torstai 31. joulukuuta 2015

Sophie Kinsella: Muistatko minut?

ALKUPERÄINEN NIMI: Remember me?
SUOMENTANUT: Kaisa Kattelus
KUSTANTANUT: WSOY
JULKAISTU: 2008 (suom. 2009)
SIVUJA: 450
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Tarvitsin joululomalle jotain kivaa ja (myös fyysisesti) kevyttä luettavaa. (Jottei minun tarvitse raahata lisää painavia kirjoja laukussani.) Tarkoituksenani oli lainata joku Cecelia Ahernin kirja, mutta koska mitään ei sillä hetkellä ollut pokkaripainoksena saatavilla, käännyin toisen chick-litin kuningattaren, Sophie Kinsellan puoleen. Kinsella on tunnetuin Himoshoppaaja-kirjoistaan, mutta päädyin valitsemaan vähemmän tunnetun yksittäisen romaanin, sillä en erityisemmin nauttinut Himoshoppaaja-elokuvasta.

Huomasin nopeasti, että Muistatko minut? sisältää paljon samanlaista huumoria, jota on sisällytetty myös edellä mainittuun elokuvaan. Päähenkilö on kohdeltava nuori nainen, joka tuntuu olevan kirottu huonolla onnella. Huumori syntyy noloista julkisista tilanteista, mokista, asioiden rikkoutumisista tai päähenkilön ajattelemattomuudesta. Koen, että kirjan huumori olisi toiminut paremmin valkokankaalla, sillä fyysinen huumori tehoaa paremmin katsottuna. Nyt päähenkilö vain vaikutti pikkuisen tyhmältä.

Muistatko minut? kertoo tarinan Lexi Smartista, joka joutuu auto-onnettomuuteen ja menettää muistinsa. Kun hän herää sairaalassa, on vuosi 2007, mutta hänellä on muistikuvia vain vuoteen 2004 saakka. Kolmessa vuodessa hän on onnistunut kokoamaan urallaan johtoasemaan, naimaan komean miljonäärin miehekseen, muuttamaan upeaan loft-asuntoon ja kohentamaan ulkonäköään huomattavasti. Omien muistikuvien mukaan Lexi taas on huonohampainen konttorirotta, jolla on laiska poikakaveri. Mitä kolmessa vuodessa on oikein tapahtunut?

Valitettavasti kirja ei keskity selvittämään kolmen vuoden aukkoa Lexin muistissa, vaan tarina sisältää enimmäkseen Lexin sattumia, kun hän yrittää selvitä vuoden 2004 luonteellaan vuoden 2007 Lexin maailmassa. Kohellus saa lukijan turhautumaan. Kirjassa on selvästi mysteeri, joka vaatii selvittämistä, mutta siihen ei vain aleta paneutua tarpeeksi ajoissa.

Kun mysteeriin lopulta aletaan keskittyä, kirja ryhdistäytyy huomattavasti ja lukemisesta tulee mielenkiintoisempaa. Loppujen lopuksi kirja kuitenkin noudattaa melko perinteiseltä tuntuvaa kevyen viihteen kaavaa. Päähenkilö nousee vaikeuksien jälkeen voittoon, vaikka voitto ei ole aina juuri sitä, mihin alussa tähdättiin. Kirjan juoni myös muistutti minua huomattavasti 13 ja risat -nimistä elokuvaa, jossa muistinmenetyksen sijasta päähenkilö hyppää ajassa eteenpäin. Molemmissa päähenkilö on hypyn aikana saanut "kaiken haluamansa", mutta huomaa silti jotain oleellista puuttuvan.

Olen kuluneen syksyn aikana tutustunut tavallista enemmän chick-lit-kirjallisuuteen. Aloitin Cecelia Ahernin Ihmemaalla, joka teki minuun yllättävän vaikutuksen. Sen jälkeen olen sattunut valitsemaan heikompia tapauksia, mutta uskon, että ahkeralla koluamisella vastaan voi vielä tulla helmiä. Chick-litillä on genrenä paljon annettavaa, jos kirjailija ei aliarvioi lukijaa.

tiistai 29. joulukuuta 2015

Anni Nupponen: Kauheat lapset

SIVUJA: 183
KUSTANTANUT: Osuuskumma
JULKAISTU: 2015
MISTÄ MINULLE: Oma ostos

Kauheat lapset jatkaa Anni Nupposen Atorox-palkittua novellia Joka ratasta pöyrittää. Koska takakansi lupaa itsenäistä tarinaa, päätin lukea kirjan ilman, että luen novellin uudestaan. Olen lukenut sen keväällä 2013, joten muistikuvat ovat korkeintaan hatarat. Kauheita lapsia lukiessa selailin kyllä novellia muistinvirkistykseksi läpi.

Tarina lähtee reippaasti liikkeelle. Juuri mitään ei selitellä, vaan juoneen hypätään mukaan, aivan kuin kesken kaiken. Ihan kun olisi lukenut dystooppisen trilogian päätösosaa. Koukuttava aloitusosa on takana, keskiosan käsittelyvaihe ja tilanteen muovaaminen on jo koettu, ja nyt on aika räjäyttää paketti ja pistää tuulemaan.

