keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Cecelia Ahern: Ihmemaa

Sivuja: 454
Suomentanut: Terhi leskinen
Kustantanut: Gummerus / Loisto-pokkari
Mistä minulle: kirjastosta

Lukujumi, tuo lukijan suurin vaiva. Sellainen vaivasi minua jonkin aikaa sitten. Yöpöytä täynnä keskeneräisiä kirjoja, lisää kirjahyllyn reunalla, eikä mikään oikein innostanut.

Olin kirjastossa ihan muilla asioilla, kun hetken mielijohteessa näin palautettujen hyllyssä romanttista kirjallisuutta. Cecelia Ahernin kirjoja ei siinä ollut, mutta sain silti idean etsiä jonkun hänen kirjoista käsiini. Olin lukenut Ahernilta vain yhden novellikokoelman, mutta olin pitänyt siitä ja arvelin, että nopealukuinen hieman spefiin vivahtava kirja voisi olla juuri nyt tarpeen.

Ihmemaa kertoo kadonneista ihmisistä ja siitä, minne he menevät. Se kertoo Sandy Shorttista, jonka luokkakaveri katoaa Sandyn ollessa 10-vuotias. Sen jälkeen Sandy ei enää ole entisensä, vaan hänelle kehittyy pakkomielle tietää, missä kaikki tavarat ovat, ja jos niitä ei löydy, hän etsii, kunnes löytää. Etsimisvimma ohjaa hänet yksityisetsivän uralle. Hän auttaa löytämään kaukaisia sukulaisia, joita ei ole näkynyt vähään aikaan ja ihmisiä, jotka ovat yksinkertaisesti kadonneet kuin savuna ilmaan. Yhdellä keikalla Sandy huomaa kadonneensa itsekin.

Ihmemaa tarjosi minulle juuri sitä, mitä hain. Mukaansatempaisevaa luettavaa, johon voi upota halutessaan tuntikausiksi. Oli rentouttavaa avata kirja ja vain kadota sen maailmaan. Oli rentouttavaa lukea kirja, jonka lukemista ei ollut suunnitellut pahimmillaan jo yli vuotta. Kirja oli täysin tuore, sen kansi tai nimi eivät olleet ehtineet kulua mielessäni jo valmiiksi ennen lukemisen aloittamista.

Hempeästä kannesta huolimatta Ihmemaa ei mielestäni ole ihan heppoinen kirja. Se kertoo naisesta, jolle lapsuuden trauma on aiheuttanut pakko-oireita. Se kertoo miehestä, joka ei saa rauhaa pikkuveljensä katoamisen jälkeen. Se kertoo kadonneista ihmisistä, jotka haluavat päästä takaisin, mutta joiden on pakko aloittaa elämä toisaalla, sillä takaisin ei ole paluuta.

Jollain tavoin minun oli vaikea suhtautua kirjaan kunnon spefinä. Spekulatiivisia elementtejä tapahtuu, mutta ne tuntuvat pikemminkin hassuilta selittämättömiltä juonielementeiltä kun kunnon maagisilta mausteilta. Kuinka moni on katsonut elokuvan 13 ja risat? Siinä päähenkilö saa haltuunsa taikapulveria, joka toteuttaa toiveita. Asiaa ei erityisemmin selitetä, vaan päähenkilö yksinkertaisesti siirtyy 80-luvun teini-iästä 2000-luvun kolmikymppisen naisen elämään. Taikaelementti on mukana vain, jotta on mahdollista toteuttaa juonikuvioita, jotka eivät muuten olisi mahdollisia. Tällaisia elokuvia tulee mieleen useampikin, kuten Perjantai on pahin ja 17 Again. Niihin on vaikea suhtaustua spefielokuvina, sillä maailma on muuten hyvin arkinen. Siksi kai on olemassa termi maaginen realismi.

Ilman spefielementtiä Ihmemaa olisi kuitenkin ollut paljon yksiulotteisempi kirja. Nyt Sandy on kadoksissa ja muiden on etsittävä häntä. Samalla Sandy pystyy tekemään rauhan menneisyytensä kanssa ja saamaan vastauksia kysymyksiin, jotka ovat vaivanneet häntä hänen koko elämänsä.

Kirjan maailma on hyvin lohdullinen, ystävällinen, rauhallinen ja keskiluokkainen. Ongelmia kasaantuu niin sanotuille tavallisille mukiinmenevästi toimeentuleville ihmisille. Kirjan lukeminen on turvallista eikä siinä tapahdu mitään liian rajua. Se on hyvä lohtukirja, johon uskaltaa tarttua milloin vain. En yhtään ihmettele, miksi Cecelia Ahern menestyy. Hän kirjoittaa kirjoja, joihin on helppo tarttua, mutta kirjojen sivuilta löytyy myös vakavia aiheita, joihin voi halutessaan pysähtyä.

4 kommenttia:

  1. Tuosta lukujumista vaan että minulla taas nyt on ollut sellainen vaihe että haluaisin lukea montaa kirjaa yhtä aikaa... Niin se lukuinto hassusti vaihtelee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Veikkaan, että lukujumini tällä hetkellä johtuu siitä, että haluaisin lukea niin monta kirjaa yhtä aikaa, etten enää tiedä, mihin keskittyä, joten alan lukemaan jotain ihan muuta.

      Poista
  2. Luin vielä joitakin vuosia sitten muutaman Ahernin, myös tämän Ihmemaan. Mutta jotenkin alusta asti minun Ahernin välit pysyivät etäisinä - en vain saanut hänen kirjoistaan irti oikein mitään. Etsin silloin laadukasta chick-lit kirjailijaa, ja Ahernin kanssa tökki, vaikka kuinka yritin. Ihan leppoisia luettavia, mutta jotenkin haaleita (minulle.) Minua alkoi nimenomaan ärsyttää tuo pieni ripaisu maagisuutta - ja sitten ei kuitenkaan mitään ihmeellistä. Murr. =D Kun lopulta luin Lahjan, joka oli minusta kliseinen ja tylsähkö, päätin luovuttaa kokonaan Ahernin suhteen. Maybe we are not meant to be. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cecelia Ahern on kiinnostanut minua chick lit -kirjailijana juuri siksi, ettei hänen kirjoissaan tunnu olevan ihan Bridget Jones -tyylistä meininkiä, eli miesten jahtausta, muotia, trendikkäitä töitä ja alkoholia. (Köh, en erityisemmin pitänyt Bridgetistä...) Ihmemaassa päähenkilön pääajatus ei ollut jahdata miestä, eikä hän muutenkään elä glamour-elämää. Silti chick lit -tyylinen kepeä kirjoitystyyli löytyy.

      En vielä osaa sanoa, miten minun ja Ahernin lukijasuhde kehittyy, sillä olen lukenut vasta tämän yhden kirjan, mutta hankin jo kirpparilta seuraavan. :D Tähän mennessä olemme väleissä Ahernin kanssa, mutta pelkään, että jos innostun ahmimaan hänen kirjojaan, saatan pitkästyä johonkin... ehkä kaavamaisuuteen? Saa nähdä. Pitää ottaa rauhallisesti.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...