torstai 17. syyskuuta 2015

Koontipostaus 1/5: Nuortenkirjat


Elokuisen reippauden jälkeen työpöytäni nurkkaan kertyi iso pino kirjoja, joista en ehtinyt kirjoittaa bloggauksia säädyllisessä ajassa. Pino vain kasvoi ja kasvoi, kunnes vihdoin päätin kääriä hihat ja tehdä asialle jotain. Nyt aion kirjoittaa koontipostauksen kahdesta nuortenkirjasta, jotka luin viime kuussa.

Elina Rouhiainen
Kesytön (Susiraja 1)
Kustantanut: Bon (Tammi)
Sivuja: 426

Tässäpä on kirja, jonka kansi työnsi minut alun perin hyvin kauas kirjan sisällöstä. Muistan nähneeni Kesyttömän kirpputorilla joskus kesällä 2013, mutta kansi oli mielestäni niin korni, etten kiinnostunut kirjasta lainkaan. Myöhemmin kesällä kävin Finnconissa, jossa kirjailija Elina Rouhiainen puhui vähintään yhdessä paneelissa, jota olin kuuntelemassa. Paneelista jäi muistijälki - ehkä kirjaan voisi sittenkin tutustua jossain vaiheessa.

Kyseessä on suomalainen ihmissusitarina, joka sijoittuu Kainuuseen. Kirjan ensimmäiset 200 sivua menivätkin oikein mukavasti, sillä amerikkalaiseen YA:han tottuneena nautiskelin suomalaisesta mausteesta. Kehys oli tuttu, mutta seasta löytyi tuttuja juttuja, joita ei ulkomaalaisessa romaanissa olisi. Kirjassa tanssitaan vanhat, tehdään lukion kuvisdiplomi ja mainitaan tuttuja paikkakuntia. Mikäs siinä!

Valitettavasti alun virkeän tunteen jälkeen kirja alkoi loppupuoliskon kohdalla tympiä pahasti. Loppujen lopuksi tarina on jo nähty, luettu ja koettu useaan kertaan. Teinitytön äiti kuolee, tyttö lähetetään Kainuuseen ainoan elossa olevan sukulaisen huollettavaksi, kaikki pikkukylän asukkaat ovat epäluonnollisen hyvännäköisiä ja pian selviääkin, että lähes kaikki ovat ihmissusia. Tietenkin koulun kaunein poika, alfan poika, kiinnostuu päähenkilöstä Raisasta. Heillä vain ei ole kemiaa, ainakaan minun mielestäni. Tämän vuoksi lukeminen alkoi käydä vähän tylsäksi.

Vaikka sanoinkin lukumaratonin aikana, että "tarina etenee mukavan jouhevasti. Teksti on sujuvaa ja aina tulee jotain uutta, mistä kiinnostua", se päti vain ensimmäisen puoliskon kohdalla. Kun kaikki uusi ja kiinnostava on käyty läpi, ihmissusien säännöt selitty, loppukirja tuntuu keskittyvän vain siihen, kuinka Raisa ja alfan poika Mikael haluaisivat pussailla, mutta eivät voi, ah, niin useiden esteiden vuoksi.

Tämä kirja tarjoaa fantasian, josta monet teinitytöt varmasti nauttivat: suhteellisen vapaa vanhemmaton elämä, koulun söpöin poika kiinnostuu tytöstä ja poika sattuu olemaan vielä rikkaasta perheestä, joten hän voi tarjota tytölle ihania luksuselämyksiä. Minuun se ei kuitenkaan enää tehonnut. Olisin halunnut Mikaeliin vähän enemmän rosoisuutta.

Ensimmäinen osa muotoilee ihan mukavan aloituksen. Kun sain kirjan luettua, lainasin jatko-osan melko nopeasti, mutta eilen kävin palauttamassa sen kirjastoon. En tiedä, jaksanko koskaan lukea jatkoa. Kesytön oli loppujen lopuksi minulle vähän mitäänsanotamon kirja, jonka luin, koska se oli kirjoitettu niin nopealukuisesti. Siitä kyllä pitää antaa plussaa, sillä nopealukuisuus on jotain, mihin kaikki eivät pysty.



Claudia Gray
A Thousand Pieces of You (Firebird 1)
Kustantanut: TeenHarper
Sivuja: 360

Kun edellisestä kirjasta perhe puuttui lähes kokonaan, tässä kirjassa perhe on kaikki kaikessa.

Marguerite Caine on lahjakkaiden fyysikoiden tytär, joka ei ole perinyt vanhempiensa matemaattista älyä. Sen sijaan hän on taiteilija. Hänen perheensä elää idyllisesti boheemissa omakotitalossa, jossa saman katon alla viettävät aikaa niin Cainen perhe kuin vanhempien tutkimusapulaiset, yleensä nuoret komeat pojat.

Cainet ovat kehittäneet teorian rinnakkaistodellisuuksien olemassaolosta ja he ovat keksineet Firebird-nimisen laitteen, jolla on mahdollista hyppiä universumista toiseen. Mutta ennen kuin laite saadaan kunnolla käyttöön, yksi apulaisista, Paul, tappaa Margueriten isän ja pakenee ainoalla Firebirdillä toiseen todellisuuteen.

Tosin Paulin kappale ei olekaan ainoa Firebird. Eräs toinen apulainen, yhtä komea ja huomaavainen Theo, on valmistanut salaa omia kappaleitaan, joista toisen hän antaa Margueritelle. Tietämättä juuri mitään rinnakkaistodellisuuksien välillä matkustamisesta Marguerite lähtee Paulin perään, aikomuksenaan tappaa petturi.

Seuraa melko rehellistä seikkailua, jota oli oikein mukava lukea. Juuri tällaisesta doctorwhomaisesta kikkailusta tykkään. Kirjan aikana Marguerite ehtii vierailla ainakin neljässä rinnakkaistodellisuudessa, joissa jokaisessa on joku oma pikku jujunsa. Marguerite voi matkustaa vain niihin versioihin, joissa hän on myöskin olemassa, joten hän aina putoaa keskelle kunkin Margueriten elämää. Hän joutuu luovimaan monien tilanteiden läpi ja juuri se onkin kirjan parasta antia.

Jotenkin tämäkin kirja jätti jälkeensä vähän tyhjän tunteen. Kun todellisuuksien välillä hyppelystä on otettu kaikki ilo irti, mukaan astuu juoni Paulista ja pahasta yhtiöstä, joka haluaa käyttää Cainien keksintöä epämoraalisiin tarkoituksiin. Tämä juoni ei ollut läheskään yhtä mielenkiintoista luettavaa kuin Margueriten selviytyminen oudoista tilanteista. Rakkaustarina tässä kirjassa on sentään kerrottu ihan virkistävästi.

Loppujen lopuksi tarina ei kuitenkaan säväyttänyt suurissa määrin, ja epäilen, että tulen koskaan lukemaan jatko-osia. Tämänhetkinen kirjasarjojen trendi turhauttaa. Jos tämä olisi ollut yksinäinen romaani, olisin lukenut tämän suurella tyytyväisyydellä ja siirtynyt muihin kirjoihin, mutta nyt joudun tekemään päätöksen, oliko kirja tarpeeksi hyvä, että lukisin jatkoa tulevaisuudessa - saatikka jaksanko odottaa jatkoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...