keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Candace Bushnell: Sinkkuelämää

ALKUPERÄINEN NIMI: Sex and the City
SIVUJA: 248
KUSTANTANUT: Tammi
SUOMENTANUT: Arto Schroderus
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Vuoden loppu lähestyy, ja kirjabloggaajaa ahdistaa. Goodreadsin mukaan vielä olisi aivan liian monta kirjaa luettavana, jotta saavuttaisi vuoden lukuhaasteen. Kirjabloggaaja ryntää kirjastoon ja päättää lainata jotain, mikä vaikuttaa nopealukuiselta. Romantiikkaosastolla mukaan tarttui Candace Bushnellin Sinkkuelämää.

Mikä nyt määritellään nopealukuiseksi? Lopulta minulla meni tämän kirjan lukemiseen noin kaksi ja puoli päivää. Kyllähän minä tiesin, että se on hyvin erilainen kuin itse TV-sarja, mutta kirja paljastui sellaiseksi, joka ei erityisemmin koukuta. Sitä lukiessa viihtyi ihan hyvin, mutta mikään ei erityisemmin kannustanut jatkamaan.

Kirja koostuu Candace Bushnellin kirjoittamista kolumneista, vaikka ne ovat hyvin kaukana sellaisista kolumneista, jotka minä määrittelisin kolumneiksi. Tekstit ovat pikemminkin lyhyitä välähdyksiä 1990-luvun newyorkilaisesta seurapiirielämästä ilman suurempia selityksiä. Luvut käsittelevät niin avioliittoa, lapsia kuin mallinmetsästäjiä, lomamatkoja maaseudulle, erityisen kauniita naisia ja kansainvälisiä biletyttöjä, jotka ovat vain rahtusen erillään puhelintytöistä. Kolumnit piirtävät kuvan varsin julmasta maailmasta, jossa 25-vuotias nainen on himottu, mutta jota kaikki 35-vuotiaat naiset halveksivat nuoruutensa ja kokemattomuutensa tähden. Se kertoo maailmasta, jossa naiset määrittelevät miehet heidän rahapussinsa kautta, ja jossa on täysi luuseri, jos jää kotiin illaksi, eikä mene ulos. (Ellei ole meneillään joku juttu, jolloin on ok kuherrella illalla kotona ulosmenon sijaan.)

Sinkkuelämää ei kirjana edusta sellaista elämää tai maailmaa, johon haluaisin millään tavalla olla osallisena. Kai minä sitten olen noiden naisten mielestä se ruma nainen, joka on joutunut kehittämään itselleen persoonallisuuden. ;) Kirjaa kuitenkin luki ihan silkasta tirkistelynhalusta. Se kertoo maailmasta, jossa minulla ei edes ole mahdollisuutta olla mukana.

TV-sarjan kanssa kirjalla ei ole juuri mitään tekemistä, ja samaan aikaan niillä on hyvin paljon yhteistä. TV-sarjaan on käytännössä luotu täysin uudet hahmot, joihin on yhdistelty kirjasta ominaisuuksia buffettityylillä. Carrie kyllä löytyy kolumneista, mutta hän vaikuttaa pikemminkin alkoholisoitumisen partaalla olevalta epävarmalta naiselta kuin itsevarmalta sinkulta, jona hän esiintyy televisiossa. Myös lähes kaikki kirjassa esiintyvät tapaukset on sisällytetty sarjaan, varsinkin ensimmäiselle kaudelle, mutta niitä on yhdistelty välillä jopa odottamattomasti. Käsikirjoittajat ovat kyllä lähdeteoksen lukeneet, mutta ottaneet paljon vapauksia.

Eipä Sinkkuelämää mikään kummoinen ollut, enkä olisi taatusti pitänyt sitä kovinkaan mielenkiintoisena, ellen olisi tuttu TV-sarjan kanssa. Ilman kytköstä siihen olisin pitänyt kirjaa vain omituisen hajanaisena kokonaisuutena, joka on oikeastaan hyvin yksinkertaisesti kirjoitettu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...