perjantai 1. tammikuuta 2016

Lukuoppaan suositus: Sarah Watersin Vieras kartanossa

ALKUPERÄINEN NIMI: The Little Stranger
SIVUJA: 594
KUSTANTANUT: Tammi
JULKAISTU: 2009 (engl.), 2011 (suom.)
SUOMENTANUT: Helene Bützow
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Syksyllä Niina T. bloggasin Oulun kaupunginkirjaston Lukuoppaasta, jonka avulla voi löytää mieluista lukemista. Kirjat valitaan kysymysten vastausten perusteella, ja palvelua voi käyttää myös ulkopaikkakuntalainen. Minä olen kotoisin Oulusta ja asun tällä hetkellä muualla, mutta silti halusin testata tätä hauskalta kuulostavaa palvelua. Oulussa tai lähiseuduilla asuva voi myös saada halutessaan henkilökohtaisen kirjavinkkaustapaamisen ja vinkatut kirjat toimitettuna haluamaansa kirjastoon. Loistavaa!

Lukuoppaassa vastataan muutamaan kysymykseen, joilla kartoitetaan lukumaku ja tiedustellaan esimerkiksi, minkälaisia kirjoja et halua lainkaan lukea. Olen viime aikoina huomannut viehätykseni paksuihin lukuromaaneihin, joissa on kartanoromantiikkaa. En vain oikein tiedä juuri ketään, joka tätä genreä kirjoittaa, ja mitä kirjoja kannattaisi lukea. Kyllähän sitä voisi selailla vaikka Goodreadsia, mutta halusin silti testata, mitä Lukuoppaasta minulle ehdotetaan. Muistaakseni kerroin pitäväni Kate Mortonin kirjoista ja haluavani lukea jotain mukaansatempaisevaa, mutta ei liian heppoista.

Minulle suositeltiin yhdeksää kirjaa, joista yhden olin jo lukenut: J. K. Rowlingin Paikan vapaana. Joukossa oli myös kirja, jota olin yrittänyt lukea, mutta joka jäi kesken (Joanne Harris: Herrasmiehiä ja huijareita) ja kirja, jonka yliviivasin nopeasti kirjailijan takia (John Boyne: Tarkoin vartioitu talo), sillä Poika raidallisessa pyjamassa ei vakuuttanut ja muutenkin blogiarviot ovat olleet kirjailijan teoksista heikkoja. Saatoin olla julma.

Jäljelle jääneet potentiaaliset vaihtoehdot olivat seuraavat: Arnošt Lustig: Rukous Katarzyna Horowitzille, Nina Hurma: Yönpunainen höyhen, S. K. Sansom: Luostarin varjot, Elizabeth Kostova: Historiantutkija, Alex Capus: Leon ja Louise ja Sarah Waters: Vieras kartanossa.

Päädyin Sarah Watersiin, sillä luulin katsoneeni joskus elokuvan, joka perustuu hänen kirjaansa, ja pitäneeni siitä. Myöhemmin paljastui, että olin yhdistellyt asioita liian vilkkaasti, sillä kyseessä olikin kaksi täysin eri asiaa, joilla vain sattui olemaan sama suomennettu nimi: Silmänkääntäjä-kirja (engl. Fingersmith) ja Silmänkääntäjä-elokuva (engl. The Illusionist).

No, tällaisia mokia sattuu, eikä se haittaa, sillä kirja palastui hyväksi valinnaksi. Se tarjosi juuri sellaista mukaansatempaavuutta, jota olen jo pitkään kaivannut kirjoilta.

Vieras kartanossa kuvaa englantilaisen yläluokan rappeutumista. Se seuraa päähenkilön, tohtori Faradayn, silmien kautta 1940-luvun lopun kartanon elämää. Hundreds Hall on talo, joka on hänen lapsuuden muistoissaan ollut kaunis ja mystinen, mutta nyt hän pääsee kurkistamaan sen todellisuuteen: perheen ainoa poika Rod on vammautunut sodassa, tytär Caroline kutsuttu auttamaan talouden hoidossa, äiti elää edelleen vanhassa luokkayhteiskuntajärjestyksen maailmoissa, eikä perheellä ole varaa ylläpitää kartanoa. Talon konkreettinen rapistuminen heijastaa toisen maailmansodan jälkeistä luokkayhteiskunnan rapistamista. Aluksi tohtori Faraday on vain perhelääkäri, joka hoitaa palvelustyttöä Bettyä ja myöhemmin Rodin jalkaa, mutta hänet imaistaan nopeasti kartanon tapahtumiin mukaan.