Kirja kertoo Trillistä, jonka äiti on virallisesti kuollut, mutta todellisuudessa valmistelee vastarintaa lopettamaan sisällissodan. Itse Trill on joutunut pakon edestä yhdeksi rattaaksi koneistoon. Peitetehtävänä hänen on asuttava maatilaa ja elää siellä rauhallista elämää synkroniahäiriöstä kärsivän kihlattunsa Marikin ja tämän hoiturin Hannahin kanssa. Rauhallinen elämä on kuitenkin vain haavetta, sillä pian he huomaavat suorittavan vaarallista tehtävää.

Kirja on puhdas seikkailu, jossa edetään vauhdilla, eikä pysähdytä paljon selittelemään. Alle 200 sivua tykittää eteenpäin tauotta. Kirjaa oli rentoa lukea, sillä joka luvussa tapahtui jotain, mikä vei juonta eteenpäin. Luvut olivat kaiken lisäksi sopivan lyhyitä, joten kirja tuli luettua kuin huomaamatta, kun päätti lukea vielä yhden luvun.

Valitettavasti novellin tunnelmaa kirja ei tuntunut tavoittavan. Tarina sijoittuu samaan maailmaan, siinä seikkailevan samat hahmot ja vieraillaan samoilla tapahtumapaikoilla, mutta vauhti on aivan eri luokkaa, eikä maaseutumiljöö tarjoa mahdollisuuksia nostaa steampunkia voimakkaasti esille. Erilaisuudesta huolimatta en silti kutsuisi kirjaa itsenäiseksi jatko-osaksi. Koska en muistanut kaikkea novellista, olin useissa kohdissa hieman pihalla tapahtumista. Mielestäni itsenäisen jatko-osan määritelmä tarkoittaa sitä, että teoksen ymmärtää hyvin ilman aiempia osia, mutta tämä kirja olisi kaivannut enemmän asioiden avaamista. Vai olisiko siitä tullut nuortenkirjamainen vaikutelma?

Rainbow Rowell: Landline

SIVUJA: 310
KUSTANTANUT: St. Martin's Press
KIELI: Englanti
JULKAISTU: 2014
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Joululoma lähtestyy, mutta Georgie McCool on saanut elämänsä työtilaisuuden. TV-sarja, jota hän ja hänen ystävänsä Seth ovat luoneet jo pitkään, on vihdoin saanut vihreää valoa. Georgien aviomies Neal vain ei ole innoissaan, sillä Georgien täytyy tehdä töitä koko joulun yli, eikä voi siis lähteä viettämään joulua Nealin lapsuudenkotiin. Neal pakkaa lapset autoon ja lähtee lomalle ilman Georgieta, joka hyvin pian tajuaa, ettei hänen ja Nealin avioliitto ole ollut kunnossa pitkään aikaan. Sen sijaan, että Georgie keskittyisi töihin, joiden takia hän on vaarantanut avioliittonsa, hän viettää lähes koko joululoman hermoillen avioliittoaan.

Landline on Rainbow Rowellin tuotannon kenties heikoin tapaus. Yleensä hänen kirjansa ovat antaneet mukavia oivalluksia arkielämästä, olleen hyvin koskettavia ja sisältäneet hauskoja ideoita, mielenkiintoisia hahmoja ja vetävän juonen. Landlinesta tuntuu puuttuvan nuo kaikki.

Kirja kertoo noin 35-vuotiaasta naisesta, jonka avioliitto on kriisissä. Hän löytää lankapuhelimen kautta keinon kommunikoida menneisyyden kanssa. Kun hän yrittä tavoittaa Nealia lankapuhelimella, toisesta päästä vastaakin se Neal, jonka kanssa Georgie on ehtinyt seurustella vain hetken aikaa. Ilman että nuori Neal tajuaa, mistä on kyse, Georgie alkaa selvittää, mikä heidän suhteessaan on alusta asti ollut kaikkein tärkeintä.

Idea kuulostaa kyllä ihan mielenkiintoiselta, mutta vähän päälle 300:an sivuun mahtuu paljon toistoa. Ja aivan uskomattoman paljon rakkaudentunnustuksia. Niitä jaeltiin niin paljon, että johan suomalaista lukijaa alkoi ärsyttää.

Tarina ei tunnu sisältävän yhtään mielenkiintoista hahmoa, enkä kokenyt tarinaa edes erityisen koskettavana. Ehkä jos itse olisin ollut naimisissa 15 vuotta ja avioliittoni olisi kriisissa? Mielestäni kirjan kuitenkin pitäisi olla koskettava myös silloin, jos elämäntilanteeni ei ole sama kuin hahmoilla.

Olen hieman pettynyt, sillä Rainbow Rowellista on melkein tullut takuuleima. Rainbow Rowell = hyvä kirja. Olihan Landline ihan luettava tapaus. Sitä luki ja sivut etenivät, mutta huomasin pyöritteleväni silmiä lapsellisille hahmoille ja kliseistä romanttista elokuvaa myötäilevälle juonelle. Ehkä tämä on se kuuluisa väliteos.

