lauantai 20. helmikuuta 2016

Rainbow Rowell: Carry On

SIVUJA: 517
KUSTANTANUT: St. Martin's Griffin
KIELI: Englanti
JULKAISTU: 2015
MISTÄ MINULLE: Oma ostos

Carry On... Mistä edes lähtisi kuvailemaan tätä kirjaa.

Kyseessä on kirja, joka perustuu fiktiiviseen kirjasarjaan, jonka kirjailija Rainbow Rowell loi kirjaansa Fangirliin. Fangirlin päähenkilö Cath fanittaa kovasti Harry Potter -kirjasarjaa muistuttavaa Simon Snow -sarjaa ja kirjoittaa siihen perustuvaa fan fictionia nettiin. Kirjan aikana hahmot keskustelevat Simon Snow'sta sen verran paljon, että se alkaa olla lukijalle melko tuttu juttu tarinan lopussa.

Carry Onin jälkisanoissa Rowell kertoi, että vaikka hän olikin mielestään kirjoittanut Cathin tarinan loppuun, Simonin tarina oli jäänyt kesken. Yhteen fiktiiviseen maailmaan luotu toinen fiktiivinen maailma alkoi vaatia omaa kirjaansa. Niin sai alkunsa Carry On.

Vaikka kirja on lähes samanniminen kuin Cathin kirjoittama ficci (joka on nimeltään Carry On, Simon), Rowellin versio ei ole olevinaan se ficci, jonka Cath olisi kirjoittanut. Kirja ei ole myöskään ole olevinaan se 8. ja viimeinen osa, jonka ilmestymistä Cath odottaa. Kyseessä on itsenäinen fantasiakirja, joka kertoo Simonista, joka aloittaa viimeisen vuoden Brittiläisessä taikakoulussa. Kenties tämä versio on se, jonka Cath olisi mielellään lukenut.

Niin, kirja on erittäin Potter-inspiroitunut, jopa niin paljon, että hahmoja pystyi luonteiden ja rooliensa perusteella yhdistämään helposti Pottereista tuttuihin hahmoihin. Muun muassa Dumbledore, Hermione, Hagrid ja Draco Malfoy löytyvät hyvin helposti. Carry On tässä suhteessa niin intertekstuaalinen, että välillä jopa mietin, missä menee plagiaatin raja, tai voiko olla olemassa jotain, mitä voisi kutsua kirjalliseksi coveriksi.

Samalla Carry On kuitenkin onnistuu olemaan jotenkin paljon enemmän kuin Potterit. Suosittelisin tätä kirjaa kaikille niille, jotka ovat kokeneet Pottereiden yhteiskuntarakenteen ja eristäytyneisyyden ongelmana. Carry Onissa maagikot (magicians) hyödyntävät nykyajan tekniikkaa. Matkat taittuvat autoilla, työhuoneissa on tietokoneet, kommunikointi tapahtuu kännyköillä, muistiinpanot kirjoitetaan kuulakärkikynillä... Maagikot ovat osa normaalien (normals) maailmaa, he voivat kouluttautua normaaleihin ammatteihin ja viettää aikaa normaalien ystäviensä kanssa. Taikuuspuolen he tosin pitävät normaaleilta salassa.

Itse kirjan tarina keskittyy Simonin viimeiseen kouluvuoteen, jolloin tilanne taikamaailman sisäisissä konflikteissa alkaa kärjistyä. Kitkaa luo pelottava olento, jota kutsutaan The Insidious Humdrumiksi (karkeasti käännetty: Juonikas Ikävyys). Humdrumilla on pelottava kyky imeä taikuutta itseensä niin, että tyhjiin imetty alue muuttuu paikaksi, jossa taikuutta ei voi enää käyttää. Tilanne on erittäin pelottava silloin, jos Humdrum imee tyhjiin alueen, jossa asuu paljon taikaväkeä. Simon on lapsesta asti tiennyt olevansa valittu, The Chosen One, jonka tulee kukistaa Humdrum. Valitettavasti Simon ei ole koskaan onnistunut hallitsemaan omaa taikuuttaan kunnolla. Kaikki näkevät, että Simonissa on epätavallisen paljon taikuutta, mutta se on lähes hallitsematonta.

