllä luokittelisi nuortenkirjaksi.

Tarinasta on vaikeaa löytää päähenkilöä. Periaatteessa se kertoo Samuelista, joka isänsä kuoltua palaa kotikonnuilleen selvittämään, mihin kuntoon lapsuudenkoti on jäänyt. Kotona teini-iän muistot alkavat palailla mieleen. Yläasteikäisenä naapurustoon muutti Julia, suomalainen tyttö joka oli asunut Yhdysvalloissa pari viimeistä vuotta. Julia on ennakkoluuloton eikä tunne naapuruston kirjoittamattomia sääntöjä ja sen seurauksena ihastunut Samuel ajautuu paikkoihin, joihin ei muiden mielestä saisi mennä. Nykyajassa taas on Sagal, joka säikähtää kertomuksia Kuokkamummosta, ja Maisa, joka haluaa tutkia lähiön erikoista tarinaperinnettä ja värvää Sagalin kertomaan hänelle, minkälaisia tarinoita nykyään kerrotaan.

Todellisuudessa tarinassa ei tunnu olevan yhtä selkeää päähenkilöä. Kenties päähenkilö on se lähiö. Se paikka, jossa kaikki tapahtuu. Kaikki pyörii siellä, meren rannalla, ränsistyneiden huviloiden keskellä. Aina on pimeää, tuulista ja kosteaa, niin ettei voi ihan varmasti sanoa, kuka metsätiellä vastaan tuleva henkilö on. Onko se tuttu? Vai kenties Kuokkamummo?

Kuokkamummo on kirja, joka herätti paljon keskustelua lukupiirissä. Tuntui melkein, että jokainen oli lukenut kirjasta eri version. Minä kiinnitin huomiota kadonneisiin teinityttöihin ja siihen, mitä Julialle kuuluu nykyään. En edes löytänyt kirjasta kovin paljon itse Kuokkamummoa. Toiset taas olivat huomanneet Kuokkamummon ihan joka nurkan takaa ja keskittyneet muun muassa tarinassa esiintyviin laivoihin ja merihirviöihin. Tämä oli mielestäni oikein hyvä lukupiirikirja, sillä vaikka omasta mielestäni olin ymmärtänyt kirjan ja saanut kirjan lopussa mieltäni tyydyttävän loppuratkaisun, lukupiiri sai minut tajuamaan, kuinka paljon muuta kirjasta löytyy. Kirjasta löytyy paljon keskusteltavaa. Noin kolmeensataan sivuun on onnistuttu sisällyttämään uskomattoman paljon asiaa, pieniä yksityiskohtia, ilman että kirja itsessään tuntuu raskaalta.

Sanoisin jopa, että Kuokkamummo voisi toimia loistavasti elokuvana lähes samanlaisessa kohtausjärjestyksessä, miten tarina esitetään kirjassa. Kirja koostuu kohtauksista, joissa ei kauheasti selitellä. Rivien välistä täytyy lukea paljon. Visuaalisuus voisi jopa auttaa tarinan hahmottamisessa. Kuokkamummo on kirja, jonkalaista en ole pitkään aikaan tai kenties koskaan ennen lukenut. Lopussa tulee olo, että tekisi mieli aloittaa koko kirja alusta, sillä vasta loppu tuntuu antavan kunnon merkityksen alun satunnaisilta tuntuville kohtauksille. Suosittelen kirjaa kaikille niille, jotka haluavat vähän vaivata älynnystyröitään kirjaa lukiessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...