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Candace Bushnell: Sinkkuelämää

ALKUPERÄINEN NIMI: Sex and the City
SIVUJA: 248
KUSTANTANUT: Tammi
SUOMENTANUT: Arto Schroderus
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Vuoden loppu lähestyy, ja kirjabloggaajaa ahdistaa. Goodreadsin mukaan vielä olisi aivan liian monta kirjaa luettavana, jotta saavuttaisi vuoden lukuhaasteen. Kirjabloggaaja ryntää kirjastoon ja päättää lainata jotain, mikä vaikuttaa nopealukuiselta. Romantiikkaosastolla mukaan tarttui Candace Bushnellin Sinkkuelämää.

Mikä nyt määritellään nopealukuiseksi? Lopulta minulla meni tämän kirjan lukemiseen noin kaksi ja puoli päivää. Kyllähän minä tiesin, että se on hyvin erilainen kuin itse TV-sarja, mutta kirja paljastui sellaiseksi, joka ei erityisemmin koukuta. Sitä lukiessa viihtyi ihan hyvin, mutta mikään ei erityisemmin kannustanut jatkamaan.

Kirja koostuu Candace Bushnellin kirjoittamista kolumneista, vaikka ne ovat hyvin kaukana sellaisista kolumneista, jotka minä määrittelisin kolumneiksi. Tekstit ovat pikemminkin lyhyitä välähdyksiä 1990-luvun newyorkilaisesta seurapiirielämästä ilman suurempia selityksiä. Luvut käsittelevät niin avioliittoa, lapsia kuin mallinmetsästäjiä, lomamatkoja maaseudulle, erityisen kauniita naisia ja kansainvälisiä biletyttöjä, jotka ovat vain rahtusen erillään puhelintytöistä. Kolumnit piirtävät kuvan varsin julmasta maailmasta, jossa 25-vuotias nainen on himottu, mutta jota kaikki 35-vuotiaat naiset halveksivat nuoruutensa ja kokemattomuutensa tähden. Se kertoo maailmasta, jossa naiset määrittelevät miehet heidän rahapussinsa kautta, ja jossa on täysi luuseri, jos jää kotiin illaksi, eikä mene ulos. (Ellei ole meneillään joku juttu, jolloin on ok kuherrella illalla kotona ulosmenon sijaan.)

Sinkkuelämää ei kirjana edusta sellaista elämää tai maailmaa, johon haluaisin millään tavalla olla osallisena. Kai minä sitten olen noiden naisten mielestä se ruma nainen, joka on joutunut kehittämään itselleen persoonallisuuden. ;) Kirjaa kuitenkin luki ihan silkasta tirkistelynhalusta. Se kertoo maailmasta, jossa minulla ei edes ole mahdollisuutta olla mukana.

TV-sarjan kanssa kirjalla ei ole juuri mitään tekemistä, ja samaan aikaan niillä on hyvin paljon yhteistä. TV-sarjaan on käytännössä luotu täysin uudet hahmot, joihin on yhdistelty kirjasta ominaisuuksia buffettityylillä. Carrie kyllä löytyy kolumneista, mutta hän vaikuttaa pikemminkin alkoholisoitumisen partaalla olevalta epävarmalta naiselta kuin itsevarmalta sinkulta, jona hän esiintyy televisiossa. Myös lähes kaikki kirjassa esiintyvät tapaukset on sisällytetty sarjaan, varsinkin ensimmäiselle kaudelle, mutta niitä on yhdistelty välillä jopa odottamattomasti. Käsikirjoittajat ovat kyllä lähdeteoksen lukeneet, mutta ottaneet paljon vapauksia.

Eipä Sinkkuelämää mikään kummoinen ollut, enkä olisi taatusti pitänyt sitä kovinkaan mielenkiintoisena, ellen olisi tuttu TV-sarjan kanssa. Ilman kytköstä siihen olisin pitänyt kirjaa vain omituisen hajanaisena kokonaisuutena, joka on oikeastaan hyvin yksinkertaisesti kirjoitettu.

perjantai 4. joulukuuta 2015

Blogistanian kirjallisuuspalkinnon äänestysohjeet


Blogistanian kirjallisuuspalkinnot 2015

Kirjabloggaajat äänestävät vuoden 2015 parhaat kirjat neljässä eri kategoriassa.
Kategoriat ovat:
  • Blogistanian Finlandia
  • Blogistanian Globalia
  • Blogistanian Kuopus
  • Blogistanian Tieto
Bloggaajat julkaisevat antamansa äänet blogeissaan keskiviikkona 13.1.2016 klo 10.00. Tulokset julkaistaan emäntäblogeissa torstaina 14.1.2016 klo 10.00.


Blogistanian Finlandia 2015

Blogistanian Finlandia 2015 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia kotimaisia kirjoja. Äänestys koskee vuonna 2015 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia ja runokokoelmia sekä sarjakuvia.

Äänestys järjestetään viidettä kertaa. Aiemmin on palkittu Anni Kytömäen Kultarinta (Gummerus 2014), Pauliina Rauhalan Taivaslaulu (Gummerus 2013), Aki Ollikaisen Nälkävuosi (Siltala 2012) ja Katja Ketun Kätilö (WSOY 2011). Finlandiaa emännöi Kulttuuri kukoistaa.


