torstai 21. toukokuuta 2015

Spekulatiivisen Turun esiraadissa

Kuva: (x)
Viime syksynä päädyin mukaan Turun yliopiston tieteiskulttuurikabinetti ry:n (Tutkan) toimintaan. Minua pyydettiin hallitukseen, jonka jälkeen päädyin myös mukaan Spekulatiivinen Turku -kirjoituskilpailun esiraatiin Jenni Hirvosen ja Pasi Karppasen kanssa. Alun perin minun oli tarkoitus kirjoittaa itse jotain SpeTuun (kuten me aloimme kisan aikana kilpailua tuttavallisesti kutsumaan), mutta esiraatiin ilmoittautuminen teki minusta automaattisesti jäävin, enkä siis voinut osallistua. Ihan hyvä kai, sillä en olisi kiireiltä ehtinyt kirjoittaa mitään järjellistä.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun oikeasti olin jonkin kirjoituskilpailun kulisseissa mukana. Ennen tätä olin ainoastaan osallistunut kirjoituskilpailuihin, kuten Turun Science Fiction Seuran Nova-kilpailuun. Koska olen viime aikoina lukenut paljon suomalaista novellistiikkaa, oli kiinnostavaa päästä kurkistamaan, miten kirjoituskilpailut etenevät ja mitä kaikkea karsiutuu esiraativaiheessa pois.

Kilpailun deadline oli joulukuun viimeisenä päivänä, jonka jälkeen kilpailun sihteeri Taru Hyvönen välitti kisan sadon esiraatilaisille. Aikaa lukemiseen annettiin epämääräinen kuukausi, jonka jälkeen jatkoon päässeet novellit annettaisiin tuomariston luettavaksi.

Koska kilpailuun osallistui 37 novellia, urakka ei ollut erityisen iso, varsinkin verrattuna Novaan, jossa osallistujanovellit huitelevat jossain sadan paikkeilla, ja määrä on vain lisääntynyt kisan muututtua sähköiseksi. 37 novellia, sehän on noin 3-4 antologiaa, riippuen siitä, kuinka monta novellia antologiassa julkaistaan.


Itse luku-urakka oli mielenkiintoinen. Kaverini sanoi, että mikään ei opeta kirjoittamista paremmin kuin muiden tekstien kriittinen lukeminen. Minulla oli teksteissä kolme kriteeriä: siinä piti olla Turku-yhteys, siinä piti olla jotain spefiä, olihan kyseessä scifi/fantasia-seuran kirjoituskilpailu ja siinä piti olla jotenkin järjellinen idea, jota pystyi seuraamaan. Suurin osa teksteistä oli mielestäni aika hyvää keskitasoa, mutta jo luku-urakan alussa esiin nousi muutama helmi, jotka sitten myöhemmin sijoittuivatkin.

Tekstejä lukiessa päivittelin sitä, kuinka paljon mukana oli epämääräistä haahuilia, satunnaista kadunnimien mainintaa ja paljon lovecraftmaisia epämääräisä hirviöitä. Välillä jopa alkoi turhauttaa se samanlaisten aiheiden määrä, mutta jossain vaiheessa oli pakko myöntää, että jos olisin itse osallistunut kisaan, olisin varmaan kirjoittanut juurikin jonkinlaisen haahuiluun keskittyvän tekstin. Oli minulla ideakin, mutta en koskaan pannut sitä paperille. Esiraadisa pääsi näkemään koko kisan sadon, mitä tietenkään kirjoittajat eivät ole mitenkään voineet nähdä. Originaali idea onkin voinut olla jotain sellaista, joka on tullut viiden muunkin mieleen.

Luku-urakan aikana olin yllättynyt siitä, kuinka monta novellia pystyin lukemaan yhden illan aikana. Eräänä tammikuisena maanantai-iltana luin novelleja kuusi tuntia putkeen. Laskeskelin, että sillä määrällä novelleja olisin vetäissyt yhden antologan illassa. Enpä ole koskaan sellaista kokeillut. Suureen novellimäärään on voinut vaikuttaa se, että luin niitä hieman eri tavalla kuin julkaistuja novelleja. Kisatekstit kun ovat vielä keskeneräisiä, muokkausta vaativia kirjoituksia, jotka eivät välttämättä ole vielä saavuttaneet ihanteellista muotoaan.

