lauantai 4. heinäkuuta 2015

Neverwhere - Maanalainen Lontoo

Kirjoittanut: Neil Gaiman
Sivuja: 313
Suomentanut: Mika Kivimäki

Jotta saisin luettua edes murto-osan niistä kirjoista, joita olen ylipursuavaan kirjahyllyyni hankkinut, haastoin itseni lukemaan Neil Gaimanin Neverwheren Risingshadowin kesälukuhaasteessa. Valitettavasti minun on todettava, että haasteen toinen kirja, Robin Hobbin Salamurhaana oppipoika, upposi minuun paljon paremmin.

Minulla on ollut Neil Gaimanin kanssa ongelmia niin kauan kun olen hänen kirjojaan yrittänyt lukea. Aikoinaan näin Tähtisumua-elokuvan ja olin aivan täpinöissäni. Lainasin kirjan, odottaen upeaa fantasiakirjaa, mutta petyin kirjaan kovasti. Seuraaksi yritin lukiossa lukea Hautausmaan poikaa, mutta jokin siinä mätti. Ideat olivat molemmissa kirjoissa hyviä, mutta itse teksti ei vain imaissut mukaansa.

Monet sanovat, että Neil Gaiman ei ole kirjoittanut mitään hyvää sitten Neverwheren. Monet myös tuntuvat rakastavan Gaimanin kirjoitustyyliä. Minun on pakko olla molemmista seikoista eri mieltä. Neverwhere taisi olla ehkä tylsin kirja, mitä olen häneltä lukenut. Neverwheren kohdalla tuntui, että itse ideakin loisti poissaolollaan. Koko tarina tuntui olevan seikkailumielistä säheltämistä, mutta seikkailu oli kirjoitettu niin, etten oikein jaksanut innostua siitä. Uskallan myös väittää, että nautin Hautausmaan pojasta ja Tähtisumusta enemmän kuin tästä kirjasta.

Veikkaan, että pettymykseni johtui suurista odotuksistani. Juurikin se, että Neverwhere on tituleerattu Gaimanin parhaaksi kirjaksi nosti odotukset kattoon. Odotin synkkää, gootahtavaa kertomusta rinnakaismaailmasta, joka pyörii Lontoon maanalaisen junaverkoston ympärillä. Odotin kiinnostavaa kuvausta, tunnelmaa, syvällisyyttä. Sen sijaan luin melko monotonisesta etenevää seikkailua, jossa tavallinen brittimies Richard Mayhew ajautuu tahtomattaan outojen tapahtumien riepottelemaksi. Maanalaisuus ei ole mielestäni trpeeksi esillä eikä rinnakkaismaailmaakaan selitetän tarpeeksi tyydyttävästi. Kirja on kuin sekoitus Linnunradan käsikirjaa liftareille ilman yhtä kiinnostavia yksityiskohtia ja Harry Potteria ilman yhtä vetävää juonta.

Neverwhere perustuu Gaimanin käsikirjoittamaan TV-sarjaan. Kuulemani mukaan TV-sarja on huono, mutta minulle tuli sellainen olo, että haluaisin nähdä sen ja verrata, toimiiko tarina paremmin audiovisuaalisessa muodossa. Kirja nimittäin tuntui käsikirjoitukselta. Tiedostin, että monet kohtaukset toimisivat paremmin television ruudussa. Kohtaukset vaihtelevat visuaalisen kerronnan tyyliin katkonaisesti, lomittain ja kaikki kuvailu tuntuu siltä, että ne kaipaisivat kuvaa tuekseen. Kuulemma Gaiman halusi kirjoittaa sarjan kirjaksi, koska kaikki hänen visioimansa juttunsa eivät mahtuneet TV-sarjaan. Mukana oli juttuja, jotka olisi ollut vaikea kertoa visuaalisessa muodossa, mutta loppujen lopuksi en bongannut niitä kovin monta.

