keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Graeme Simsion: Vauvatesti

Sivuja: 400
Suomentanut: Inka Parpola

Lukioaikainen kaverini sanoi kerran, että Linnunradan käsikirjaa liftareille lukee kuin söisi leipää. Tällä sanonnalla hän tarkoitti, että tekstin lukeminen on niin helppoa ja tuttua, ettei lukemista välttämättä edes huomaa. Tavaran saa sisälle nopeasti ja se tyydyttää välttämättömän nälän.

Tällainen kirja on myös Graeme Simsionin Vauvatesti, joka on jatkoa Vaimotestille, josta bloggasin viime vuonna. Kirjaa luki pahimpaan lukunälkään, ja toki halusin tietää, mitä Donille ja Rosielle kuuluu, mutta mitään maatajärisyttäviä kokemuksia se ei antanut.

Olihan kirja ihan hauskaa luettavaa. Oli mukavaa päästä jälleen kerran Donin järjestelmällisen pään sisälle. Hänen maailmansa on looginen, vaikkakin kaikki eivät ymmärrä hänen loogisuuttaan ja sekoittavat sen välillä tunteettomuudeksi. Hänen listojaan oli ilo lukea ja samaistuin hänen järkeilyynsä.

Järkeilyyn Donilla olikin tarvetta, sillä kirjan suomennettu nimi paljastaa, että kuvioihin on astumassa vauva. Ensimmäisen osan kommellusten jälkeen Don ja Rosie ovat päätyneet onnellisesti naimisiin ja muuttaneet New Yorkiin töiden ja opintojen perässä. Lääkäripariskunnalla on elämä täynnä ohjelmaa ja kaikki sujuu hyvin, kunnes Rosie ilmoittaa olevansa raskaana. Epäilykset valtaavat Donin: onko hänestä isäksi? Kykeneekö hän luomaan tunnesiteen pieneen lapseen? Don aloittaa vauvaprojektin, jonka tarkoituksena on kerätä kaikki mahdollinen tieto raskaudesta ja vauvoista.

Alku on kiinnostava ja hauska, mutta loppua kohti meno valitettavasti levähtää. Minä olisin kaivannut tiivistämistä, sillä varsinkin puolen välin jälkeen mukana oli paljon kohtauksia, jotka eivät loppujen lopuksi tukeneet kokonaisuutta. Välillä jopa Donin käytös hämmästytti. Ennen olin pystynyt ymmärtämään Donin järkevää ajatuksenjuoksua, mutta nyt hänen prioriteettinsa olivat vähän väliä hukassa. No, raskaus voi sekoittaa yhden jos toisen pään, mutta tuo ei ole tekosyy heittelehtivästi kirjoitulle loppupuoliskolle. Puolen välin jälkeen aloin odottaa vain muutamaan asiaan ratkaisua eivätkä tässä vaiheessa mukaan tuodut uudet käänteet enää jaksaneet kiinnostaa. Edellinen osa oli 333 sivua pitkä, niin olisi tämänkin osan pitänyt olla.

Silti kirja piristi minua. Sitä luki huomaamatta ja Don joutui jälleen kerran hyvin outoihin tilanteisiin. Vauvatesti pistää miettimään, mihin kaikkeen me taivumme vain siksi, koska sitä pidetään normaalina.

Kirjasta muualla:
Huutava kilpikonna piti kirjasta enemmän kuin ensimmäisestä osasta.
Kasoittain kirjoja -blogin Ninan mielestä kirjassa oli liikaa sivuhenkilöitä.
Annika K:n mielestä Rosie jäi tässä osassa varjoon ja oli vähän ärsyttävä.
Lukutoukan kulttuuriblogissa oltiin sitä mieltä, että vanhojen hahmoen ääreen oli mukava palata, mutta Donista paljastui myös ikäviä puolia.

2 kommenttia:

  1. Blogissani on sinulle haaste! :) http://kirjaneidontornihuone.blogspot.fi/2015/07/kolmen-kirjan-haaste.html

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...