tiistai 24. marraskuuta 2015

Alice Hoffman: Ihmeellisten asioiden museo

ALKUPERÄINEN NIMI: The Museum of Extraordinary Things
SIVUJA: 440
KUSTANTANUT: Gummerus 
SUOMENTANUT: Raimo Salminen
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

New York, vuosi 1911. Kaupunki, joka muuttuu nopeammin kuin kukaan ehtii pysyä mukana. Kaupunkiin virtaa jatkuvasti siirtolaisia, jotka palkataan huonoihin työoloihin tehtaisiin. Ympäröivät saaret otetaan myös käyttöön, kaupungin pinta-ala kasvaa ja sitä mukaan turvallisuus heikkenee ahtaiden katujen ja huonon sähköjohdotuksen myötä.

Kaupungissa elää kirjamme kaksi päähenkilöä. Coralien isä pitää Ihmeellisten asioiden museota, jossa on esineiden ja täytettyjen eläinten lisäksi näytillä myös ihmisiä, joilla on joku epämuodostuma. Paikka tarjoaa noille ihmisille ihan hyvän elannon kesäisin. Myös Coraliella on epämuodostuma: hänen sormiensa välissä on ihopoimut. Siitä Coralien isä on päätellyt, että Coralie pitää kouluttaa uimaan ja laittaa museoon esiintymään oikeana merenneitona. Isänsä vallan alla alistuvainen Coralie tottelee, vaikka sisällä kytee kapina.

Toinen päähenkilö on Ezekiel "Eddie" Cohen, joka on pikkupoikana saapunut New Yorkiin isänsä kanssa. He ovat ortodoksijuutalaisia, mutta sen sijaan, että hänen isänsä keskittyisi uskonnon harjoittamiseen, heidän täytyy työskennellä tehtaassa epäinhimillisissä oloissa. Vuosien kuluessa Eddie menettää arvostuksensa isäänsä ja uskontoaan kohtaa ja kiinnostuu enemmän valokuvauksesta.

Nimestään huolimatta Ihmeellisten asioiden museo keskittyy melko vähän itse museoon. Se on paljon enemmän kertomus kahdesta nuoresta aikuisesta, jotka kapinoivat heihin luotuja odotuksia vastaan. Se on samalla kertomus New Yorkista 1900-luvun alun muutosten kourissa. Monet kirjassa esitetyt tapahtumat ovat tapahtuneet oikeasti.

Pidin tästä kirjasta. Nautin sen lukemisesta. Noin puolessa välissä kirjaa ehdin jo huolestua siitä, että se tuntuu loppuvan nopeasti. Kirjan tyyli ei ole kaikille, mutta minä nautin sen tapahtumattomuudesta ja toistosta. Eddie ja Coralie käyvät elämäänsä läpi, palaavat jo käsiteltyihin aiheisiin ja tuovat joka kerta hieman lisää. Kirja ei ole juonivetoinen, ja silloin kun siihen yritetään laittaa vähän juonta, se tuntui väkisin väännetyltä. Minulle tämä kirja on tarina kahden ihmisen itsenäistymisestä.

Kirjaan on kuitenkin vaikea suhtautua. Viimeiset 50-100 sivua tuntuivat nopeasti kirjoitetuilta. Ihan kuin kirjailijalla olisi ollut juoni kyllä tiedossa, mutta ei malttanut kertoa sitä innostuttuaan kertomaan kaikkia tietämiään yksityiskohtia New Yorkin historiasta. Jos juonen olisi siroitellut tarinaan tasaisemmin, ehkä kirjasta olisi voinut tulla vielä vähän parempi.

5 kommenttia:

  1. Minullakin tämä odottaa lukupinossa. Jotenkin paksun kirjan aloittaminen on aina vaan omanlaisensa haaste: jännittää enemmän, että onkohan kirja hyvä, kestääköhän se koko pituutensa. Mutta tämän kyllä aion lukea pian. :)

    VastaaPoista
  2. Minäkin viivyttelin kirjan aloittamisen kanssa, sillä yli 400:n sivun mitta pelotti hieman. Mutta lopulta piti kuitenkin aloittaa, sillä kirja piti saada luettua ennen lukupiiriä, jossa käsittelemme kirjan.

    VastaaPoista
  3. Kirjan tapahtumat etenivät verkkaisesti, mutta lukeminen taas vauhdikkaasti, mikä oli minusta jotenkin mukavan ristiriitaista ja kirjan vastakohtien henkeen sopivaa. Ilman kursiivin liikakäyttöä kirja olisi ollut vielä luettavampi. Mukava tunnelma ja mielenkiintoista historiaa tarinan sekaan kudottuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano, hidas tarina ja nopea lukutahti muodostivat jännän lukukokemuksen.

      Poista
  4. Minäkin luin juuri tämän kirjan ja tykkäsin kovasti. New York oli ihastuttavan monitahoinen päähenkilö ja oli todella mielenkiintoista päästä kurkistamaan täysin erilaiseen kaupunkiin kuin missä itse on päässyt vierailemaan. Coney Island ei houkutellut viime reissulla, mutta Hoffmanin kirjan jälkeen suhtaudun siihenkin eri tavalla:)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...