perjantai 18. syyskuuta 2015

Koontipostaus 2/5: Lastenkirjat


Elokuisen reippauden jälkeen työpöytäni nurkkaan kertyi iso pino kirjoja, joista en ehtinyt kirjoittaa bloggauksia säädyllisessä ajassa. Pino vain kasvoi ja kasvoi, kunnes vihdoin päätin kääriä hihat ja tehdä asialle jotain. Nyt aion kirjoittaa koontipostauksen kolmesta lastenkirjasta. Tiedän, etteivät kaikki pidä muumikirjoja lastenkirjoina, mutta löysän lajittelun perusteella sijoitin kirjan silti tähän joukkoon.

Chris Riddell
Ada Gootti ja hiiren haamu
Kustantaja: Gummerus
Sivuja: 220 + minikirja

Ada on kuuluisan runoilijan lordi Gootin lapsi. Lordi Gootti on niin murheen murtama Adan äidin kuolemasta, ettei kestä viettää aikaa juurikaan tyttärensä seurassa. Hänen mielestään lasten täytyy kuulua, muttei näkyä, joten Adan pitää aina käyttää raskaita kenkiä, jotta lordi Gootti kuulee tyttärensä ja ehtii väistää ajoissa.

Ada asuu suuressa Kalmatollon kartanossa, josta voi löytyä lähes mitä tahansa. Sinä aamuna Ada löytää huoneestaan Ishmael-nimisen hiiren haamun. Hiiri ei ole ihan varma, miten on kuollut, joten Ada päättää auttaa hiirtä. Sen seurauksena Ada pääsee vihille isommasta juonesta, joka on jonkin aikaa kehittynyt kartanossa ja joka liittyy suureen juhlaan, joka järjestetään joka vuosi.

Kirjan juoni ei rehellisesti sanottuna ole kovin ihmeellinen, mutta nautin kirjasta sen muiden etujen vuoksi. Kirjassa on paljon hienoa kuvitusta, joka elävöitti muuten hieman yksinkertaista kieltä. Vaikka sivuja on vain 220 ja fontti on suurta, kirjan lukemiseen meni silti jonkin aikaa, sillä halusin käydä kaikki oikein veikeät kuvat läpi. Tietääkseni kirjailija Chris Riddell on myös kuvittanut teoksen.

Suosittelisin tätä noin 8-14-vuotiaalle lapselle. Miljöö on gootahtava, mutta hahmot ovat hullunkurisia ja lämminhenkisiä ja mukana vilisee jos jonkinlaista hassua hirviötä. En rajaisi tätä kirjaa miltään sukupuolelta pois. Ada on nokkela tyttö ja hänellä on monenlaisia kavereita, jotka auttavat häntä kartanon tutkimisessa.



Tove Jansson
Muumipapan urotyöt
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 158

Olin noin puolitoista vuotta sitten tutustumassa Tampereella Janssonin alkuperäsiin kuvituksiin. Siitä inspiroituneena ostin kaksi muumikirjaa itselleni. Ensimmäisen kirjan, Taikurin hatun, luin melko nopeasti, mutta Muumipapan urotyöt jäi hyllyyn.

Muumipapan nuoruuteen sijoittuvat seikkailut olivat lempijaksosani Muumilaakson tarinoita -piirretyssä. Taisin lapsena kulutaa eniten juuri sitä kasettia, johon kyseiset jaksot oli nauhoitettu.

Silti tämä kirja jätti vähän kylmäksi. Olen nyt lukenut kolme muumikirjaa, enkä edelleenkään ole kovin vakuuttunut. Ehkä olen piirretyn piilaama 90-luvun lapsi...

Tove Janssonin kuvitus on ihanaa, mutta teksti ei vain imaise mukaansa. Minun piti pakottaa itseni lukemaan kirja loppuun. Luenko minä näitä kirjoja jotenkin väärin? En tunnu saavan kirjoista irti sitä, mitä niin monet muut saavat. Alun perin ajattelin, että voisin kerätä hyllyyny koko sarjan, mutta nyt mietityttää, haluanko käyttää rahojani kirjoihin, joista en erityisemmin nauti.

Kirjan luettua katsoin yhden jakson piirretystä, ja kyllä, pidän siitä edelleen.