Blogistanian Globalia 2015

Blogistanian Globalia 2015 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia käännöskirjoja. Äänestys koskee vuonna 2015 Suomessa julkaistua, suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä, alun perin ulkomailla ilmestynyttä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia.

Kilpailu järjestetään viidettä kertaa. Aiemmin on palkittu Kate Atkinsonin Elämä elämältä (Schildts & Söderströms 2014, suom. Kaisa Kattelus), Haruki Murakamin 1Q84 (Tammi 2013, suom. Aleksi Milonoff), Gaute Heivollin Etten palaisi tuhkaksi (WSOY 2012, suom. Päivi Kivelä) ja Sarah Watersin Vieras kartanossa (Tammi 2011, suom. Helene Bützow). Globaliaa emännöi Kirjallisena. Minna.


Blogistanian Kuopus 2015

Blogistanian Kuopus 2015 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia lasten- ja nuortenkirjoja. Äänestys koskee vuonna 2015 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä sekä näille kielille käännettyä lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Ehdolle voi asettaa kustantajien lasten- ja nuortenkirjoiksi määrittelemiä teoksia: romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia. Lasten tietokirjoista äänestetään Blogistanian Tieto -kategoriassa.

Kilpailu järjestetään neljättä kertaa. Aiemmin on palkittu Jenna Kosteen Lautturi (Robustos 2014), Aino ja Ville Tietäväisen Vain pahaa unta (WSOY 2013) ja Annukka Salaman Käärmeenlumooja (WSOY 2012). Blogistanian Kuopusta emännöi Luetaanko tämä?


Blogistanian Tieto 2015

Blogistanian Tieto 2015 -palkinto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia tietokirjoja. Kilpailu koskee kotimaisia vuonna 2015 julkaistuja tietokirjoja sekä vuonna 2015 suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä tietokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa tietokirjallisuuden lisäksi myös esseekirjallisuutta, elämäkertoja, asiaproosaa, pamfletteja ja erilaisia oppaita. Myös lasten tietokirjoista äänestetään tässä kategoriassa.

Kilpailu järjestetään kolmatta kertaa. Aiemmin on palkittu Minna Maijalan Herkkä, hellä, hehkuvainen – Minna Canth (Otava 2014) sekä Tuula Karjalaisen Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta (Tammi 2011). Blogistanian Tietoa emännöi Les! Lue!


Osallistumisohjeet

Ehdolle asettamisen edellytys on, että bloggaaja on lukenut nimeämänsä teokset ja kirjoittanut niistä blogiinsa. Ehdokaslistan kirjat on linkitettävä niiden blogiarvioihin.

Osallistuja julkaisee listan blogissaan keskiviikkona 13.1.2016 klo 10.00 ja käy linkittämässä listansa emäntäblogin ääntenkeräyspostauksen kommenttikenttään. Ääntenkeräyspostaukset julkaistaan kussakin emäntäblogissa viikkoa ennen itse äänestystä (6.1.2016). Halutessaan bloggaaja voi ajastaa listan julkaistavaksi etukäteen. Ajastaminen riippuu blogialustan asetuksista. Myöhästyneitä listoja ei huomioida eikä listaa saa julkaista etukäteen. Etukäteen ajastetusta listasta voi ilmoittaa emäntäblogin ääntenkeräyspostauksen kommenttikentässä etukäteen sitten, kun lista on ajastettu julkaistavaksi.

Bloggaaja voi muodostaa listan kaikkiin kategorioihin tai yhteen tai useampaan kategoriaan. Ääntenlaskennan sujumisen vuoksi äänestäjän tulee jättää kommentti jokaisen äänestämänsä kategorian emäntäblogiin.


Pisteytys

Bloggaaja muodostaa paremmuusjärjestyksessä vuoden kolmen parhaan teoksen listan, johon merkitsee pisteet ja linkin arvioon. Paras kirja saa kolme (3) pistettä, seuraava kirja kaksi (2) pistettä ja sitä seuraava yhden (1) pisteen. Ääntenlaskennan vuoksi on tärkeää, että pisteet merkitään teoskohtaisesti. Pelkkä listaus yhdestä kolmeen ei riitä, koska listan paremmuusjärjestyksen voi tulkita olevan nouseva tai laskeva.

Mikäli bloggaaja haluaa asettaa ehdolle vain kaksi kirjaa, menee pisteytys seuraavasti: parempi kirja saa kolme (3) pistettä, seuraava kirja kaksi (2) pistettä. Jos bloggaaja asettaa ehdolle vain yhden kirjan, saa se kolme (3) pistettä.

Äänestyksen voittaja on teos, joka saa eniten pisteitä. Mikäli kaksi tai useampi kirja on kärjessä samoilla pisteillä, ratkaistaan voittaja vertaamalla bloggareiden kirjoille antamia sijoituksia. Tasatilanteessa voittaa siis kirja, jolla on eniten ykkössijoituksia. Tarvittaessa verrataan myös kakkossijoituksia. Jos voittaja ei tälläkään keinolla ratkea, arpa määrää voittajan.


