keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Liekkien näkijät

Kirjoittanut: Gillian Anderson & Jeff Rovin
Sivuja: 330

Lukupiirimme oli kiinnostunut lukemaan, mitä Salaisten kansioden tuttu Dana Scully on mennyt kirjoittamaan. Itse en ole katsonut kyseistä sarjaa paria jaksoa enempää, joten kiinnostukseni taustalla ei ole mitään suurta fanitusta. Olin pikemminkin kiinnostunut tutustumaan, onko kirjassa mitään omia ansioita, vai pyrkiikö se ainoastaan ratsastamaan kuuluisan nimen harjalla.

Valitettavasti jo hyvin varhain huomasin, ettei Liekkien näkijällä ole omia ansioita juuri lainkaan. Onhan se kirjoitettu ihan vetävästi ja se on sujuvaa luettavaa, mutta tekstistä tuntuu puuttuvan niin sanottu sielu. Teksti tuntuu raapaisevan pintaa vain kevyesti, enkä missään vaiheessa välittänyt oikeasti siitä, mitä siinä tapahtuu.

Kirja kertoo newyorkilaisesta lastenpsykiarti Caitlin O'Harasta, joka kutsutaan selvittämään outoa tapausta. Intian suurlähettilään tytär on alkanut saada outoja kohtauksia, joita kukaan ei osaa diagnosoida. Tytär huutaa äänettömästi, puhuu tuntematonta kieltä, huitoo käsillään, yrittää satuttaa itseään ja meinaa syttyä itsestään tuleen. Caitlin ei ole koskaan kohdannut samanlaista tapausta. Samanlaisia kohtauksia alkaa ilmetä muillakin teineillä. Caitlin matkustaa ympäriinsä ja yrittää koota kummallista palapeliä yhteen. Pian alkaa vaikuttaa siltä, että kyseessä on jonkin sortin yliluonnollinen ilmiö, joka kanavoituu teinien läpi.

En ole vähään aikaan ehtinyt lukea romaaneja, joten kun aloin paneutua tähän kirjaan viikkoa ennen lukupiiriä, huomasin olevani innoissani yksin siitä, että sain lukea romaania. Pian kuitenkin huomasin, ettei kirja itsessään ole erityisen hyvä. Jouduin aikatauluttamaan loppukirjan samalla tavalla kuin aikataulutan tenttikirjat, jotta saan ne luettua tiettyyn päivään mennessä.

Kirjan ongelmana on se, ettei sen loressa tuntunut olevan mitään järkeä. Se heittää soppaan mukaan ihan kaiken. Välillä tuli sellainen olo, että kirjailija oli saanut kirjoitusprosessin aikana entistä villimpiä ideoita, jotka oli sitten pakko tunkea mukaan. Lopputuloksena on ihmeellinen sekoitus useamman eri kansan perimätietoa, kielitiedessä, psykologiaa, poliittisia konflikteja, mystisiä mantereita, radioaktiivisia muinaisia esineitä ja technobabblea, joka menee vanhaksi viidessä vuodessa. Luin tätä kirjaa samassa huoneessa kaverini kanssa ja huokailimme vuoron perää aina vain uudelle yksityiskohdalle, joka vedettiin mukaan. Hahmojen brainstormaus oli varsin villiä.

Muissa blogeissa on ihmetelty sitä, miten Caitlin, lääkärin koulutuksen saanut keski-ikää lähestyvä nainen, hyväksyy yliluonnolliset tapahtuvat niinkin helposti. Kaverini yritti lukea kirjaa Scully mielessään, mutta Caitlin oli kuulemma loppujen lopuksi liian erilainen. Minusta Caitlin ei hyväksynyt yliluonnollisuuden mahdollisuutta kovin nopeasti. Hän yrittää pitää kaiken tieteen piirissä niin pitkään kuin mahdollista, mutta lopulta hän joutuu hyväksymään tilanteen. Muissa arvosteluissa esiin nousseita alieneita ei kirjan sivuilla kuitenkaan esiinny, ainakaan jos ei ole valmis uskomaan kovasti.

Pohdittavaksi jää, kuinka paljon Anderson on loppujen lopuksi kirjoittanut kirjasta itse. Veikkaan, että Jeff Rovin on ollut mukana vahvasti, vaikka nimi onkin kannessa huomattavasti pienemmällä fontilla. Sentään tässä kirjassa kanssakirjoittaja on päässyt kanteen asti, toisin kuin Zoe Suggin Girl Onlinessa, josta bloggasin alkuvuodesta.

Muualla:
Hyllytonttu on kova Gillian Anderson -fani ja mielsi Liekkien näkijät helposti Salaisten kansioiden jatkeeksi.
Kirjaston kummitus joutui pettymään ja sanoi kirjaa oudoksi sekasotkuksi.
Rakkaudesta kirjoihin -blogin Annika K:kin on sarjan fani ja hänen mielestään kirjan juoni oli täyttä rautaa.
Helsingin Sanomat kutsuu kirjaa new age -henkiseksi sillisalaatiksi.

4 kommenttia:

  1. Minulla on tämä ekirjana, mutta en ole valmis lukemaan vielä. Fanitin aikoinaan X-Filesia ja olen pitänyt Andersonin muistakin roolisuorituksista sen jälkeen, mutta päänuppi ei pidä häntä varteenotettavana kirjailijana. Eikä nämä ristiriitaiset ajatukset arvioissa helpota päättämään, kun lukulistalla on miljoona kirjaa, joita on suitsutettu laidasta laitaan. Ehkä jonain päivänä. Huvittavaa on, että tämä on ylittänyt käännöskynnyksen, kun moni muu teos ja kirjailija on jäänyt rannalle ruikuttamaan. Raha puhuu, laadulla niin väliä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ymmärtänyt, että Like pyrkii kustantamaan uutta ja kiinnostavaa scifiä ja fantasiaa. Olemme lukupiirissämme lukeneet jonkin verran Liken s/f-kirjoja, joista kaikki ovat olleet vähän... kertakäyttökaman makuista. Jostain kai se leipä on revittävä. Ehkä näillä kirjoilla rahoitetaan myös ne vähemmän myyvät mutta laadukkaammat kirjat. (Toki makuja ja mielipiteitä on monia...)

      Jos jotain tsemppausta kirjan lukemiseen kaipaat, niin ainakin tämä oli suht. nopealukuinen.

      Poista
  2. Ei tämä tosiaan mikään ihmeellinen kirja ollut ja täysin samaa mieltä olen tuosta pintaraapaisusta: asiaan ei ole oikeasti kunnolla paneuduttu ja siinä vaiheessa laatu kärsii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkea kyllä oli heitetty mukaan, mutta mitään ei oikein tarpeeksi. Jos kirja olisi keskittynyt yhteen asiaan ja luonut sen pohjalta perusteellisen syyn sille, miksi teinit saavat kohtauksia, olisi lopputulos voinut olla parempi.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...