keskiviikko 16. syyskuuta 2015

BookTubeAThon VS Blogistanian lukumaraton

 Kesän aikana päädyin osallistumaan kahteen lukuprojektiin, jotka olivat luonteeltaan erilaisia.


Toinen oli BookTubeAThon, joka oli viikon mittainen haaste, jonka aikana piti lukea seitsemän erilaisten kriteerien avulla valittua kirjaa. Valitsin noin 200:n sivun mittaisia kirjoja tai paksumpia kirjoja, jotka olivat minulla kesken, joten lukemista oli vielä noin 200-300 sivua jäljellä. En saanut haasteen aikana ihan kokonaan luettua seitsemää kirjaa, mutta muuten se meni mielestäni ihan hyvin.

Toinen haaste taas oli kirjabloggaajien perinteinen kesälukumaraton, johon osallistuin perinteen mukaan. Silloin sain luettua 278 sivua, mikä ei ole todellakaan ennätykseni, mutta silti enemmän, mitä yleensä luen vuorokauden aikana. Ihan passeli suoritus siis sekin.


Jäin kuitenkin miettimään haasteiden erilaisuutta. Loppujen lopuksi nimittäin pidin BookTubeAThonista enemmän. Vuorokauden kestävissä lukumaratoneissa on se huono puoli, että ne ovat todella sitovia. Jostain pitäisi löytyä 24 tuntia, jolloin ei tekisi mitään muuta, kuin lukisi. Se oli helppoa pari vuotta sitten, kun olin lukion jälkeinen väliinputoaja, joka ei ollut päässyt opiskelemaan eikä saanut pitkiä työsuhteita. Nyt kuitenkin tilanne on muuttunut, kun opiskelen yliopistossa ja minulla oli kaiken lisäksi kesätöitä. Vaikka maraton osui viikonlopulle, tälläkin kertaa tuohon 24:ään tuntiin mahtui Pride, joka tosin on vapaaehtoinen tapahtuma, mutta johon halusin silti osallistua. Se vei pari tuntia lukuaikaani.

BookTubeAThon sitoo kokonaiseksi viikoksi, mutta se ei sido jokaiseksi tunniksi. Saatoin töiden jälkeen istua alas ja lukaista parissa tunnissa kirjan ja mennä sitten tekemään jotain muuta. Tai saatoi aloittaa kirjan sinä päivänä ja lopettaa seuraavana. Minun ei pitänyt jatkuvasti olla nenä kirjassa tai kokea syyllisyyttä siitä, kun on pakko tehdä jotain sellaista, joka vie aikaa pois lukemiselta.

Viikon aikana sain myös luettua paljon enemmän. Sain rykäistua hiipunutta lukuintoani vähän reippaammaksi. Se tuntui hyvältä.

Nyt on kuitenkin käynyt niin, että maratonien aikana kertyi hirmuisesi luettuja kirjoja, joita en ole ehtinyt blogata. Edellisestä päivityksestäni on aika lailla kuukausi aikaa. Lukumaratonin jälkeen työpöydälläni jökötti noin yhdeksän kirjan pino, ja se kasvaa koko ajan. Mukaan heitettiin vielä alkavat opiskelut ja muu rumba, jonka seurauksena en ehtinyt blogata lukemistani kirjoista. Bloggaaminen venyi, venyi ja venyi, ja seuraavaksi alkoi nolottaa.

Nyt olen kuitenkin päättänyt reipastua. Jaoin kirjat työpöytäni seunalle neljään kategoriaan: nuortenkirja, lastenkirjat, novellikokoelmat ja vakavasti otettava proosa (lue pilke silmäkulmassa). Aion laatia kirjoista yhteisbloggaukset, joissa teen jokaisesta miniarvion. Eiköhän tällä saada kirjasuma selvitettyä.

Toivottavasti saan tämän projektin syyskuun aikana valmiiksi. :)

4 kommenttia:

  1. En ole itse (vielä) osallistunut millekään viikon mittaiselle lukumaratonille, vaikka harkitsin kyllä tuota BookTubeAThonia. Veikkaan kyllä että se voisi sopia minullekin paremmin, tuo 24h tuntuu kuitenkin olevan niin lyhyt aika. Ja minulla yleensä vauhtiin pääseminen kestää, joten viikko tuntuisi mukavammalle ideana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa joskus kokeilla. Eikä haasteeseen edes tarvitse mitään valtakunnillista tai maailmanlaajuista järjestäjää: haasteen voi taatusti pistää pystyyn ihan itsekseen. :)

      Poista
  2. BookTubeAThonista en ole ennen kuullutkaan, mutta voisi sopia minulle paremmin kuin lukumaratoni.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...