tiistai 26. huhtikuuta 2016

Carrie Hope Fletcher: All I Know Now

SIVUJA: 322
KUSTANTANUT: Little, brown
KIELI: Englanti
JULKAISTU: 2015
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Carrie Hope Fletcher on näyttelijä, laulaja, youtuber ja nykyään myös kirjailija. Hän on tunnettu kanavastaan ItWayPastMyBedtime ja roolistaa Les Misérablesissa. Kävin noin puolitoista vuotta sitten Lontoossa katsomassa kyseisen musikaalin ja Fletcherin siinä. Otinpas jopa fanikuvan, jonka valaistus on erittäin jännä, sillä se on otettu kännykän kameralla klo 23 jossain Lontoon Sohon pikkukadun varrella.

En aluksi ollut kiinnostunut Fletcherin kirjasta, sillä se ei ole fiktiota eikä varsinaisesti edes omaelämäkerrallinen teos. Kirja asettuu jonnekein self helpin tienoolle. Sen alaotsikko Wonderings and Reflections on Growing Up Gracefully antaa lisätietoa siitä, että kyseessä on eräänlainen opas, joka auttaa murrosikäisiä (tyttöjä) selviämään uusien myrskyjen läpi. Jossain vaiheessa kuitenkin kiinnostuin kirjasta sen verran, että tein hankintapyynnön kirjastoon. Kenties kirja kiinnostaa myös muitakin.

Fletcher on tituleerannut itsensä kunniaisosiskoksi (honorany big sister), mutta koska hän on tarkalleen seitsemän kuukautta minua nuorempi, en oikein voi ajatella häntä netti-isosiskonani. Hän on kuitenkin roolimalli ja inspiraatio, onhan hän ehtinyt tehdä paljon enemmän kuin minä. En kuitenkaan pystynyt lukemaan kirjaa elämänohjeina, vaan tarkastelin sitä siitä näkökulmasta, kuinka se antaa ohjeita murrosikäiselle tytölle.

Puhun koko ajan tytöistä, sillä heille kirja oli pääsääntöisesti suunnattu. Sitä ei sanota suoraan, mutta kirja tuntuu olevan koko ajan siinä olettamuksessa, että tytöt siihen tarttuvat, tarkalleen ottaen heterotytöt. Kirja antaa neuvoja seurusteluun poikien kanssa ja siihen, miten selvitä siitä, kun tyttöporukassa on riitaa.

Kirja antaa neuvoja ystävyyssuhteisiin, riitohin, koulukiusaamiseen, seurusteluun, eroon, yksin oloon, unelmien toteuttamiseen, mielenterveysongelmiin, ulkonäköpaineisiin ja moniin muihin ongelmiin, joita teini-ikäisellä voi olla. Fletcher maustaa neuvoja kertomalla tapauksia hänen omasta elämästään. Koska Fletcher on jonkin sortin julkisuudenhenkilö, jonka elämästä tiedän pieniä osia, joita hän on netissä kertonut, huomasin ynnääväni kertomusten palasia yhteen ja pohtivani, viittaako joku tapaus nyt johonkin, jonka tiedän jo entuudestaan. Lukemisesta tuli välillä tirkistelyä, mistä tuli syyllinen olo, mutta toisaalta, Carrie on itse päättänyt kertoa nämä asiat kirjassaan.

Olisin itse kaivannut jotain murrosiän käsikirjaa yläasteella, mutta en tiedä, olisiko tästä kirjasta ollut niin paljon apua. Kirja käsittelee ongelmia varsin teoreettisella tasolla, kun taas itse olisin kaivannut paljon käytännön neuvoja. Fletcher antaa kuitenkin neuvoja perusihmissuhteisiin ja on samalla ymmärtäväinen ja anteeksiantava: missään ei tarvitse olla täydellinen, kunhan omat aikeet ovat hyviä.

En tiedä, olisinko nauttinut kirjasta, ellei kirjoittaja olisi ollut tuttu. Osa luvuista tuntui merkityksettömiltä, ja myönnän hyppineeni paikoittain sivuja yli. En kokenut olevani kohdeyleisöä, mutta kirja on sen verran leppoisasti kirjoitettu, että kyllähän sen luki. Enemmän odotan sitä fiktiivistä romaania, jonka Fletcher julkaisee ensi kesänä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...