Järjestelyt

Blogistanian kirjallisuuspalkintoja organisoivat kotimaiset kirjabloggaajat. Äänestys on epäkaupallinen ja järjestetään vapaaehtoisvoimin. Kirjallisuuspalkinnon voittajille myönnetään tunnustuksena kunniakirja. Voittajakirjailijoille järjestetään mahdollisuuksien mukaan kukitus.


Tämän vuoden emäntäblogit on arvottu. Kilpailun järjestely- ja tiedotustoiminnasta tai ensi vuoden kilpailuemännyydestä kiinnostuneet kirjabloggaajat voivat ilmaista osallistumishalukkuutensa lähettämällä viestin Facebookin Kotimaiset kirjablogit -ryhmän postilaatikkoon.







// Päätin julkaista Blogistanian kirjaäänestyksen säännöt myös omassa blogissani, jotta löydän ne ajan koittaessa mahdollisimman vaivattomasti. Minulle on nimittäin käynyt joka vuosi niin, etten olen lopulta saanut äänestettyä. Syitä on useita: ei ehdi, tuntuu ettei ole lukenut tarpeeksi laajasti vuoden aikana, ei muista, jne. Tällä kertaa päätin kuitenkin olla aktiivinen ja oikeasti kantaa korteni kekoon, sillä joka vuosi olen harmitellut sitä, etten ole päässyt vaikuttamaan äänestykseen. Usein kyllä voittajat on melko helppo aavistaa etukäteen, mutta joskus olen pohtinut, olisko minun yksi ääneni vaikuttani lopputuloseen. 

13.1.2016 pitää muistaa julkaista äänestyspostaus. Vielä on kuukausi aikaa lukea hyviä kirjoja. Saa nähdä, onko joku niistä se, jolle lopulta annan ääneni.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Haastetta kerrakseen: Älyttömät joululahjat ja Liebster Award

Koska bloggaaja huomasi saaneensa kaksi haastetta, päätti hän yhdistää ne yhdeksi megapitkäksi koosteeksi. Sain Q+Blackilta Älyttömät joululahjat -haasteen ja Sivu sivulta -blogin Jenniltä Liebster Awardin kysymyksiä. 
Älyttömät joululahjat -haasteessa pitää kertoa kolme sellaista joululahjaa, jotka olisi ihana saada, mutta joita ei kaiken järjen nimissä todennäköisesti tule saamaan. Sitten pitää haastaa kolme bloggaajaa kertomaan omat toiveensa.

Rakast joulupukki, olen ollut melko kiltti tyttö, tai ainakin niin stressaantunut, että pari kivaa joululahjaa voisi piristää tänä jouluna. Siksi haluaisinkin...


1. Kauniin mekon
Enkä mitä tahansa mekkoa, vaan mielellään jonkun historiallista tyyliä edustavan puvun, joka olisi ommeltu mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kaavoja mukaillen. Jos saisin valita, pukeutuisin runsaisiin pitkiin hameisiin ja näyttäviin yläosiin päivittäin, mutta todellisuudessa se tulisi kalliiksi ja keräisi enemmän katseita kuin haluaisin, joten mennään nykyisellä tyylilläni. Mutta olisihan se hienoa omistaa upea historiallinen mekko.


2. Kirjahyllyrivin, joka on niin korkea, että tarvitsen tikkaat
Koska se tarkoittaisi, että minulla olisi paljon hyllyrivejä ja kaunis kirjasto, ja ovathan tikkaat kirjastossa tosi siisti juttu. Tämä haave kyllä toteutuu vasta jos olen tulevaisuudessa hyvin rikas ja satun rakennuttamaan talon, johon kaavaillaan oma kirjastohuone, jossa hyllyt kuuluvat melko kiinteästi seinään. Silloin kyllä innostuisin ehkä suunnittelemaan kirjastoa, johon pääsisi vaikka salaovesta, tai vähintään kirjastoa, jonka yhden hyllyn takaa löytyisi salahuone, joka olisi varustettu mukavilla lukusohvilla.

3. Aitoa kiinnostusta opiskeluun
Tällä hetkellä tuntuu, että opiskelen enimmäkseen vain velvollisuudentunnosta. Koska pitää. Olisi mukavaa taas vaihteeksi kokea innostusta opiskelua kohtaan. Kyllähän se on ihan mielenkiintoista, mutta joskus tuntuu, että se on vain elämäni tiellä, vaikka oikeasti opiskelun pitäisi olla tällä hetkellä elämäni ykkösasia.


Liebster Award taas menee näin: 

1. Linkkaa haasteen antajan blogi postaukseesi. 
2. Laita palkinto esille blogiisi. 
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen. 
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa. 
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

JENNIN KYSYMYKSET

1. Jos saisit lukea enää vain yhden kirjan, mikä se olisi?
Riippuu kai, saisinko lukea sen kerran vai saisinko lukea koko loppuelämäni ajan vain yhtä kirjaa. Jos saisin lukea sen vain kerran, enkä sen jälkeen enää mitään, pyrkisin valitsemaan sellaisen, joka tarjoaa minulle uskomattoman lukukokemuksen. Jos saisin perehtyä siihen koko loppuelämäni ajan, valitsisin vaikean kirjan, josta löytyisi joka lukukerralla jotain uutta ja kiehtovaa.

