tiistai 12. toukokuuta 2015

Sophie Creutzin ja Sofien Munsterhjelmin ajat

Sophie Creutzin aika: Aateliselämää 1700-luvun Suomessa
Kirjoittanut: Kirsi Vainio-Korhonen
Sivuja: 363 + liiteet, viitteet, lähteet & hakemisto

Seuraavan kerran, kun joku väittää minulle historian olevan tylsää, aion lyödä heitä näillä kahdella kirjalla kalloon. No, toki mielipide-eroja voi olla, mutta ainakin käsissäni olisi jotain, jolla yrittää muuttaa väitteen esittäjän mielipide. Jonkun toisen mielestä taas historia voisi olla mielenkiintoista, mutta se tuntuu keskittyvän aina sotiin ja teksti vilisee jatkuvasti vuosilukuja ja nimiä, jotka eivät millään meinaa jäädä päähän. Siinäkin tapauksessa suosittelisin näitä kirjoja, sillä luvassa on katsaus 1700- ja 1800-luvun elämään vetävällä otteella.

Kirsi Vainio-Korhonen on kirjoittanut kaksi kirjaa, jotka keskittyvät kertomaan ensiksi 1700-luvun ja sitten 1800-luvun elämästä yhden henkilön kautta. Ensimmäinen kirja, Sophie Creutzin aika, käsittelee nimensä mukaan aateliselämää 1700-luvun Suomessa. Vaikka näkökulma on Creutzin elämässä, sen avulla voidaan päätellä vähän yleisestikin, minkälaista elämä tuon ajan Suomessa on ollut.

Erityisesti pidin tässä kirjassa siitä, kuinka se keskittyi suomenruotsalaisiin aatelisiin. Usein tulee ajateltua, että yläluokkaista elämää on ollut vain jossain muualla. Suomen historiassa heidät tunnutaan vain mainitsevan, tai ainakin siinä historiassa, mitä koulussa opetettiin. Vaikka talonpoikien historia ja niin sanotun tavallisen kansan menneisyys on hyvin kiinnostavaa, oli mukavaa päästä kurkistamaan suomalaiseen aateliselämään, vatsinkin naisnäkökulmasta. Oli kiinnostavaa verrata sitä niihin tietoihin, mitä on jo muun Euroopan yläluokkaisesta elämästä onnistunut haalimaan. Suomalaiset aateliset olivat yllättävän kansainvälisiä, kielitaitoisia ja matkustuskykyisiä ihmisiä, jotka liikkuivat ennakkoluulottomasti rajojen yli, vaikka samalla kokivat Suomen ja myös suomen kielen (vaikka enimmäkseen ruotsinkielisiä olivatkin) kotoisaksi.

Periaatteessa Sophie Creutzin aika on elämäkerta, joka samalla piirtää kuvan koko vuosisadasta, painottuen tosin 1700-luvun loppupuoleen hieman enemmän. Siinä käydään läpi Sophien lapsuus, avioliitto, lapset ja avioliiton ongelmat, poliittista puolta unohtamatta. Välillä kirja selostaa jotain tilannetta sivukaupalla, sitoen kuitenkin kaikki tapahtumat jotenkin Sophien elämään.

Sofie Munsterhjelmin aika: Aatelisnaisia ja upseereita 1800-luvun Suomessa
Kirjoittanut: Kirsi Vainio-Korhonen
Sivuja: 277 + liitteet, viitteet, lähteet & hakemisto

"Jatko-osa", Sofie Munsterhjelmin aika, keskittyy taas Sophie Creutzin lapsenlapsen aikaan. Nyt ollaan päästy jo 1800-luvun puolelle. Kirjan jälkisanoissa Vainio-Korhonen kertoo, kuinka jatko syntyi osittain vahingossa, kun Sophie Creutzin ajan lukenut henkilö soitti hänelle ja kertoi, että hänellä on hallussaan papereita, jotka käsittelevät Creutzin lapsenlapsen elämää. Aluksi vaatimattomalta vaikuttavasta arkistosta paljastui arvokas kuvaus 1800-luvun alkupuoliskon elämästä, sellainen kuvaus, jota ei aiemmin ole ainakaan kovin suuressa mittakaavassa koettu tarpeelliseksi tallentaa. 1800-luvun alkupuolta on pidetty Suomessa "pysähtyneenä" ajanjaksonsa, koska silloin ei ole tapahtunut paljon niin sanottuja suuria historiallisia tapahtumia. Silti sen ajan ihmiset elivät ja senhetkiset poliittiset tilanteet ja suuret virtaukset näkyivät heidän elämässään.

