keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Jenna Kostet: Marrasyöt

SIVUJA: 230
KUSTANTANUT: Robustos
MISTÄ MINULLE: kirjastosta

Jenna Kostet, joka voitti viime vuonna Blogistanian Kuopus -palkinnon erikoisteoksellaan Lautturi, julkaisi toisen romaaninsa viime syyskuussa. Kooste hänen haastattelustaan Turun kirjamessuilta on luettavassa täältä. Edellinen kirja oli kahden erilaisen nuoren rakkaustarina, mutta tällä kertaa Kostet lähtee ihan eri suuntaan. Mukana on ehkä ripaus rakastumisen tunnetta, mutta enemmän kirjaa kuvastaa pimeys ja painostava tunnelma.

Marrasyöt on dekkari, vaikka Kostet kuvaileekin blogissaan kirjoittaaneensa epädekkarin. Vaikka Kostet väittää, ettei tunne genreä kovin hyvin, on mielestäni kirjan juoni kohtuullisen uskottava.

Tarina alkaa siitä, kun Nauvosta, Finbyn jatulintarhasta, löytyy nuoren naisen alaston ruumis. Nils Larsson on Nauvossa vain tutkimassa mökkimurtoja, mutta huomaa pian olevansa tekemissä murhan kanssa. Samaan aikaan Turussa Selja-niminen nuori nainen on edennyt opinnoissaan väitöskirjaan saakka. Hän tekee väitöskirjaa jatulintarhoista, mutta ei tunnu löytävän tutkimukselleen juuri oikeaa näkökulmaa.

Kirja on kirjoitettu hyvin koukuttavasti. Lähes joka luku päättyy pieneen koukkuun, joka kannustaa lukemaan vielä vähän lisää. Jokainen luku on melko lyhyt, joten seuraavan luvun lukeminen ei edes tunnu suurelta ajalliselta panostukselta. Kaiken lisäksi näkökulmat vaihtelevat, joten saadakseen toiseen näkökulmaan jatkoa, on luettava oikeastaan vielä kaksi lukua. Tämän seurauksena tarina etenee vauhdilla.

Samaan aikaan tarinaa halusi lukea hyvin hitaasti. Tekstistä tuli sellainen olo, että kaikki, mitä siinä on, vaatii keskittymistä. Huomasin tämän vaikutelman jo Kosteen esikoisromaanista, jossa pienet huomiot kuljettivat tarinaa.

Marrasyö on välillä melko faktapainotteinen, lähes fiktion muotoon puettu tietoteos jatulintarhoista. Se ei haitannut, sillä aihe kiinnosti minua yleisesti ja se myös taustoitti paikkaa, jossa murha on tapahtunut.

Loppua kohti kuitenkin faktapainotteisuus vähenee ja juoni alkaa keskittyä enemmän siihen, mitä kirjan mukaan jatulintarhoilla oikeasti tehdään. Jännitys pysyy yllä, mutta jotenkin tahti hidastuu. Yleensä dekkareissa vauhdin pitäisi kiihtyä loppua kohti, mutta tässä kirjassa käytetään aikaa tummanpuhuvaan marraskuiseen fiilistelyyn. Ehkä tämän vuoksi kirja onkin epädekkari.

Kirja on lähes kaikin puolin nautittava teos, mutta valitettavasti muutama juonen kannalta tärkeä paljastus on rakennettu niin, että ainakin minä arvasin ne jo reilusti etukäteen. Kirjassa on oikeastaan kaksi suurempaa paljastusta, joista onneksi ensimmäinen paljastettiin jo melko alussa. Pelkäsin nimittäin, että kirja yrittää ratsastaa tiedon pimittämisellä pidempäänkin, mikä olisi vähentänyt mielenkiintoani arvoitukseen.

Loppuun vielä mainittakoon, että olen asunut 21 vuotta kadulla, joka on nimetty jatulikivien mukaan. Jatulintarhat ovat siis siinä mielessä minulle hyvin läheinen aihe, vaikken todellista kivimuodostelmaa ole eläessäni nähnyt.

10 kommenttia:

  1. Minua aihe viehätti, olen kulkenut aika monella kivikehällä. Kostet yhdisti tähän hyvin tiedon. Viihdyin jälleen hänen parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aihe tosiaan on kiinnostava. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mistä Kostet kirjoittaa seuraavaksi.

      Poista
  2. Minä nautin kirjassa erityisesti marraskuisesta tunnelmasta ja oli loistava päätös lukea se juuri tähän vuodenaikaan. Mainitsemasi paljastukset arvasin minäkin jo hyvin varhaisessa vaiheessa, mutta onneksi se ei estänyt kirjasta nauttimista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Jonkin verran jossain vaiheessa toivoin, että asia paljastettaisiin jo, jotta sitä ei pimitettäisi, vaikka olin jo melko varma, mistä on kyse. Onneksi paljastuksia ei kuitenkaan liikaa viivytelty. :)

      Poista
  3. Minä olin taannoisilla Helsingin Kirjamessuilla kuuntelemassa, kun Kostet puhui parin muun kirjailijan kanssa yliluonnollisesta dekkarista, ja tämä Marrasyöt on kiikkunut kirjaston varauslistallani siitä asti. Toivottavasti saan sen pian näppeihini!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin halunnut olla kuuntelemassa tuota ohjelmaa.

