maanantai 22. kesäkuuta 2015

Saga (Volume 4)

Kirjoittanut: Brian K. Vaughan
Piirtänyt: Fiona Staples
Sivuja: 152

"This is the story of how my parents split up."

Maailma on täynnä kertomuksia rakkaudesta, mutta yleensä se tuntuu olevan kertomus rakastumisesta tai kertomus siitä, kuinka rakkaus hiipuu. Olen viime aikoina oikein janonnut tarinoita, jotka kertovat pariskunnista, jotka rakastavat toisiaan ja pysyvät yhdessä, ihan sama mitä tapahtuu. Sagan tukipilari on kolmen albumin verran ollut Alanan ja Markon rakkaus, jonka vuoksi he ovat uhranneet kaiken. He ovat perustenaat laittoman perheen ja ovat edelleen pakoilemassa viranomaisia. Kun neljännen albumin ensimmäinen luku päättyi noihin sanoihin, myönnän että parkaisin ääneen. Voi Saga, minkä teit.

Edellisestä albumista huokui selvästi se, että tarinan ensimmäinen osa on saatu pakettiin. Neljäs aloittikin selvästi uuden tarinakokonaisuuden. Aktiivinen pakomatka on ohi ja nyt ollaan piilotteluvaiheessa. Perhe on parkeerannut aluksensa Cardenia-nimisellä planeetalle, jossa toimii epämääräisen laiton Open Circuit -kanava, jonka leivissä Alana tienaa perheelleen elannon. Marko viettää koti-isän elämää, huolehtien Hazelista. Perheen apuna puuhailevat Markon äiti Klara ja ensimmäisen albumin seikkailuista mukaan lähtenyt Izabel-haamu.

Suvantovaihe tuo perheeseen uusia ongelmia. Alana vihaa työtään, mutta muuta ei ole tarjolla. Marko yritää tuoda sisältöään elämäänsä viemällä Hazelia erilaisiin paikkoihin, kuten puistoihin ja tanssitunneille. He alkavat unohtaa takana olleen pakomatkan, onhan siitä jo pari vuotta. Vaarat eivät kuitenkaan ole ohi, sillä Alanan työ on julkista ja joku huomaakin hänet sitä kautta.

Albumin alkupuoli käsittelee Markon ja Alanan elämän asettumista, mutta loppupuolella aletaan rakenaa jälleen kerran pidempää juonta. Loppupuolella mukaan tuodaan hahmot, joita ei ole vähään aikaan näkynyt. Gwendolyn, Sophie, The Will, Prince Robot IV, Gale ja The Brand marssivat kuvioihin ja jatkavat Alanan ja Markon perheen piirittämistä, kukin omista syistään.

Tämä sarjakuva osaa kyllä näpäyttää, jos ei muuta. Se pitää lukijan varpaillaan. Hahmoja voi kuolla milloin vain, ja kuolemat kuvataan hyvin graafisesti. Ensimmäinen luku alkaa synnytyksen lähikuvasta ja lukija saa muutenkin varautua runsaaseen alastomuuteen, värikkääseen kielenkäyttöön ja rankkaan lukijan linssiin viilaamiseen.

Sillä vaikka alussa parahdinkin, loppu lupaa taas jotain, minkä vuoksi haluan ehdottomasti jatkaa. Harmillisesti sarja päivittyy hyvin hitaalla tahdilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...