keskiviikko 28. lokakuuta 2015

John Green: Arvoitus nimeltä Margo

Alkuperäinen nimi: Paper Towns
Sivuja: 399
Kustantanut: WSOY
Suomentanut: Helene Bützow
Mistä minulle: kirjastosta

Pari vuotta sitten lainasin kaveriltani kaikki John Greenin kirjat, mutta en koskaan saanut luettua Paper Townsia. John Green -mittani oli ehtinyt tulla täyteen. Koin, että hänen kirjansa kertovat aina keskiluokkaisesta valkoisesta amerikkalaisesta pojasta (tai tytöstä Tähtiin kirjoitetussa virheessä), jolla on ihastus maagiseksi kuvailtuun vastakkaisen sukupuolen edustajaan. Kirjoissa päähenkilö on aina vähän nörtähtävä ja kokee jollain tavalla olevansa muita parempi, koska ei ole kiinnostunut sellaisista jutuista, joista keskiverto teini on kiinnostunut. Yleensä kirjan aikana tehdään jonkinlainen matka, jonka aikana tajutaan jotain elämästä.

Kului pari vuotta, jonka jälkeen totesin, että ehkä nyt edellisistä John Greenin kirjoista on kulunut sen verran aikaa, että voisin vihdoin lukea Arvoituksen nimeltä Margo. Samalla myös luin ensimmäistä kertaa suomennetun John Greenin kirjan.

Paljastui, että tämänkin kirjan päähenkilö on keskiluokkainen valkoinen amerikkalainen teinipoika, joka on vähän nörtähtävä ja jolla on ihastus saavuttamattoman upeaan tyttöön. Yllättävää oli se, ettei päähenkikö, Quentin, ole kaveriporukkansa nörtähtävin tapaus, vaan on loppujen lopuksi vain pikkuisen hikipinko. Hänellä ei ole edes mitään erikoista harrastusta, vaan hänen kaverinsa varastaa sen roolin olemalla innostunut fiktiivisestä wikipedian vastineesta, omnictionarysta. Loppujen lopuksi Quentin on melkko väritön hahmo, joka toimii tarinassa ikkunana ja sinä hahmona, jolla on hieman epäterve pakkomielle naapurissa asuvaan Margoon.

Kirja pyörii enimmäkseen juurikin tämän Margon ympärillä. Hän on päätynyt jopa suomennoksen nimeen asti. Margo on Quentinin lapsuuden tuttu, josta hän on kasvanut erilleen, niin että high schoolin lopussa he ovat käytännössä ventovieraita toisilleen. Kirjan alussa Margo kiipeää Quentinin ikkunasta sisään keskellä yötä ja sanoo tarvitsevansa lainaan sekä autoa että Quentinia. Quentin viettää varmasti elämänsä vauhdikkaimman yön, kun hän seuraa Margoa ympäriinsä. Quentin on varma, että tuon yön jälkeen kaikki on muuttunut ja he voivat viettää viimeiset viikot high schoolissa ystävinä.

Seuraavana aamuna paljastuu, ettei Margo ole tulossa enää kouluun. Kukaan ei tiedä, minne hän on mennyt. Quentin kuitenkin löytää Margon jättämiä vinkkejä, joista hän vakuuttuu, että Margo haluaa, että nimenomaan Quentin löytää hänet.

Kirjan alku on vauhdikas, samoin loppu, mutta keskivaihetta vaivaa se dekkarien ongelma, joka monesti saa dekkarit minun kohdallani tökkimään: Quentin jahtaa vihjettä toisensa perään, pääsemättä oikein mihinkään. Osa vinkeistä johtaa harhaan, osa  tuntuu liian kaukaa haetuilta. Myös Quentinin täydellinen uppoutuminen häiritsi, sillä hän jättää välistä lähes kaiken muun sosiaalisen elämänsä vain selvittääkseen Margon arvoitusta.