Nyt on spefilukija vähän kriisissä. Neil Gaiman tuntuu olevan se yksi kirjailija, jota kaikki ovat lukeneet ja tykänneet. Miksi sitten minä en tykkää? Pitäisikö vielä antaa mahdollisuus hänelle? Nyt kysynkin teiltä, arvoisat lukijat, onko Gaimanilla jotain kirjaa, joka poikkeaa hänen muusta tyylistään ja josta voisin sen takia pitää?

12 kommenttia:

  1. Minä olen lukenut Gaimanilta Coraline varjojen talossa ja yhteistyössä Pratchettin kanssa kirjoitetun Hyviä enteitä. Molemmista pidin. Etenkin Coraline oli hieno lukukokemus, jota pystyn kyllä suosittelemaan. Newerwhere on ilmeisesti miehen vähemmän pidettyä osastoa, ainakin hänen tuotantoonsa paremmin tutustuneiden tuttujeni mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Corelina ei ole edes pitkä - ehkä voisin antaa sille tilaisuuden seuraavaksi.

      Poista
  2. Neverwhere oli minulle eka Gaimanin kirja. Luin sen, koska olin jo fanittanut Gaimania tämän sarjakuvien vuoksi. Ehkä parhaiten kuitenkin Gaiman tulee oikeuksiinsa lyhyissä kertomuksissa. Siksi etenkin Smoke & Mirrors-kokoelma voisi olla hyvä paikka antaa Gaimanille vielä mahdollisuus.

    VastaaPoista
  3. Neverwhere ei kuulu minunkaan suosikkeihini tuotannossaan (toisaalta Hautausmaan pojasta pidin). Coraline sekoittaa satufantasiaan vähän enemmän kauhua, jos resepti kuulostaa kiinnostavalta niin kokeile, ja suosittelen minäkin lyhytproosaa kuten vaikka tuota Smoke & Mirrorsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen miettinyt, että toimisiko Gaiman minulle paremmin englanniksi. Jos luen tuon novellikokoelman, silloin tulisi testattua myös, toimiiko kielenvaihdos. :)

      Poista
  4. Olen lukenut Gaimanilta ainoastaan Coralinen, joten en todellakaan ole mikään asiantuntija, mutta sitä voisin silti suositella. Ihan vetävä nuortenkirja ja mielkuvituksellinen idea. Siitä on myös animaatio, jota en itse ole vielä nähnyt, mutta jota on muistaakseni kehuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikoinaan Gaiman oli Suomessa vierailulla Coralinen ilmestymisen aikoihin ja näin hänen haastattelunsa silloin. Siitä lähtien mielessä on ollut ajatus, että olisi ihan jännää tutustua kirjaan joskus. Pitääpä lainata se kirjastosta tässä joku päivä.

      Poista
  5. Tykkäsin aikanaan tosi paljon Gaimanin Sandman-sarjakuvista, mutta useimpiin hänen romaaneihinsa en ole päässyt sisälle, vaikka kuinka tuntuu että pitäisi, kun "kaikki" niitä hehkuttavat. Jo ensimmäisessä kommentissa mainitut Terry Pratchettin kanssa kirjoitettu Hyviä enteitä sekä Coraline ovat ainoat, jotka ovat purreet minuun ihan täysillä, joten niitä voin suositella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sandmaneihin on jo pitkään pitänyt tutustua. Ehkä hänen ideansa toimivat paremmin käsikirjoituksena kuin romaaneina.

      Poista
  6. Tämä Neverwhere on ainut romaani, jonka olen Gaimanilta lukenut. Ei tehnyt minuunkaan järin suurta vaikutusta. Ihan luettava eepos, mutta ei mitenkään pysäyttävä. Ei ole siten tullut tartuttua enää muihin Gaimanin kirjoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan lohduttavaa kuulla, että jotkut muutkin ovat sitä mieltä, ettei kirja ole niin kummoinen. Ei tule itselle sellaista oloa, että mikäs mauassani mättää, kun ei oikein iske. :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...