torstai 3. maaliskuuta 2016

Kate Atkinson: Hävityksen jumala

ALKUPERÄINEN NIMI: A God in Ruins
SIVUJA: 494
KUSTANTANUT: Kustantamo S&S
JULKAISTU: 2015, (suom. 2016)
SUOMENTANUT: Kaisa Kattelus
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Kate Atkinsonin Elämä elämältä keräsi paljon huomiota ilmestyessään. Myös minä pidin kirjasta hyvin paljon. Sen ajallinen leikittely ja tarkka ajankuva viehättivät. Kirja tarjosi monenlaisia mahdollisuuksia ja useita eri näkökulmia sotaan. Tarina sai pohtimaan, mistä pienistä valinnoista oma elämämme koostuu.

Hävityksen jumalan jälkisanoissa Atkinson kertoo, ettei onnistunut tuomaan Ursulan tarinassa kaikkia haluamiaan näkökulmia esiin, joten syntyi sisarteos, joka keskittyy aiemmin Ursulan veljeen. perheen äidin suosikkiin, Tediin.

Ajattelista leikittelyä tästä kirjasta ei löydy, mutta kronologian rikkomista kylläkin. Hävityksen jumala on alusta saakka poukkoileva teos, jonka kyytiin hyppääminen oli haastavaa. Ikään kuin kirja alkaisi kesken kaiken. Siksi suosittelenkin, että Elämä elämältä olisi luettuna tähän teokseen tartuttua, vaikka samaan aikaan kirja viittaa sisarteokseen niin vähän, että suurta ymmärtämisen vaikeutta tuskin esiintyy. Hahmojen ja ympäristön tunteminen etukäteen kuitenkin auttaa.

Tarina kertoo lyhyesti sanottuna Ted Toddin elämästä suunnilleen ensimmäisestä maailmansodasta vanhuuteen saakka. Laajemmin tarina kertoo sodan tuomista traumoista, sukupolvien kommunikaatio-ongelmista ja siitä kriisistä, mikä syntyy, jos ei koskaan nähnyt itsellään tulevaisuutta, jota pitäisi suunnitella. Ted olettaa kuolevansa sodassa, joten kun hän selviääkin, hänen pitää yhtäkkiä elää elämä, jota hän ei koskaan uskonut elävänsä.

Hävityksen jumala on elämänmakuinen kirja, joka ei kaunistele, mutta joka silti näyttää myös elämän kauniit puolet. Kirjaa kertoo valinnoista, jotka vaikuttavat elämään, vaikka mukana ei olekaan Elämä elämältä -tyylistä aikakikkailua. Se on sodasta kertova kirja, jonka pääpaino ei kuitenkaan ole sodassa. Koin jopa sodasta kertovat kohdat epämielenkiintoisina verrattuna muihin kohtiin. Kuten Atkinson sanookin: "Kumpikaan romaani ei keskity pelkästään sotaan, pikemminkin toisessa pohjustetaan kauan sodan syttymistä ja toisessa käsitellään yhtä kauan sen seurauksia." (s. 489.)

Lukemisen aikana pohdin hyvin paljon Ursulan elämää. Minkä version Ursulan näemme tässä kirjassa? Lukemisesta on sen verran aikaa, että suurin osa yksityiskohdista on jo kadonnut mielestä. Nämä kaksi kirjaa olisikin kiinnostavaa lukea joskus peräkkäin, jolloin rinnakkaisuutta olisi helpompaa vertailla. Ehkä joku toinen bloggaaja tekee näin.

Annoin tälle kirjalle Goodreadsissa viisi tähteä. Lukemisen aikana olin hyvin varma, että annan kirjalle neljä tähteä, sillä koin kirjan oikein hyvänä, kiinnostavana lukea ja hyvin kirjoitettuna, mutta välillä seassa oli laahaavia kohtia, joihin ei jaksanut keskittyä. Kirjan loppu kuitenkin lunasti odotukset. Takakansi ei turhaan lupaa yllättävää loppua. Ehkä joku lukija arvasi sen, mutta minä en edes ajatellut lopun useita eri mahdollisuuksia paljon. Viimeiset luvut saivat silmäni kostumaan, ja jos kirja aiheuttaa minussa tämän reaktion, se on korkeat pisteensä ansainnut.

2 kommenttia:

  1. Minulla tämä jäi kesken. Ainakin toistaiseksi. Varasin kyllä tämän uudelleen kirjastosta, mutten tiedä luenko sitä siltikään. Ehkä, ehkä en. Loppu kyllä kiinnostaa arviosi myötä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka itse kehuinkin kirjaa, pystyn kyllä näkemään, miksi se joillakin voi jäädä kesken. Siihen on paikoin vaikea tarttua.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...