keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Sofi Oksanen: Norma

SIVUJA: 304
KUSTANTANUT: Like
KIELI: Suomi
JULKAISTU: 2015
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Lokakuussa 2012 päätin niellä "ylpeyteni" ja perehtyä kotimaiseen kirjallisuuteen. Valitsin yhdeksi tutustumisen kohteeksi Sofi Oksasen Stalinin lehmät, josta bloggaukseni mukaan pidin tosi paljon. Teenpäs jopa tekstin lopussa lupauksen lukea lisää Oksasta.

Lupaus tuli pidettyä, mutta paljon myöhemmin, kuin kuvittelin. Reilut kolme vuotta myöhemmin pitkä kirjaston jono lopulta osui minun kohdalleni ja sain käsiini Oksasen uutuusteoksen nimeltään Norma.

Norma on kääritty kauniin taianomaisiin kansiin ja sen mainoskampanja on ollut suuri. Kirja sai huomiota myös spekulatiivisen kirjallisuuden lukijoiden joukosta, sillä tarinan päähenkilöllä on yliluonnollista ominaisuuksia: hänen hiuksensa kasvavat noin metrin vuorokaudessa.

Odotuksista huolimatta kirja tuntui aikamoiselta sillisalaatilta. Hiusten kasvun lisäksi tarina on mysteeri siitä, mitä oikein tapahtui Norman äidille ja miksi hänen äitinsä on myynyt Norman hiuksia eräälle kampaamolle. Mukaan heitetään vielä kohdunvuokrausta, Norman eriskummallisuuden selvittelyä ja muutaman muun hahmon sukudraamaa. Materiaalia tuntuu olevan useaa kirjaa varten, eikä yhteenkään aiheeseen perehdytä mielestäni tarpeeksi perusteellisesti.

En minä odottanut mitään fantasiakertomusta, mutta kun kirjassa lukee "Tervetuloa Norma Rossin ihmeelliseen maailmaan!", odotin edes jotain ihmeellisyyttä. En onnistunut löytämään sitä. Norma on yksinäisyyteen vetäytyvä nainen, joka on koko ikänsä joutunut piilottelemaan itseään. Hänen elämänsä ei vaikuta ihmeelliseltä. Hän pyrkii elämään mahdollisimman normaalisti, jopa niin normaalisti, ettei kukaan hänen kotoaan voisi päätellä mitään hänen elämästään. Muut hahmot ovat hekin melko tavanomaisia tai sitten vain sen verran epämiellyttäviä, ettei heitä toivoisi kirjan sivuilla enää toiste tapaavan.

Kirjan lukee nopeasti, mutta se tuntui jättävän tyhjäksi. Yritin ystäväni kanssa pohtia, mistä kirja loppujen lopuksi kertoo. Tulimme siihen tulokseen, että ehkä kirja käsittelee sitä, miltä tuntuu, kun ei hallitse omaa kehoaan. Norman hiukset kasvavat hallitsemattomasti, muiden naisten hiukset eivät kasva toivotulla tavalla, joten niihin hankitaan lisäkkeitä. Palasia Normasta päätyy muiden ihmisten päähän, eikä Norma sen jälkeen enää hallitse koko olemustaan. Myös itsemurhakysymys sivuaa hallitsemattomuutta: onko Norman äiti ollut kontrollista omasta elämästään, vai onko joku toinen tehnyt päätöksen sen lopusta. Kohdunvuokrauskin liittyy samaan aiheeseen: osa naisista ei voi tulla raskaaksi, osa taas ottaa kehoonsa vieraan hedelmöittyneen munasolun kasvamaan.

Mene ja tiedä. Kunpa kirja olisi keskittynyt yhteen aiheeseen usean eri aiheen sijasta. Jokaisessa olisi taatusti ollut materiaalia 300:n sivun mittaiseen kirjaan. Nyt käteen jäi vain jotain, mikä tuntui pintaraapaisulta.

3 kommenttia:

  1. Hmm.. Ei kuulosta kovinkaan mielenkiintoiselle:/ tuo kohdunvuokraus kyllä vähä hätkätytti:D

    www.ikuinenlukutoukka.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se vähän hätkäytti, mutta siitä oli jo kuullut arvostelujen kautta, joten jo ennen kun se tuli kokonaisuudessaan ilmi, kirjassa alkoi kiinnittää siihen viittaaviin merkkeihin huomiota. Olisin mielelläni lukenut kirjan, joka käsittelee kokonaisuudessaan kohdunvuokrausta, sillä aiheesta takuulla saisi vaikka kuinka paksun romaanin aikaiseksi.

      Poista
  2. Hmm.. Ei kuulosta kovinkaan mielenkiintoiselle:/ tuo kohdunvuokraus kyllä vähä hätkätytti:D

    www.ikuinenlukutoukka.blogspot.com

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...