keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Blogistanian kirjallisuuspalkinnon ehdokkaat






Kirjabloggaajat äänestävät vuoden 2015 parhaat kirjat neljässä eri kategoriassa. Tulokset julkaistaan yhtä aikaa halukkaiden äänestäjien blogeissa ja emäntäbloggaajat laskevat tulokset, jotka ilmoitetaan huomenna 14.1.2016. Tarkemmin pisteistä ja muista säännöistä voi lukea täältä.

Blogistanian Finlandia

3 pistettä: Anne Leinonen: Pienen rasian jumala ja muita novelleja
2 pistettä: Jenna Kostet: Marrasyöt

Valittavasti huomasin lukeneeni vuonna 2015 melko vähän suomalaista proosaa, joka ei sovellu myös Blogistanian Kuopus -palkintoon.

Nostin kuitenkin ykkössijalle Anne Leinosen novellikokoelman, joka oli mielestäni loistava yhden kirjailijan novellien kokoelma. Kansien väliin oli valittu erilaisia, mutta silti tunnelmaltaan samanlaisia novelleja, jotka avasivat ikkunoita hyvin erikoisiin maailmoihin mielenkiintoisilla tavoilla. Kokoelmaan oli suuri ilo lukea.

Toiselle sijalle asetin Jenna Kostetin toisen romaanin, jossa pyöritään Turun yliopiston ympäristössä ja Turun saaristossa. Kirja oli hyytävä marraskuinen dekkari, joka kertoi samalla tietokirjamaisuuden mielenkiinnolla yksityiskohtia jatulintarhoista.

Blogistanian Globalia

3 pistettä: Ian McEwan: Lapsen oikeus (suom. Juhani Lindholm)
2 pistettä: Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe (suom. Hanna Tarkka)
1 piste: Alice Hoffman: Ihmeellisten asioiden museo (suom. Raimo Salminen)

Käännösromaaneista valitsin ensimmäiseksi Ian McEwanin uutuuden, joka antoi minulle taatun McEwan-nautinnon. Kirja oli ihastuttavalla tavalla häiritsevä, ja lyhyestä mitastaan huolimatta se sisälsi uskomattoman paljon.

Toiselle sijalle valitsin Anthony Doerrin huomiota herättäneen romaanin, joka lyhyistä luvuista huolimatta onnistui luomaan täyden tarinan kahden toisen maailmansodan aikaisen nuoren aikuisen kohtaamisesta. Erityisesti nautin kirjan kuvauksista sokean henkilön näkökulmasta, sillä se loi kirjan maailmasta hyvin erilaisen kuvan verrattuna siihen, miten ympäristöä usein kuvataan tarinoissa.

Kolmannelle sijalle valitsin Alice Hoffmannin taianomaisen romaanin, jossa ei kyllä loppujen lopuksi ollut oikeaa taikaa mukana. Kirja oli täynnä yksityiskohtia, ja nyt minusta tuntuu, että tiedän rahtusen enemmän New Yorkin historiasta.

Blogistanian Kuopus

3 pistettä: Siiri Enoranta: Surunhauras, lasinterävä
2 pistettä: Briitta Hepo-Oja: Siilin kuolema
1 piste: Anu Holopainen: Ihon alaiset

Siiri Enorannan uusi nuortenkirja tuli luettua aivan loppuvuodesta 2015, mutta onneksi luin, sillä nyt voin äänestää sitä. Kirja oli eräänlainen kiehtova kertomus tutkimusretkestä, kahden kulttuurin kohtaamisesta ja oman itsensä löytämisestä. Erikoista kirjassa oli se, että siihen oli aluksi vaikea päästä sisään, mutta kun siinä onnistui, kirja tarjosi loistavan lukukokemuksen.

Toiselle sijalle taas halusin asettaa Briitta Hepo-Ojan kirjan teini-ikäisen pojan murrosiästä ja masennuksesta ilman että kirja tuskin edes mainitsee kumpaakaan sanaa. Kirja oli hykerryttävän hauska ja osuva kertomus perheestä, jonkä jäsenet eivät oikein ymmärrä toinen toisiaan. Päähenkilö Arttu näkee elämässään absurdeja yksityiskohtia, eikä hän säästele ajatuksiaan.

Kolmanneksi kipusi Anu Holopaisen kauneusleikkauksiin perehtyvä dystooppinen kuvaus Suomesta ja muusta maailmasta, jossa ei voi olla mitään, ellei näytä häikäisevän hyvältä. Anuholopaismaiseen tapaan kirja ei turhia selittele, vaan lopettaa tarinan kohtaan, jolloin mitä vain voisi vielä tapahtua. Nopealukuiseksi kirjoitettu kirja ei lähde niin nopeasti mielestä pois.

Blogistanian Tieto

3 pistettä: Kirsi Vainio-Korhonen & Anu Lahtinen: Lemmen ilot ja sydämen salat - Suomalaisen rakkauden historiaa

Tietokirjojen saralla vuosi 2015 kului Kirsi Vainio-Korhosen kirjojen parissa. Luin niitä useita kappaleita historianopintojen takia. Hänen kirjansa keskittyvät pääsääntöisesti 1700-luvun naisten elämään. Kirjat avasivat silmäni siitä, että naisillakin on ollut historiassa merkittäviä ja vaikuttavia rooleja ja etä he ovat olleet rohkeita ja harjoittaneet monenlaisia ammatteja. Lemmen ilot ja sydämen salat on näistä historiankirjoista se vuonna 2015 julkaistu, joten siksi se saa ääneni. Kirja on kirjoitettu yhdessä Anu Lahtisen kanssa.

10 kommenttia:

  1. Ihmeellisten asioiden museo sai minultain pisteitä. Vaikka se ei ollutkaan niin taianomainen kuin odotin se jätti vahvan jäljen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Vaikka kirja ei ihan vastannut odotuksia, pidin siitä silti. En kuitenkaan asettanut sitä ensimmäiselle sijalle juuri tuon seikan takia.

      Poista
  2. Oi, Doerr ja Holopainen saivat pisteitä sinultakin. :) Olisin halunnut tykätä tuosta Enorannan uudesta enemmänkin, mutta en vain saanut samaa fiilistä kuin Nokkosvallankumouksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole Nokkosvallankumousta lukenut, niin se ei ole vertailunkohteena. :D Mutta aion kyllä sen lukea, sillä kiinnostuin Enorannan tuotannosta.

      Poista
  3. Kaikki se valo jota emme näe oli meillä yhteinen kirja :)

    VastaaPoista
  4. Harmittaa, että Doerr on edelleen lukematta! Ja Enoranta, se on pakollisten luettavien listallani! Marrasyöt oli hyvä, mutta Korkea-ahon Paha kirja oli siinä genressä minusta vetävämpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut mielenkiintoista huomata, kuinka Paha kirja on saanut paljon positiivista palautetta. Lukupiirini jäsenet nimittäin päättivät, että emme valitse sitä luettavaksi, sillä se kuulosti takakansitekstin perusteella tosi tylsältä. Ilmeisesti olimme väärässä. :'D

      Poista
  5. Marrasyöt alkoi kiinnostaa kovin, samoin tuo Hoffman.

    Ihanaa, että McEwan sai pisteitä. Lapsen oikeus on kerrassaan loistava, sujuva ja moneen suuntaan avautuva kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että äänestys myös nostaa kirjoja lisää esille. :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...