      Toivottavasti saat kirjan pian käsiisi.

      Poista
  4. Pidin Kostetin Lautturista ja nyt siun arvostelun luettuani alkoi tämäkin teos Kostetilta kiinnostamaan. Löysin blogisi kirjaimellisesti tänään ja olen heti koukussa kirjoitustyyliisi ja tapaan löytää kirjoista se olennainen! Olen aivan ihastuksissani! ^^ Huomasin että opiskelet suomenkieltä ja itse olen ajatellut hakea yleiseen kirjallisuustieteeseen. Onko sinulla mitään tietoa kyseisestä linjasta >.<

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiitoksia kehuista, tässähän ihan häkeltyy. :)

      Suomen kieli ja kirjallisuus ovat ihan erilaisia aloja. Toisessa käydään läpi kielioppi ja kielitiedettä välillä melkein matemaattisesti ja toisessa luetaan paljon kaunokirjallisuutta, keskustellaan siitä, kirjoitetaan esseitä, opiskellaan teoriaa ja harjoitellaan perustelemaan tulkinnat kirjallisuustieteellisin lähtein.

      Opiskelen yleistä kirjallisuustiedettä sivuaineena. En ole pyrkinyt sinne sisään, sillä se on vapaa sivuaine, eli sen kun ilmoittautui luennoille. Olen kuitenkin osallistunut kirjallisuustieteen pääsykokeisiin Oulussa ja siihen piti lukea kirjallisuusanalyysia käsittelevä yleisopas ja yksi romaani. Kokeessa kysyttiin muutama esseekysymys ja annettiin tehtäväksi analysoida jotain asiaa romaanista.

      Useat kirjallisuuden pääaineopiskelijat tuntuvat tykkäävän alastaan, mutta olen huomannut, että useat suomen kielen opiskelijat opiskelevat kirjallisuutta pakkopullana, vain koska haluavat äidinkielenopettajiksi. Itse kuulun osittain jälkimmäiseen sakkiin. Kannattaa miettiä, pidätkö lukemisesta siksi koska se on kivaa ja kirjoihin on ihanaa upota, vai haluatko analysoida klassikkoteoksia seikkaperäisesti ja pysyä yhden kirjan parissa pitkäänkin. Olen ensimmäistä joukkoa, ja siksi kirjallisuustiede vähän tökkii. En pidä siitä, että joku toinen määrää, mitä romaaneja luen. Opintojen myöhemmässä vaiheessa luettavia teoksia saa kyllä valita vähän vapaammin.

      Huomasin, että luet paljon fantasiaa. Ainakin Turun yliopistossa olen huomannut, ettei siellä pidetä spefiä kovasti arvossa. Kuullut mm. kommentteja, että "Ei tämä kirja voi olla scifiä, koska se on hyvää kirjallisuutta."

      En kuitenkaan halua lannistaa! :D En todellakaan tiedä, minkälainen lukija olet. Olen jutellut ihmisten kanssa, joiden mielestä kirjallisuuden opiskelu on ihaninta ikinä. Tuon vain esille niitä puolia, joihin itse olen kiinnittänyt huomiota ja heijastan kaikkea siihen, mitä itse kuvittelin kirjallisuuden opiskelusta ja mitä se todellisuudessa on. Nykyään olen tyytyväinen, etten päässyt aikoinaan sisään lukemaan kirjallisuutta, sillä en olisi ehkä kestänyt sitä. Se on makuuni liian epämääräistä, kun taas suomen kielessä on (lähes) aina joku selkeä vastaus.

      Poista
    2. Kiitos ihan hirmuisesti! Miun pitää metsästää joku joka on opiskelemassa kirjallisuustiedettä että voin kysyä tarkemmin :DD Kiitos pointeista joita toit esiin. Kirjallisuustieteeseen tosiaan hain Helsinkiin viime keväänä, joten koe on tuttu, mutta olen käsittänyt että kirjallisuustiedettä lukeva voi myös hankkia itsensä äidinkielen opettajaksi. : D

      Kiitos hirmuisesti! ps. laitoin omaan blogiini seuraa napin XD en edes tajunnut sen puuttuvan o.o

      Poista
    3. Kirjallisuuden pääaineopiskelija voi myöskin opiskella äikänopeksi. Joko se tai suomen kieli pitää olla pääaineena, toinen sitten pitkänä sivuaineena, ja sen päälle myös pedagogiset opinnot.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...