2. Missä luet mieluiten?
Tällä hetkellä tykkään istua vuoteeni päädyssä niin että kasaan selkäni taakse paljon tyynyjä. Se on oikein mukava paikka, ja jos tulee kylmä, voi peiton alle aina sujahtaa. Jos minulla olisi kunnollinen sohva, tykkäisin lukea siinä.

3. Luetko mieluummin onnellisia loppuja vai sellaisia, jotka jäävät mietityttämään?
Haluan, että kirja loppuu hyvin, mutta ei välttämättä onnellisesti. Toki jos välitän hahmoista ja heillä on ollut kirjan aikana hyvin kurjaa, soisin heille edes jotenkin onnelliseksi tulkittavan lopun.

Riippuu myös paljon kirjan tyylistä, minkälaista loppua sille toivon. Lempeähenkiselle kirjalle ei ehkä sovi kauhean traaginen lopetus (tosin sekin voi olla piristävää), kun taas raskaalle tarinalle onnellinen loppu voi tuntua väkisin väännetyltä.

Mitä taas mietityttämiseen tulee, niin haluan kyllä, että tarinan loppu vetää langat hyvin yhteen, niin ettei tule sellainen olo, että kirjailija ei jaksanut viedä kaikkia aloittamiaan polkujaan päätökseen. En kuitenkaan halua valmiiksi pureskeltuja loppuja, vaan pieni tulkinnanvara on yleensä ihan suotavaa.

4. Kertoisitko muutaman kirjan, jota suosittelisit kaikille?
Monille fantasiaa karttaville suosittelisin Robin Hobbin Salamurhaajan oppipoikaa. Se on tunnelmallinen fantasiateos, josta löytyy kyllä paljon fantasian kliseitä, mutta jonka keskiössä on orvon pikkupojan kasvutarina nuoreen aikuisuuteen. Kirja on syvällinen ja ristiriitainen, ja voi ehkä murtaa joidenkin käsityksiä siitä, että fantasiakirjallisuudessa on vain miekkoja, magiaa ja kuvauksia maisemista.

5. Mistä kirjasta haluaisit nähdä elokuvan? 
Nykyään kuvittelen usein, minkälaisen elokuvasovituksen kirjasta saisi aikaiseksi. Viime aikoijen voimakkaimmat visuaaliset mielikuvat ovat syntyneet Alice Hoffmanin Ihmeellisten asioiden museosta, sillä kirja oli täynnä kuvausta, joka paikoin jopa vähän sai tarinan junnaamaan. Jos tarina olisi kerrottu elokuvan muodossa, monet visuaaliset seikat olisi nähnyt suunnilleen samaan aikaan juonenkäänteiden kanssa, ei niistä erillään.

6. Minkä fantasiakirjan satumaailmaa sinun ajatuksiesi satumaa muistuttaa eniten?
Se on jonkinlainen sekoitus brittiläistä, italialaista ja saksalaista romantisoitua keskiaikaa tai uuden ajan alkua, mutta joskus sinne eksyy myös 1800-luvun twistiä. Brittiläisellä lastenkirjallisuudella on ollut suuri vaikutus minuun, se myönnetään, mutta minun on vaikea nimetä mitään tiettyä fantasiakirjan satumaailmaa.

7. Mikä on huonoin lukemasi kirja? Miksi?
Olen joutunut lukemaan paljon epämielenkiintoisia kirjoja opintojeni takia, mutta en oikein osaa nimetä niistä mitään, sillä kirjoissa oli jotain arvoja. Huonoimpia kirjoja ovat yleensä olleet kirjasarjojen päätösosat, joihin olen ollut pettynyt. Yleensä en päädy lukemaan täysin susihuonoja kirjoja, tai jos päädyn, totean, että ne eivät vain ole minua varten.

8. Minkä kirjan päähenkilö on sinusta mielenkiintoisin?
Millenium-trilogian Lisbet Salander teki minuun aikoinaan vahvan vaikutuksen. Jopa niin vahvan, että aloin imitoida hänen vetäytyvää käytöstään. :'D

9. Luetko runoja? 
Vain jos opintoni riippuvat siitä.

10. Suunnitteletko lukemista tarkasti?
Kirjahyllyni reunalla odottaa yleensä muutaman kirjan pino. Pyrin pitämään niitä siinä järjestyksessä, missä aion lukea ne, mutta muutoksia tapahtuu hyvin usein. Yleensä edellisen kirjan ollessa lopulla, mietin mihin kirjaan tarttuisin seuraavaksi. Yleensä pyrin valitsemaan jotain hyvin erilaista verrattuna edelliseen, jotta en leipäänny tiettyyn tyyliin. Esimerkiksi nyt on meneillään 1900-luvun alkupuolen kartanoromantiikkaa, joten seuraavaksi tartun todennäköisesti englanninkieliseen kertomukseen nykyajan amerikkalaisesta parisuhteesta.

