perjantai 23. lokakuuta 2015

Käärmeenliekit - suomalaisia lohikäärmetarinoita


Toimittaneet: Erkka Leppänen & Hanna Matilainen
Sivuja: 280
Kustantanut: Osuuskumma
Mistä minulle: oma ostos

Mielestäni Osuuskumman julkaisutoimintaa on kiinnostavaa julkaista. He onnistuvat julkaisemaan aina vain kiinnostavamman oloisia kokoelmia, ja kirjojen uudistunut ulkomuotokin kohottaa julkaisujen kasvoja. Uskon, että Osuuskummasta muotoutuu pikku hiljaa entistä tärkeämpi suomalaisen spefin julkaisukanava.

Tämä kokoelma sisältää seuraavat novellit:
  1. Mixu Lauronen: Empiiristä
  2. J. S. Meresmaa: Hyvä emo
  3. Juha Jyrkäs: Käärmeensanat
  4. Katja Salminen: Lohikäärmefragmentteja
  5. Minna Roininen: Tarina punaisesta naisesta
  6. Saara Henrikson: Rigurin käärme
  7. Tarja Sipiläinen: Asfalttiritari
  8. Shimo Suntila: Tulennuolemat
  9. Hanna Morre: Rakelin päätös
  10. Magdalena Hai: Hänen kuvansa
  11. Tomi Jänkälä: Uralin sininen
  12. Erkka Leppänen: Legendojen hautausmaa
  13. Heikki Nevala: Rungot kuin siivekkäät käärmeet
  14. Jussi Katajala: Lento OA1701
  15. Anni Nupponen: Käärmeenkantajat
  16. Anne Leinonen: Mareuksen koskettamat
  17. Janos Honkonen: Itse ilma syttyi tuleen
Lukupiirimme pohti, mitä kotimaisia novellikokoelmia on vielä julkaisematta. On aavetarinoita, steampunkia, merirosvoja, vaihtoehtohistoriaa, cyberpunkia, ihmissusia, vampyyreita, erotiikkaa... Zombeja tai jonkin sortin maailmanloppukokoelmaa ei vielä taida olla, ja urbaanin fantasian kokoelma on tekeillä. Käärmeenliekeissä käsitellään lohikäärmeitä, eikä kokoelma todellakaan jämähdä vain yhteen näkökulmaan.

Loppujen lopuksi niitä perinteisiä lohikäärmeitä, jotka asuvat vuoressa ja vartioivat isoa aarretta, ei tästä kokoelmasta paljon löydy. Seitsemästätoista novellista suunnilleen viidessä nähdään klassisista lentäviä tulta syökseviä lisko-olentoja, tulkintatavasta riippuen. Muut novellit keskittyvät tuomaan lohikäärmeeseen jotain uutta. Lohikäärme voi olla seksuaalisuuden symboli, ase, jotain outoa ulkoavaruudesta tai pelkkä myytti tai uskomus, joka silti vaikuttaa novellin maailmaan. Joskus lohikäärmettä ei nähdä itse lohikäärmeen muodossa juuri lainkaan, vaan se esiintyy ihmismuodossa. Kenties kirjoittajat olivat halunneet vältellä suurimpia lohikäärmekliseitä ja käsitellä olentoa erilaisella otteella, mutta samalla perinteistä taivaalla lentelevää kaunista olentoa tuli vähän ikävä.

Koska novelleja on paljon, luonnollisesti jotkut niistä olivat minusta parempia kuin toiset. Heti kättelyssä on pakko mainita J. S. Meresmaan Hyvä emo, joka on ensimmäinen pitkä novelli Mixu Laurosen raapaleen jälkeen. Hyvä emo on melkein 30 sivua pitkä eeppinen novelli, joka sijoittuu 1800-luvun loppupuolen Tampereelle. Tarina kertoo palvelustytöstä, joka joutuu seuraamaan, kuinka talon nuorin tytär sotkeutuu lohikäärmeisiin. Historiallinen ajanjakso toimii, kieli on mukavan vanhahtavaa ja tarina mukaansatempaiseva. Ainoa miinus oli ehkä turhankin koukuttava tyyli ("Mutta kukaan ei osannut aavistaa, mitä tästä seuraisi" -tyyliin), sillä novellit ovat valmiiksi jo sen verran lyhyitä, ettei erityisiä koukkuja tarvita. Tuo tyyli sopii hyvin kunnon page turner -romaaniin. Tästäpä vinkki Meresmaalle: seuraavaksi mietintään voisi pistää historiallista viihdettä, johon voi lisätä pienen spefimausteen.

Meresmaan novelli on niin hyvä, että oli kenties jopa virhe sijoittaa se novellikokoelman alkuun. Novelli oli niin hyvä, että kesti pitkään, ennen kuin pystyin etenemään muissa novelleissa. Onneksi pieni lukutauko auttoi ja sen jälkeen pystyin nauttimaan muistakin tarinoista. Mieleeni jäi erityisesti Jussi Katajalan Lento AO1701, jossa päähenkilö joutuu lento-onnettomuuteen ja pelastuu erikoisella tavalla. Novelli on ehkä juonellisesti kaikista kiinnostavin, mutta päähenkilö jää vähän tunteettomaksi. Myös Hanna Morren novelli Rakelin päätös ja Janos Honkosen Itse ilma syttyi tuleen jäivät mieleen voimakkaasti. Rakelin päätös edustaa perinteisempää lohikäärmetarina kuin Itse ilma syttyi tuleen, jossa taas historiallisuus nousi voimakkaasti esille.

Tämän kokoelman puiminen lukupiirissä oli antoisaa, vaikka aluksi 17 novellia sisältävä kokoelma epäilytti. Kävimme läpi jokaisen suosikkinovellin ja nostimme vielä esiin sellaisia tekstejä, joihin haluaa vielä luoda huomion. Kaikki aiemmin mainitsemani novellit olivat monien muidenkin suosikkeja ja esille nostettiin myös muun muassa Tomi Jänkälän Uralinsininen, jonka Poromieheksi kutsuttu sivuhenkilö oli aiheuttanut kaikissa inhon tunteita, mutta jota ilman novelli olisi huomattavasti tylsempi.

Käärmeenliekit on monipuolinen kokoelma, mutta myös hieman epätasainen. Se sisältää loistavia novelleja, joille povaan vähintään Atorox-ehdokkuutta, mutta myös novelleja, jotka myönnän jättäneeni kesken mielenkiinnon puutteen vuoksi. Suosittelen silti tätä kaikille, joita kiinnostaa suomalainen spefinovellistiikka.

_____________________
Muokkaus 25.10.
Kuten minua on nyt ystävällisesti informoitu, myös zombeista ja maailmanlopusta on jo olemassa antologia.

5 kommenttia:

  1. Juha Nummelin toimitti joku vuosi sitten Tuhansien zombien maa-novellikokoelman. Eli löytyy mys kotimaisia zombeja! :)

    VastaaPoista
  2. Kröhöm... http://www.risingshadow.fi/library/book/7370-maailmanlopun-kirjasto-ja-muita-tuomiopaivan-tarinoita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa näköjään jättää mutu-tuntumaa blogeihin: siitä saa kommentteja. ;)
      Kiitoksia tiedosta, olinhan minä tuohon törmännyt aiemminkin, mutta ei kirjoitushetkellä eikä lukupiirissä keskustelun aikana noussut mieleen.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...