Ehkä kiehtovinta Sofie Musterhjelmin ajassa on seurata koulunkäynnin kehitystä ja verrata sitä varsinkin Sofie Creutzin koulutukseen. Vielä 1700-luvulla naisten koulutukseen suhtauduttiin melko välinpitämättömästi. Jos perheessä oli poikia, saattoi tytär istua oppitunneilla ja oppi jotain luku- ja kirjoitustaidon lisäksi, mutta sitä ei pidetty välttämättömänä. Sofie Creutz kuitenkin sai jonkinlaista koulutusta, mikä johti siihen, että hänen lapsensa saivat koulutusta ja siitä eteenpäin myös hänen lapsenlapsena. 

Niin myös Sofie Munsterhjelm lähetetään 1800-luvulla pensionaattikouluun, joka on erityisesti suunniteltu tytöille ja joka myös valmistaa avioliittoon. Myöhemmin 1800-luvulla pensionaattikoulujen maine laski tai ainakin ne aiheuttivat paljon keskustelua. Asennemuutos koulutusta kohtaan näkyy myös siinä, kuinka huonojen valintojen seurauksena Sofie Munsterhjelm köyhtyy aikuisena, mutta hankkii silti rahat tyttärensä kouluttamiseen.

Nämä kaksi kirjaa muodostavat kiinnostavan läpileikkauksen kahdelta eri vuosisadalta. Kun ne luki välittömästi peräkkäin (osittain siksi, koska allekirjoittaneella oli vähän kiire saada ne luettua tenttiä varten) kirjoista muodostui hyvä kuva suuren linjan muutoksista, jotka pikku hiljaa ovat vaikuttaneet ihmisten elämään. Vielä 1700-luvulla olisi esimerkiksi ollut ennenkuulumatonta, että aatelisnainen olisi mennyt talonpojan kanssa naimisiin, mutta niin vain Sofie Munsterhjelmin tytär menee 1800-luvun puolen välin tienoilla naimisiin yliopistokoulutuksen saaneen talonpojan kanssa. Samalla muuttuvat myös suhtautuminen luontoon, seurusteluun, seksuaalisuuteen, muotiin ja siihen, keitä suomalaiset oikein ovat. 

Vaikka minä luin nämä kirjat tenttiä varten, uskon, että jos arjen, naisten ja Suomen historia kiinnostavat, näistä saa oivaa iltalukemista ihan vain tyydyttämään mielenkiintoa. Kirjat ovat melko romaanimaisia ja uskomattoman kiinnostavia.

6 kommenttia:

  1. Arjen, naisten, Suomen ja vielä kouluhistoriakin kiinnostavat suuresti! Jälkimmäiseen liittyen olen tekemässä graduakin, tosin uudemmasta ajasta. Vainio-Korhosen kirjoja en ole vielä lukenut, vaikka on pitänyt jo pidemmän aikaa – hän nimittäin kirjoittaa varsin kiehtovista aiheista. Kiitos hyvistä vinkkauksista, nämä aion lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasi itsekin pidät hänen kirjoistaan. :)

      Poista
  2. Oletko lukenut Johanna Ilmikunnaksen Kartanot, kapiot, rykmentit? Sekin on väitöskirjaksi varsin viihdyttävä ja tuulettaa käsityksiä esimerkiksi aatelisten moraalikäsityksistä.

    Lueskelin ja bloggasin äskettäin suomalaisten aatelisnaisten muistelmista 1900-luvulta, ja kyllä niissäkin pisti silmään, kuinka kansainvälisiä heidän verkostonsa ovat. Puhutaan kotona neljää kieltä, ja sukulaisia on yhdessä jos toisessakin maassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpäs ole lukenut. Kiitos vinkistä, pistin muistiin!

      Poista
  3. Oi, tämä kuulostaa mielenkiintoiselta! Naisten historia on kiinnostavaa, ja varsinkin jostain syystä aatelisnaisten, joiden elämässä on jotain hohtoa. Vaikka ei kyllä sillä, että haluaisin vaihtaa osiani jonkun 1700-lukulaisen aatelisnaisen kanssa, sillä arvostan kyllä naisten nykyistä vapautta enemmän kuin silkkipukujen kimallusta ja kahinaa sekä palvelijattaria, jotka tekevät kaiken puolestani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään vaihtaisi elämääni 1700-luvun aateliselämään, sillä vaikka silloin saikin pukeutua hienosti (saa kyllä nytkin, mikäs estää!), osoittavat nämäkin kirjat, ettei elämä ollut sillon ihan helppoa. Molemmissa kirjoissa käsitellään paljon myös taloudellisia huolia ja sitä, kuinka päätökset ovat joskus hyvinkin vaikeita. Samalla kyllä kirjassa tulee mukavasti myös esille suomalainen aateliselämän hohto, johon harvoin suomalaisessa historiankuvauksessa törmää.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...