11. Mikä kirja on sykäyttänyt sinua eniten?
Eniten on voimakas sana tässä tapauksessa. Voisin nimetä useita kirjoja, joiden lukeminen oli hienoa, mutta ehkä voisin mainita E. Lockhartin We Were Liarsin, jonka luin erään lukupiirin innoittamana ja joka oli varsinainen löytöretki. Runomainen kerrontatyyli sopi tarinaan täydellisesti, vaikka en yleensä sellaisesta tyylistä innostu.

Haastan
 - Q+Black
 - Niina T.
 - My Life, My Fandoms -blogin Emma
 - The Books of My Lifen Ida
 - Pii lukee
Alle 200:n lukijan sääntö ei nyt toteutunut kaikkien kohdalla, mutta haastettavia on vaikea keksiä.

Minun kysymykseni:

  1. Minkä elokuvan näin viimeksi?
  2. Kuvaile unelmakirjaasi.
  3. Liittyykö sinulla lukemiseen jotain rituaaleja? (Esim. aina pitää olla teetä tai kietoutuneena tiettyyn vilttiin.)
  4. Minkälainen ihminen olet juhlissa?
  5. Onko e-kirjoilla tulevaisuutta? Entä paperikirjoilla? Kirjakaupoilla?
  6. Kenen kirjailijan työhuoneessa haluaisit olla kärpäsenä katossa? Elävä tai kuollut, kumpikin käy.
  7. Kummasta pidät enemmän: kirjojen ahmimisesta vai rauhallisesti makustelusta?
  8. Kuinka järjestelmällinen olet?
  9. Oletko innostunut jostain viime aikojen muoti-ilmiöstä, kuten karppauksesta, Room Escapesta, lankuttamisesta tai pastellinvärisistä hiuksista?
  10. Kirjasarja vai yksittäinen romaani?
  11. Missä maisemassa mielesi lepää?

tiistai 1. joulukuuta 2015

Odottamatta ja yllättäen - marraskuun 2015 lukuhaaste


Osallistuin viime vuonna Karo Hämäläisen pystyyn pistämään marraskuun lukuhaasteeseen. 30 sivua kaunokirjallisuutta päivässä kuukauden jokaisena päivänä. Vuoden takaisessa raportissani kerron haasteen etenemisestä ja lopputunnelmista. Pidin silloin haasteesta, ja mieleeni on jäänyt vahvasti, kuinka merkkasin yhdellä kirjanmerkillä kohdan, mistä sinä päivänä aloitin ja laskin sitten illalla, paljonko sivuja tuli sinä päivänä luettua. Myös sen kuukauden aikana luetut kirjat ovat jääneet vahvasti mieleen. En ollut ennen osallistunut tuon kaltaiseen haasteeseen, joten kaikki oli jännittävää.

Huomasin tänä vuonna vasta 2. marraskuuta, että ensinnäkin on marraskuu, ja toiseksi, että tänäkin vuonna kyseinen haaste on käynnissä. Hyppäsin kyytiin siis täysin valmistautumatta. Miten se sitten sujui?
Näkymä kerrostalon saunasta 1.12.2015
Sinänsä on mielenkiintoista, että marraskuu on haasteiden kuukausi: NaNoWriMo, Movember, lukuhaaste ja kaikkea muuta. Marraskuu tuntuu olevan syksyn kiireisintä aikaa, kun yhtäkkiä kaikki kouluhommat kaatuvat päälle ja jouluunkin pitäisi alkaa pikku hiljaa valmistautua. Ehkä haasteet kuitenkin tuovat jotain, mitä puuhailla vuoden pimeimpään aikaan? Jotain, millä karkoittaa kaamosmasennusta?

Minulle vuoden 2015 marraskuu oli toden totta kiireinen. Alkukuusta suoritin puheviestinnän opintoja, joten minulla oli paljon läsnäolopakkoa yliopistolla. Mieleen muistuivat lukioajat, jolloin koulussa oikeasti oltiin melkein kasista neljään. Puheviestinnän kurssin päätyttyä minua odottivat kahden esseen deadlinet, joten sen sijaan, että olisin lukenut jatkuvasti kaunokirjallisuutta, paneuduin tietokirjallisuuteen.

Viime vuoden tavoin raportoin haasteen etenemisestä twitterissä. Mielenkiintoisena faktana kerrottakoon, että Yle Puhe päätti jossain vaiheessa lisätä useita lukuhaastetta käsitteleviäni tweettejä suosikkeihinsa. Syytä tälle en tiedä. (Paitsi että Yle Puhe pitäisi minua huiman mielenkiintoisena tweettajana!)

Vaikka aloitin haasteen myöhässä enkä ehtinyt oikeasti lukea ihan joka päivä, tai jos ehdin, ehdin lukea alle 30 sivua, kuukauden kokonaissaldoksi ehti silti muodostua 1812 sivua, mikä on 380 sivua enemmän kuin viime vuonna. Suunnilleen kokonaisen romaanin enemmän! Keskiverto päivävauhtini oli 60,4 sivua, eli yli kaksi kertaa vaaditusta määrästä. Viime vuonna päivävauhtini oli 47,7 sivua.