A. Philippa Pearce
Tom ja keskiyön puutarha
Kustantanut: WSOY
Sivuja: 206

Eletään suunnilleen 1950-luvun Isossa-Britanniassa. Tom lähetetään kaupunkiin sukulaistensa luo tuhkarokkoa pakoon. Tätilä on tylsä paikka: siellä ei ole edes kunnon puutarhaa eikä Tom saa edes kunnolla unta, kun alakerran kaappikello lyö niin äänekkäästi - kolmetoista kertaa. Tom lähtee selvittämään, miksi kello lyö mitä sattuu. Hän vilkaisee ulos ja huomaa, että ulko-ovesta avautuu nyt näkymän upeaan puutarhaan.

Hänelle muodostuu tavaksi käydä puutarhassa joka yö. Eräänä yönä hän tutustuu Hatty-nimiseen pieneen tyttöön, josta tulee hänen hyvä kaverinsa. Tom ei ole ihan varma, onko Hatty haamu ja mistä puutarha ilmestyy joka yö tädin pihalle, mutta hän ei välitä, niin kauan kun hänellä on hauskaa.

Ensimmäiset 20-30 sivua olivat tahmeita, mutta sen jälkeen tarina vei mukanaan. Tämä kirja muistutti minua siitä, kuinka paljon tykkäänkään lastenkirjallisuudesta. Kirja on ihanan viaton ja yksinkertainen, mutta samalla hyvin koskettava ja melko syvällinen. Pohdiskelin myös lukiessani, kuinkahan paljon loppuratkaisun tietäminen etukäteen vaikutti lukemiseen - poikakaverini nimittäin suositteli minulle tätä kirjaa juuri sen lopun takia. Olen tullut siihen tulokseen, että spoilaantuminen saattoi jopa parantaa lukukokemustani, sillä pystyin hoksaamaan vinkit, jotka ennakoivat loppuratkaisua.

Tom ja salainen puutarha on ihanan suloinen kirja, joka jää varmasti mieleen pitkäksi aikaa. Siinä on hauskaa leikittelyä ajalla ja se toimii varmasti niin lapsille kuin aikuisille, jotka tykkäävät lastenkirjoista.

2 kommenttia:

  1. Ihania kirjoja olet lukenut! Kiitos tästä, sain kaksi hyvää uutta lukuvinkkiä. Tuohon goottikirjaan olen jossain joskus aiemmin törmännyt, mutta en tarkemmin tutustunut. Minulla on ollut omat epäilykseni kirjan vuoksi sen suhteen, että jotenkin kirjan nimestä o tullut mieleen gootti pukeutumistyylinä. Mutta kuvauksesi perusteella vaikuttaa ehdottomasti tutustumisen arvoiselta kirjalta, kun itsekin tykkään kovasti lastenkirjallisuudesta. Tom ja keskiyön puutarha kuulostaa myös kiinnostavalta. Ja minua alkoi suuresti kutkuttamaan ja kiinnostamaan, mikäköhän on se loppuratkaisu, johon viittaat! Olisi kiva joskus lukea molemmat kirjat!:)

    Muumipapan urotyöt onkin näistä ainoa kirja, jonka olen lukenut, ja olen suorastaan hämmästynyt, miksi et pitänyt siitä. Se on mielestäni hauskin ja hulvattomin muumi. En ehkä uskaltaisi sanoa, että paras, sillä monissa muissakin kirjoissa on oma juttunsa, josta tykkään. Urotyöt on kuitenkin juuri se kirja, joka on saanut minut nauramaan makeiten, ja lisäksi siinä on niin paljon jännittäviä ja mielenkiintoisia juonenkäänteitä, että hämmästelen, miten sen kirjan parissa voi tylsistyä. Mutta lukumaut ovat niin erilaisia, eikä makuasioista käy kiisteleminen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän Ada Gootissa pukeudittiin goottimaisesti, mutta enemmän 1700-1800-luvun vaatteisiin kuin nykyajan goottivaatteisiin. Eniten pidin kirjassa sen kivasta kuvituksesta ja intertekstuaalisista viittauksista, jotka taatusti jokainen romantiikan tyylisuuntaan tutustunut tunnistaa.

      Muumikirjat eivät yleisesti ottaen oikein tunnu minun kirjoiltani. Harmi. Kovasti haluaisin niistä pitää, mutta ei sitä voi alkaa itseään pakottamaankaan. :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...