Itse Margon hahmo oli mielestäni hyvin rasittava. Kun aikoinaan tajusin, kuinka monia naispuolisia hahmoja pidetään ärsyttävinä samoista ominaisuuksista, jotka ovat sallittuja mieshahmoilla, aloin kiinnittää huomiota naishahmoihin, ymmärtää heitä enemmän ja myös puolustamaan. Margosta en vain keksi oikein mitään puolustettavaa. Hänen vanhempansa ovat kyllä aika kamalia, mutta silti Margon itsekeskeisyys ja jatkuva eeppisyyden ja selittämöttömyyden tarve saivat pyörittelemään silmiä. Tunnistan hänessa rahtusen omaa 13-vuotiasta itseäni, jolloin halusin olla jotain, legendaarista, muistettavaa ja salaperäistä, mutta melko pian tajusin, että salaperäisyys on kiinnostavaa vain muiden näkökulmasta. Salaperäisyys tuo mukanaan yksinäisyyden. Ja yksinäisyyden Margo saakin.

Ilman loppua olisin pitänyt tätä kirjaa melko mitäänsanomattomana tapauksena. Odotin, että kirja etenee verkkaista tahtia loppuun ja Margon arvoitukseen tulee joku selvyys. Olin jo valmis pamauttamaan kirjalle kaksi tähteä, mutta loppu pelasti sen verran, että pidän tätä ihan mukiinmenevänä kolmen tähden kirjana.

Aion jäädä mielenkiinnolla odottamaan, mitä John Green julkaisee seuraavaksi. Toivon, että hän kirjoitaa jotain uutta, eikä viidettä melko samantyylistä romaania. Hän nimittäin hallitsee kirjoittamisen taidon, pääsee lähelle teini-ikäisten ajatusmaailmaa ja kaiken lisäksi laittaa kirjoihinsa viittauksia kirjallisuuden kaanoniin ja saa näin varmaan monet lukijat innostumaan kirjallisuudesta uudella tavalla. Olisi harmi, jos hän kangistuisi kaavoihin.

6 kommenttia:

  1. Minustakin Arvoitus nimeltä Margo toisti samaa Greenin kaavaa. Harvoin kirjan hahmo ärsyttää minua paljon kuin Margo, en pitänyt hänestä ollenkaan. Käytöksestään huolimatta kaikki tuntuivat olevan Margon lumoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin bloggauksesi ja olen melko lailla samaa mieltä. Kaiken lisäksi loppu oli hieman pettymys, (SPOILER) sillä eihän siinä edes tapahtunut mitään kovin suurta.

      Poista
  2. Minusta näissä Greenin kirjoissa on paljon nuorten elämää koskevia asioita, yksinäisyyttä, ystäviä, tulevaisuudensuunnitelmia, ihastumisia, kaikkea joka kuuluu nuorten elämään ja minusta se on ok.
    Tähtiin kirjoitettu virhe oli erilainen, koska nuoret olivat sairaita. Näissä kirjoissa on kuitenkin se tietty huumori, joka kannattelee näitä kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki nuorten kirjoissa saa olla kaikkia luetteleviasi asioita. Niitä löytyy tästä kirjasta, mutta myös muista nuortenkirjoista, joita olen lukenut ja joista pidän enemmän. Esimerkiksi Rainbow Rowellin Eleanor & Park, Briitta Hepo-Ojan Siilin kuolema ja Stephen Chboskyn Elämäni seinäruuna.

      Poista
  3. Olen lukemassa tätä kirjaa kouluun esitelmää varten ja tämä tiivistelmäsi auttaa sen tekemisessä kiitos!!

    Olen toki lukemassa tällä hetkelläbkirjaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muista sitten, että opettajat ovat googlettamiskykyisiä, joten ei kannata kopioida tekstiäni suoraan, siitä jää nopeasti kiinni. Mutta toivottavasti teksti antaa apua siitä, mitä kirjoitat omaan esitelmääsi. :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...