torstai 14. tammikuuta 2016

Robert Galbraith: Pahan polku

ALKUPERÄINEN NIMI: Career of Evil
SIVUJA: 423
KUSTANTANUT: Otava
JULKAISTU: 2015, 2015 (suom,) SUOMENTANUT: Ilkka Rekiaro
MISTÄ MINULLE: Joululahja, oma kirja

Pahan polku on Cormoran Striken ja Robin Ellacottin yksityisetsivätoimistoon keskittyvät dekkarisarjan kolmas ja toistaiseksi uusin osa. Kirja julkaistiin englanniksi lokakuun lopussa, ja suomennos ilmestyi sopivasti joulumarkkinoiden alla.

Tarina alkaa, kun Robin vastaanottaa paketin, jonka hän olettaa sisältävät tarvikkeita, joita hän tarvitsee lähestyviin häihinsä. Paketti sisältääkin naisen irti leikatun jalan. Robinin työnantaja Strike keksii heti neljä ihmistä, jotka voisivat lähettää paketin.

Samalla kun Strike alkaa selvittää, kuka jalan on lähettänyt, alkaa käydä ilmiselväksi, että jalka oli tarkoitettu sekä Robinille että Strikelle, säikäyttämään kummatkin. Strike epäilee, että Robin on vaarassa. Mitä enemmän hän yrittää pitää Robinin syrjässä ja turvassa, sitä voimakkaamin Robin haluaa todistaa olevansa tarpeeksi hyvä yksityisetsiväksi, eikä pelkästään yksityisetsivän sihteeriksi.

Kirja keskittyy suurelta osin Robinin ja Striken erimielisyyksiin Robinin asemasta, mutta samalla se myös paljastaa lisää molempien päähenkilöiden menneisyydestä. Tarina paljastaa Robinista yksityiskohtia, jotka saavat ymmärtämään hänen hahmoaan paremmin. Samalla kuulemme lisää Striken lapsuudesta rock-tähden bändärin lapsena. Esille nousevat myös naisiin kohdistuva väkivalta ja BIID-oireyhtymäksi (Body Integrity Identity Disorder) kutsuttu mielenterveyden ongelma, jossa potilas haluaa itsestään amputoivan terveitä kehonosia. Molemmat fokuksessa olevat aiheet nostavat niin Robinin kuin Strikenkin menneisyyden entistä enemmän tapetille.

Menneisyyden paljastukset ja hahmojen välinen kitka olikin kirjan mielenkiintoisinta antia, sillä itse mysteeri jää valjuksi. Strike käy läpi epäiltyjen listaa ja haastattelee vastaan tulevia henkilöitä, mutta juoni ei tunnu etenevän. Hahmoissa oli vaikea pysyä mukana, eivätkä he ole kovin räväyttäviä persoonia. Enimmäkseen kirja jatkaa inhorealistisella linjallaan. Olisin kaivannut hieman lisää kauneutta, vaikka kirjassa selvitettävä tapaus onkin synkkä.

Pahan polku ei tehnyt minuun niin suurta vaikutusta kuin sarjan toinen osa, joka todella vakuutti minut J. K. Rowlingin kirjoituskyvyistä. Olin suorastaan hämmentynyt. Olen lukenut paljon parempia dekkareia. Pahan polku on oikeastaan melko keskinkertainen dekkari. Ihan luettava, mutta ei erityisen jännittävä tai mukaansatempaiseva. Kirjaa lukiessa oli pitkä tauko, jolloin ei huvittanut tarttua siihen. Minua myös alkoi turhauttaa tyyli, johon jo kiinnitin huomiota toisessa osassa: tiedon tahallista pimittämistä lukijalta ratkaisun hetkellä. Kului noin 40 sivua siitä, kun Strike keksii tärkeän johtolangan, ennen kuin se esitellään lukijalle. Turhauttavat 40 pitkää sivua. Kikka tuntui halvalta tavalla ylläpitää jännistystä, jota en kokenut kirjassa edes juuri olevan.

Silti aion lukea seuraavan osan. Sen ilmestymisajankohdasta ei ole vielä mitään tietoa, mutta uskon sen ilmestyvän joskus kuluvan vuoden lopussa tai ensi vuoden alkupuolella. Juoneltaan Cormoran Strikestä kertovat dekkarit ovat ehkä keskinkertaisia, mutta päähenkilöihin keskitytään huolella. Minua kiinnostaa tietää, mihin hahmojan elämä vie seuraavaksi. Kuinka Strike, Robin ja Robinin mies Matthew tulevat jatkossa toimeen? Onko toimistolla enää tulevaisuutta? Ja voihan olla niin, että tämä sarjan kolmas osa sattui vain olemaan heikompi väliteos, ja jatkossa on luvassa jotain parempaa.

Aiemmat osat:
 - Käen kutsu
 - Silkkiäistoukka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...