Edellisenä vuonna haaseen suurin huomio oli se, etten todellakaan lue 100 sivua päivässä, niin kuin sitä ennen olin luullut. Tänä vuonna ehkä suurimmaksi huomioksi nousi se, että lukemaan oikeasti ehtii melkein missä vain ja milloin vain, jos oikeasti niin haluaa. Pari kertaa tuli lukaistua muutama sivu sillä aikaa kun odotteli kaveria, Myös kirjan vetävyydellä on uskomattoman paljon väliä. En olisi saanut näin korkeaa sivumääräsaavutusta, jollen olisi aloittanut Sarah Watersin Vierasta kartanossa, joka imaisi minut mukaani.

Mitä sitten tuli luettua?
Syksyn aikana olen käynyt draaman analyysin kurssia, joten luin marraskuun aikana muutaman näytelmän. Todellisuudessa olisin lukenut marraskuussa kaksi näytelmää lisää, mutta jätin ne lukematta, sillä jouduin olemaan pois tunneilta, joilla kyseisiä näytelmiä käytettiin. Vaikka ihanteenani olisi olla tunnollinen opiskelija, en nähnyt ajansäästämissyistä mitään järkeä siinä, että olisin lukenut näytemät, vaikken ehtinyt tunneille.

  1. Kuukausi alkoi August Strindbergin Uninäytelmällä, joka oli kyllä varsinaista dadaa (edustamatta kuitenkaan dadaismia). Silti lukukokemus oli ihan mielenkiintoinen ja poimin näytelmästä jopa kiinnostavan lainauksen: "Miksi ihminen itkee ollessaan surullinen, minä kysyin vielä. Siksi, sanoi lapsi, kun silmiä täytyy välillä pestä että näkisi paremmin." En aio kirjoittaa bloggausta näytelmästä.
  2. Jenna Kosteen Marrasyöt sopi täydellisesti marraskuun alkuun. Tunnelma, kirjan ajankohta... Ah! Bloggauksen kirjoitin erään hyppytunnin aikana yliopiston kirjastossa.
  3. Marraskuun lukupiirikirja oli Alice Hoffmanin Ihmeellisten asioiden museon. Pidin kirjasta hyvin paljon, mutta ei siinä mitään spefiä ollut, mikä oli hieman ongelmallista spefilukupiirimme kannalta. 
  4. Cecelia Ahernin Mitä huominen tuo tullessaan viihdytti minua matkalla sukuloimaan. Kirja tarjosi puuhaa pitkille matkoille, sillä tarina eteni jouhevasti, mutta en kokenut saavani kirjasta mitään suuria tuntemuksia. Se vain... oli. 
  5. Seuraava luettava näytelmä oli Arthur Millerin Kauppamatkustajan kuolema. Kaunis ja haikea kertomus, jossa oln mielenkiintoista aikatasojen sekoittumista. Kirjoitan tästä ehkä bloggauksen sen jälkeen, kun saan esseen lopullisen version palautetuksi.
  6. Johanna Sinisalon Enkelten verta oli random kirjastolaina. Niitä on joskus ihana tehdä, sillä liian usein lukemiseni on hyvin suunniteltua. Hyllyn reunalla odottaa pino kirjoja melko tarkassa lukujonossa ja tiedän siis lähen aina, mihin tartun seuraavaksi. Kaavaa on välillä mukavaa rikkoa. Tällä kertaa rikkojana oli Auringon ytimestä hyvän maun jättänyt Sinisalo. Enkelten verta kuulosti mielenkiintoiselta, ja olikin sitä, mutta ei imaissut mukaansa ihan niin kuin olin odottanut.
  7. Viimeisenä kokonaisena kirjana ehdin lukea Mark Ravelhillin Some Explicit Polaroids -nimisen näytelmän. Esitetty Suomessa myös nimellä Alastonkuvia. En aio kirjoittaa bloggausta.
  8. Marraskuun aikana luin myös Sarah Watersin Vierasta kartanossa reippaasti yli puoleen väliin, mutta koska sen saanut sitä luettua kokonaan, en voi laskea sitä kokonaan marraskuun aikana luetuksi.


Miten on sitten monipuolisuuden laita. Tässä kuussa näyttää käyneen niin, että kaikki mieskirjailivat ovat näytelmäkirjailijoita, enkä lukenut kirjoja täysin vapaasta tahdostani. Vapaasta tahdostani luin näköjään pelkästään naiskirjailijoiden teoksia. Myös kaikki vapaaehtoisesti luetut kirjat sisälsivät (tai ainakin lupasivat) jotain spefiä, kun taas kurssia varten luetut kirjat olivat joko unitodellisuutta tai arkitodellisuutta.

Jälleen kerran ihan onnistunut lukuhaaste. Ne ovat kivoja, mutta huomaan samalla olevani helpottunut, kun tänään ei enää olekaan tarvinnut laskea sivumääriä. Silti tässä kuussa minun olisi tarkoitus saada luettua 11 kirjaa, jos aion saavuttaa Goodreadsin 80:n kirjan tavoitteen, mutta en tiedä, pystynkö siihen. Loppukuusta on kuitenkin joululoma, joten ehkä se on mahdollista.

Marraskuussa nähtiin myös hitusen lumeksi määriteltävää ainetta.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...