Omalla tavallaan Carry On tuntuu sarjan viimeiseltä osalta, vaikka aiempia osia ei ole koskaan ilmestynyt. Kirjassa viittaillaan jatkuvasti menneisiin kouluvuosiin, ja joka vuonna on tuntunut tapahtuvan jotain, mistä olisi saanut tarpeeksi mahtipontisen loppuseikkailun kasaan. Nyt pitää enää kirjoittaa viimeinen osa, jossa lopulta paljastetaan, miten Simon toteuttaa ennustukset. Samaan aikaan Carry On toimii oikein hyvin itsenäisenä romaanina, ja olen jopa sitä mieltä, että jos tämä olisi ollut 8-osaisen kirjasarjan viimeinen osa, olisin ollut hieman pettynyt. Itsenäisenä kirja toimii loistavasti, mutta eeppisen sarjan päätöksenä se olisi ehkä ollut lattea.

Kun kuulin, että Rainbow Rowell aikoo kirjoittaa Simon Snow'sta, olin epäileväinen. Hän on kirjoittanut loistavia mainstream-romaaneja, mutta nyt kyseessä olisi fantasiaa. Ilokseni Rowell onnistui hienosti. Kirjan taikuus ei tunnu päälleliimatulta, vaan sillä on merkittävä rooli juonen kannalta. Taikuudella on myös omat sääntöntä. Rowell on silti onnistunut pitämään oman tavaramerkkityylinsä, mihin kuuluu pieniä arkisia huomiota, näkökulmien vaihtelua ja hyvin söpöä romantiikkaa.

Fantasian ei tarvitse olla eeppisellä tyylillä kirjoitettua ollakseen hyvää. Minä ainakin nautin tästä kirjasta täysin siemauksin. Se on jännittävä seikkailu, johon on sekoitettu mysteeriä ja romantiikkaa, ja jopa samalla tarjoaa vertailukohteen muille taikakoulukirjoille. Tälle kirjalle haluaisin oikeasti jatkoa.

6 kommenttia:

  1. Rainbow Rowell on alkanut kiinnostaa kovasti. Ensin luen häneltä kuitenkin Eleanor ja Park, koska suomennoksen pitäisi tulla kohta. Toivottavasti nämä muutkin suomennetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpäs tiennyt, että hänen kirjansa ollaan suomentamassa, mutta hyvä homma! Olinkin jo harmitellut, että miksi kaikki hehkuttav John Greeniä, kun tässä olisi paljon monipuolisempi kirjailija, joka kirjoittaa suunnilleen samalla yleisölle. Olen siis lukenut John Greeniä ja pitänyt hänen kirjoistaan, mutta Rowell kolahtaa minuun silti vähän paremmin.

      Poista
  2. Olen lukenut Rowellilta Fangirlin, joka on aivan ihana. Tämä ja Eleanor & Park ovat lukulistani kärjessä. Ongelmana on vaan armaan kotikaupunkini onnettoman pienet enkkuvalikoimat niin kirjastossa kuin kirjakaupassakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se voi kyllä olla ikävää, jos ei ole mahdollisuutta tilata netin kautta. :( Useimpiin kirjastoihin voi kuitenkin tehdä hankintapyyntöjä! Suosittelen.

      Poista
  3. Minäkin nautin kirjassa siitä, miten Rowell sekoitti eri genrejä onnistuneesti. On myös jännää, miten Fangirlia lukiessani en ollut niin kiinnostunut Simon Snow'sta, mutta Carry On osui ja upposi vähintään yhtä hyvin kuin Fangirl. Kivaa, että sinäkin pidit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, myönnän jopa hypänneeni yli joitain Simonista kertovia tekstinpätkiä, koska hajanaisina paloina ne eivät kiinnostaneet. Nyt tekisi mieli lukea Fangirl uudestaan ja katsoa, saisiko Simon-pätkistä enemmän kiinni, vaikka ne eivät olekaan ihan sama juttu, kuin Carry Onin Simon.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...