perjantai 8. huhtikuuta 2016

Sarah Waters: Yövartio

ALKUPERÄINEN NIMI: The Night Watch
SIVUJA: 509
KUSTANTANUT: Tammi
JULKAISTU: 2006 (suom. 2007)
SUOMENTANUT: Helene Bützow
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Toinen maailmansota on loppunut ja joukko nuoria aikuisia joutuvat jatkamaan elämäänsä, joka ei ole enää sama kuin ennen sotaa. Kaikki elävät Lontoossa ja yrittävät löytää uuden roolinsa. Kay ajelehtii ympäriinsä miesten vaatteisiin pukeutuneena ja käy enimmäkseen elokuvissa. Helen työskentelee seuranhakufirmassa ja suhtautuu mustasukkaisesti tyttäystäväänsä, joka käy liian usein ulkona muiden naisten kanssa. Helenin työkaveri Viv yrittää ylläpitää sodan aikana alkanutta suhdetta naimisissa olevaan mieheen, ja Vivin veli Duncan kohtaa miehen, joka oli hänen sellitoverinsa vankila-aikoina.

Yövartio on kirja, joka keskittyy tavalliseen elämään epätavallisessa tilanteessa. Kaikki kirjan hahmot koittavat ylläpitää normaaliutta tilanteessa, jossa entinen maailma on muuttunut. Kay pystyi pukeutumaan housuihin ja pitämään lyhyttä hiusmallia sodan aikaan, jolloin hän oli ambulanssikuski ja hänen tyylinsä oli yksinkertaisesti käytännöllinen, mutta sodan jälkeen sitä kommentoidaan jatkuvasti. Helen teki merkittävää työtä, ja Viv pystyi helposti ylläpitämään suhdetta aikana, jolloin hotelleissa näennäisesti yksin yöpyvät naiset eivät olleet outo näky. Sota-aikana myös vankilassa oleviin ei erityisemmin kiinnitettu huomiota.

Tarina kertoo toisesta maailmansodasta, mutta yli puolet kirjasta tapahtuu sodan loppumisen jälkeen. Sota on kuitenkin tuoreessa muistissa, eikä maailma ole vielä toipunut siitä. Mielenkiintoisen kirjasta tekee sen takaperoinen kronologia: kirja on jaettu osiin ja jokainen osa menee ajassa taaksepäin. Lukijalle selviää ensiksi lopputilanne, ja jokainen osa raottaa tarkemmin tapahtumia, joihin on aiemmin vain viitattu.

Toinen maailmansota on suosittu aihe. Siitä kirjoitetaan jatkuvasti kirjoja, tehdään elokuvia, sarjoja ja dokumentteja. Siihen törmää niin usein, että jossain vaiheessa alkaa miettiä, löytyykö enää teosta, jossa sitä on osattu käsitellä jälleen kerran yhdestä uudesta näkökulmasta. Luin vastikään toisen brittiläiskirjailijan romaanin samasta ajasta, joten riskinä olisi ollut lukuähky. Liian paljon samaa aihetta. Mutta Sarah Waters onnistui kertomaan toisesta maailmansodasta virkeästi.

Olen nyt kuluneen puolen vuoden aikana lukenut kolme Sarah Watersin kirjaa. Jokainen on ollut erilainen, mutta toki niissä huomaa yhtäläisyyksiä. Waters kirjoittaa helppolukuisesti, muttei yksinkertaisesti. Hän saa arkiset asiat kuulostamaan mielenkiintoiselta, eikä pelkää kirjoittaa aroista aiheista. Hänen kirjoissaan tuntuu toistuvan rakkauden, intohimon ja jollain lailla tuhoon tuomittujen suhteiden aiheet. Suhteet hänen kirjoissaan eivät ole suurta draamaa, vaan jotain lievempää. Epäilyjä, mustasukkaisuutta, ulkopuolisia vastuksia ja tunteiden hiipumista. Waters kirjoittaa kirjoihinsa myös hahmoja, jotka eivät istu perinteiseen heteron malliin, mikä on uskomattoman virkistävää. Kirjan ei tarvitse sijoittua nykyaikaan sisältääkseen seksuaalivähemmistöjen edustajia.

Mielestäni Yövartio on paras Watersin kirja, minkä olen tähän mennessä lukenut. Vieras kartanossa oli kiehtova, mutta tapahtumat vyöryivät jatkuvasti kauheampaan suuntaan, jolloin eteneminen alkoi tuntua raskaalta. Parempaa väkeä taas vaihtui intohimoisesta suhteenkuvauksesta oikeusdraamaksi, mikä oli ikävällä tavalla yllättävää. Yövartio etenee tasaista vaihtia, jatkuvasti mielenkiintoisena, jatkuvasti uutta paljastaen. Viisisataa sivua ei tuntunut lainkaan kovalta rutistukselta, vaan selkeä, hyvin mietitty rakenne teki lukukokemuksesta kaikin puolin nautinnollisen.

4 kommenttia:

  1. Huu minäkin haluan lukea tämän pian! Sopisi varmaan kesälukemistoon, kun kaipaa tarinaa, joka ei lopu heti kesken :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä sopii varmasti hyvin kesälukemistoon, mutta ainakin omalla kohdallani se tuntui loppuvan ennen aikojaan. :D Itse tarina on mielestäni ehyt, vaikkei kaikkea paljastakaan, mutta sivut hupenivat. Luin kirjaa noin viikon, mutta en kaikkina päivinä ehtinyt. Silloin kun ehdin lukea, luin sitten kevyesti 50-100 sivua.

      Poista
  2. Minulla on todella ristiriitaiset tunteet Watersia kohtaan. Parempaa väkeä oli itselleni viime vuoden suurin pettymys, enkä päässyt Yövartioonkaan kunnolla sisälle. Vielä olisi Vieras kartanossa odottamassa, jota on kyllä kovasti kehuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viers kartanossa on näistä kahdesta muusta mainistusta kirjasta melko erilainen, joten on mahdollista, että pidät siitä.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...