Alkuasetelma ei suoranaisesti huuda mielenkiintoisuutta, sillä siinä ei ole mitään erityistä ideaa, salaisuutta, mysteeriä ja muuta elementtiä, joka todella imaisisi mukaan. Kirja on kuitenkin kirjoitettu niin hyvin, että jokaisesta arkisesta yksityiskohdasta tulee kiehtova.

Paksu kirja paukuttaa eteenpäin kuin juna, minkä koin isoni miinuksena. Tapahtumat ovat mielenkiintoista, tunnelma loistava ja sopivan karmiva, mutta noin puolessa välissä kirjaa huomasin, ettei kirjan aiempiin tapahtumiin paljon palailla, vaikka ne tapahtumahetkellä tuntuvat merkityksillisiltä. Odotin kirjalta selkeämmin muotoiltua juonta, mutta sitä se ei tarjonnut. Sen sijaan Vieras kartanossa on hiipivä kertomus rappiosta, joka kehittyy huomaamatta ja jota ei huomaamishetkellä saada enää mitenkään karkoitettua. Tarina ei ole erityisemmin hilpeä, mutta sen lukemisesta sai suurta tyydytystä.

Vieras kartanossa on mielenkiintoinen sekoitus kartanoromantiikkaa, historiallista romaania ja kauhukertomusta. Se on yhtä aikaa vetävä ja helppolukuinen, mutta sitä sävyttää jokin outo, joka tasapainoittelee jatkuvasti yliluonnollisuuden rajoilla. Kirja ei missään vaiheessa mene selkeästi spekulatiivisen fiktion puolelle, mutta kovasti se flirttailee sen kanssa. Lopussa on mahdollista tehdä tulkintoja kumpaan suuntaan tahansa. Kirjan loppu kokonaisuudessaan on herettänyt paljon keskustelua, ja jokaisella, niin kuin minullakin, on oma ajatuksena, mihin kirjan viimeiset lauseet viittaavat.

Lukuoppaan suositus osui lukumakuuni, minkä takia aion tulevan kevään aikana lukea listalta vielä jotain lisää. Saatanpa ehkä laittaa uuden ehdotuspyynnön lukuoppaaseen. Joitain ideoita on jo. On hienoa, että osaava henkilö antaa ehdotuksia, sillä sitä kautta voi löytää teoksia ja kirjailijoita, joihin ei muuten tulisi tarttuneeksi. Sarah Watersin nimi on nyt painettu mieleen, ja aion lukea häneltä tulevaisuudessa jotain muutakin.

4 kommenttia:

  1. Turussakin oli kesällä tuollainen lukuoppaan tapainen palvelu. Olin silloin juuri harjoittelussa ja pääsin mukaan kuulemaan (ja ehdottamaankin!) millaisia kirjoja muutamalle lukijalle voisi ehdottaa. Se on lopulta aika haastavaa, mutta kiinnostavaa. Ja jos on ennakkoluuloton, saattaa ehdotusten joukosta löytää ihan uusia juttuja itselleen :)

    Vieras kartanossa oli minulle aikoinaan huikea lukuelämys. Olen sen jälkeen lukenut Watersilta Parempaa väkeä, mutta siitä en pitänyt yhtä paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä tiennyt, että Turussakin oli tuollainen lukuopaspalvelu. Kaikki tieto ei kantaudu kaikkien korviin, harmi. Onneksi palvelut toimivat kätevästi netin kautta, joten etäisyydellä ei ole niin väliä.

      Katsoinkin Goodreadsista, että olit pitänyt tästä kirjasta. :)

      Poista
  2. Olen lukenut Vieraan kartanossa, mutta enemmän pidin Watersin Silmänkääntäjästä. Pitäisi melkein lukea se uudelleen, koska lukemisesta on jo niin kauan aikaa, etten muista kirjasta juuri mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silmänkääntäjästä olen nähnyt muutaman hyvän kirja-arvostelun. Jos se tulee vastaan, todennäköisesti luen.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...