Kun kaikki tekstit oli luettu, oli esiraati lähes yksimielinen siitä, mitkä novellit pääsevät jatkoon. Sen jälkeen vain jäätiin jännäämään, mitä mieltä tuomarit ovat teksteistä. Tuomaristoon kuuluivat kirjailija Magdalena Hai, Pasi Karppanen ja aito turkulainen Leila Paananen. He valitsivat voittajat, jotka julkistettiin 12.4. Terrakodilla, jossa muun muassa Tutka pitää majaansa.

Palkintojen jakoa.
Kuvassa vasemmalta: Olli Lönnberg, Frida Maria Pessi, Tiina Laine, Shimo Suntila, Taru Hyvönen ja Magdalena Hai.
Palkintojen jako on taatusti jännittävää kilpailuun osallistuneille, mutta oli se jännittävä myös esiraatilaiselle. Vaikka tiesin sijoitusjärjestyksen jo etukäteen, en tietenkään ollut nähnyt kirjoittajia koskaan ennen. Palkintojenjaossa pääsin ensimmäistä kertaa näkemään osan niistä henkilöistä, joiden teksteihin olin käyttänyt aikaa. Kun palkintoja jaettiin, luettiin novellista ensiksi lyhyenkö luonnehdinta, jonka aikana seurasin kilpailijoita. Kenen ilme osoittaa, että on tunnistanut oman tekstinsä? Luonnehdinnat teksteistä ja koko kilpailusta voi lukea Spekulatiivisen Turun omasta blogista.

Voittajaksi valikoitui Maarit Leijonin teksti Kirous, joka sijoittui 1500-luvulle ja kertoi pillipiiparin tarinan uudella tavalla. Toiselle sijalle sijoittu myöskin historiaa hyödyntävä teksti, sillä Henna Sinisalon Viides tiedekunta sijoittuu 1700-luvulle. Kolmannen sijan tuomaristo päätti jakaa Tiina Laineen, Merja Leppälahden, ja Shimo Suntilan kesken. Loput jatkoon päässeet novellit palkittiin kunniamaininnoilla. 

Palkintojen jakamisen jälkeen vietimme sijoittuneiden kanssa (toivon mukaan) rennon panelimaisen keskusteluhetken, jossa jokainen kirjoittaja sai kertoa tekstistään ja siitä, miten se oli syntynyt. Esiraatilaisena oli mielenkiintoista kuulla, mitkä jutut olivat teksteissä tarkoituksenmukaisia ja mitkä olivat lukijan omaa tulkintaa. Kertomukset tarinoiden synnyistä olivat hauskaa kuultavaa, sillä osa teksteitä oli syntynyt lähes vahingossa, osa kaivettu pöytälaatikosta ja osa kirjoitettu hiki hatussa deadlinea edeltävinä päivinä. Koin oloni etuoikeutetuksi, kun pääsin kuulemaan itse kirjoittajien sanoja. Kilpailun sadosta on myös suunnitteilla antologia.

Sijoittuneet, tuomaristo ja sihteeri.
Kuvassa vasemmalta: Pasi Karppanen, Sanna-Liisa Asikainen, Suvi Kauppila, Frida Maria Pessi, Olli Lönnberg, Maarit Leijon, Tiina Laine, Henna Sinisalo, Shimo Suntila, kilpailun sihteeri Taru Hyvönen ja Magdalena Hai.
Esiraadissa oleminen oli minulle sen verran positiivinen kokemus, että päätin ilmottautua seuraavaksi lukemaan Atorox-novelleja. Tutka ja TSFS muodostavat tänä vuonna oman raadin, joten kesäkuussa on aika paneutua viime vuonna ilmestyneisiin laatunovelleihin. Mukana on jo muutama sellainen, jonka olen lukenut, mutta eipäs se haittaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...