tiistai 29. joulukuuta 2015

Anni Nupponen: Kauheat lapset

SIVUJA: 183
KUSTANTANUT: Osuuskumma
JULKAISTU: 2015
MISTÄ MINULLE: Oma ostos

Kauheat lapset jatkaa Anni Nupposen Atorox-palkittua novellia Joka ratasta pöyrittää. Koska takakansi lupaa itsenäistä tarinaa, päätin lukea kirjan ilman, että luen novellin uudestaan. Olen lukenut sen keväällä 2013, joten muistikuvat ovat korkeintaan hatarat. Kauheita lapsia lukiessa selailin kyllä novellia muistinvirkistykseksi läpi.

Tarina lähtee reippaasti liikkeelle. Juuri mitään ei selitellä, vaan juoneen hypätään mukaan, aivan kuin kesken kaiken. Ihan kun olisi lukenut dystooppisen trilogian päätösosaa. Koukuttava aloitusosa on takana, keskiosan käsittelyvaihe ja tilanteen muovaaminen on jo koettu, ja nyt on aika räjäyttää paketti ja pistää tuulemaan.

Kirja kertoo Trillistä, jonka äiti on virallisesti kuollut, mutta todellisuudessa valmistelee vastarintaa lopettamaan sisällissodan. Itse Trill on joutunut pakon edestä yhdeksi rattaaksi koneistoon. Peitetehtävänä hänen on asuttava maatilaa ja elää siellä rauhallista elämää synkroniahäiriöstä kärsivän kihlattunsa Marikin ja tämän hoiturin Hannahin kanssa. Rauhallinen elämä on kuitenkin vain haavetta, sillä pian he huomaavat suorittavan vaarallista tehtävää.

Kirja on puhdas seikkailu, jossa edetään vauhdilla, eikä pysähdytä paljon selittelemään. Alle 200 sivua tykittää eteenpäin tauotta. Kirjaa oli rentoa lukea, sillä joka luvussa tapahtui jotain, mikä vei juonta eteenpäin. Luvut olivat kaiken lisäksi sopivan lyhyitä, joten kirja tuli luettua kuin huomaamatta, kun päätti lukea vielä yhden luvun.

Valitettavasti novellin tunnelmaa kirja ei tuntunut tavoittavan. Tarina sijoittuu samaan maailmaan, siinä seikkailevan samat hahmot ja vieraillaan samoilla tapahtumapaikoilla, mutta vauhti on aivan eri luokkaa, eikä maaseutumiljöö tarjoa mahdollisuuksia nostaa steampunkia voimakkaasti esille. Erilaisuudesta huolimatta en silti kutsuisi kirjaa itsenäiseksi jatko-osaksi. Koska en muistanut kaikkea novellista, olin useissa kohdissa hieman pihalla tapahtumista. Mielestäni itsenäisen jatko-osan määritelmä tarkoittaa sitä, että teoksen ymmärtää hyvin ilman aiempia osia, mutta tämä kirja olisi kaivannut enemmän asioiden avaamista. Vai olisiko siitä tullut nuortenkirjamainen vaikutelma?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...