torstai 8. lokakuuta 2015

Michael Ende: Momo

Sivuja: 198
Suomentanut: Marikki Makkonen
Kustantanut: WSOY
Mistä minulle: laina kaverilta

Muistan nähneeni lapsena jännittävän piirretyn, jossa oli pikkuinen orpotyttö ja aikaa varastavia harmaita herroja. Elokuva oli silloin hyvin vaikuttava, ja mieleen oli jäänyt vain yksi nimi: Momo. Törmäsin kirjaan sattumalta tässä jonkin aikaa sitten ja innostuin, sillä en tiennyt, että animaatio perustuu kirjaan, joka on kaiken lisäksi Michael Enden kirjoittama.

Tarina kertoo tytöstä, joka saapuu pieneen kaupunkiin ja asettuu asumaan raunioituneeseen amfiteatteriin. Kaupungin ystävälliset ihmiset auttavat Momoa elämään ja vastapalvelukseksi Momo auttaa kaupunkilaisia. Momolla on erityinen ominaisuus kuunnella ihmisten ongelmia niin, että ihmiset keksivät ratkaisun ongelmiinsa. Muodostuu sanonta "Mene Momon luo", aina kun ongelmia ilmenee. Järjestely sopii pienellä tytölle, joka ei elämältään muuta kaipaa kuin ystäviä ja rauhallista eloa.

Kirja lähtee hitaasti liikkeelle. Kaupunki ja hahmot esitellään lukijalle huolella. Varsinainen pääjuoni nytkähtää käyntiin vasta tarinan toisessa osassa, jossa harmaat herrat aloittavat työnsä kunnolla. He suostuttelevat ihmisiä säästämään aikaa aikapankkeihin, jotta heillä olisi enemmän aikaa elää, mutta mitä enemmän he säästävät, sitä kiireisempiä he tuntuvat olevan ja sitä ärtyneempiä heistä tulee. Vähitellen ajan herrojen vaikutus alkaa näkyä myös Momon lähipiirissä, kun juuri kukaan ei enää ehdi tulla amfiteatteriin puhumaan Momolle tai kuuntelemaan Momon hyvän ystävän Gigin jännittäviä tarinoita.

Lapsille suunnattu seikkailu tarjoaa aikuiselle lukijalle pelottavan tutun maailman: vaikka kuinka tuntuisi hoitavan asioita, aina on kauhea kiire, eikä enää kerkeä tehdä juuri mitään sellaista, mitä oikeasi haluaisi. Kiireiden keskellä ei muista elämän pieniä tärkeitä asioita, kuten yleistä ystävällisyyttä ja pienistä asioista nauttimista. Mitään ei voi tehdä pelkästään siksi, että se on hauskaa, vaan kaiken pitää olla jollain tavoin myös hyödyllistä. Kirja on kirjoitettu jo 1970-luvulla, mutta se on nyt todennäköisempi vieläkin ajankohtaisempi kuin kirjoitushetkellään.

Tarinan voi lukea myös kuvauksena aikuistumisen pelosta tai siitä, miltä aikuisuus näyttää lasten silmissä. Lapset kiinnostuvat näennäisen mitättömistä yksityiskohdista, mutta aikuisilla ei tunnu koskaan olevan hauskaa. Momossa kiirettä vastaan taistellaan konkreettisesti, kun pahat harmaat herrat on kukistettava, mutta todellisuudessa aikuisuus odottaa jokaista väistämättä. On kuitenkin eri asia, miten päättää aikuistua.


Yritin etsiä YouTubesta pätkät siitä piirretystä, jonka olen lapsena nähnyt. En ole ihan varma, mutta se voisi olla tämä. Muistaako kukaan muu nähneensä tätä telkkarista joskus 2000-luvun alussa?

4 kommenttia:

  1. Luin Momon kymmenenvuotiaana ja muistelen juurikin tuota samaa alun hitautta. Kirja ei ehkä hirveästi vakuuttanut, mutta ehkä pitäisi antaa uusi mahdollisuus. Tarina vaille loppua ei myöskään lapsena yltänyt "ihan kivaa" korkeammalle asteelle, mutta kesän uusintaluvun jälkeen siitä tuli yksi suosikeistani<3 suosittelen kyllä lämpimästi, ellet ole lukenut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin sen pari vuotta sitten. Pidin siitä, mutta jotenkin se jätti hitusen kylmäksi. Tuntuu, että sain enemmän irti Momosta. Tuo piirretty kyllä vaikuttaa eeppiseltä. :)

      Poista
  2. Olen lukenut tuon ikuisuus sitten ja omistanut kauan, olen unohtanut tarinan, pitäisi lukea uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen!

      Ja nyt kun katsoin tuon elokuvan uudestaan, niin mielestäni kirja kertoo asiat vähän paremmin.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...