maanantai 25. huhtikuuta 2016

Siri Pettersen: Odininlapsi (Korpinkehät 1)

ALKUPERÄINEN NIMI: Odinsbarn
SIVUJA: 612
KUSTANTANUT: Jalava
JULKAISTU: 2013 (suom. 2015)
SUOMENTANUT: Eeva-Liisa Nyqvist
MISTÄ MINULLE: Oma ostos.

Norjalaista fantasiaa, milloin sellaista on viimeksi suomennettu? Kunnon kovakantinen, vanhemmille lukijoille suunnattu eeppinen fantasia on Tulen ja jään laulun ja joidenkin Dragonlance-kirjojen lisäksi muutenkin aika kiven alla. Toki Jalava on kunnostautunut fantasian suomentaja, mutta pitkään aikaan ei ole tullut sellaista rehellistä, monisatasivuista fantasiakirja suomeksi, mikä olisi herättänyt kiinnostukseni. Ei ennen Odininlasta.

Ostin Odininlapsen omaksi viime syksynä Turun kirjamessuilta hyvään messutarjoushintaan. Lukeminen kuitenkin viivästyi, ja kun se valittiin spefilukupiirini yhdeksi kevään kirjaksi, päädyin lukemaan sen vasta nyt huhtikuussa, kun oli Odininlapsen käsittelyn vuoro. Lukemisen kanssa tuli vähän kiire, onhan kirja kunnioitettavat 600 sivua paksu. Se ei ole harvinaista fantasiakirjalle, mutta viime aikoina olen lukenut sellaisia 300:n
sivun kirjoja. Laadin kirjalle lukusuunnilman, josta olin lopulta aina yhden päivän jäljessä. Ennen lukupiiriä lukea paukautin vielä viimeiset 200 sivua, söin illallista ja menin hetkeksi makaamaan sängylleni - havahduin tunti lukupiirin alkamisesta. Loistavaa.

En siis voi jakaa suuria ajatuksia, joita kirja lukupiirin keskuudessa herätti. Olen pyrkityn lukupiirikirjojen kohdalla tuomaan esiin laajemman kirjon mielipiteitä. Onneksi pääsin juttelemaan kirjasta muutaman kaverini kanssa myöhemmin, sillä kirja herätti ajatuksia, hämmennystä ja muutamia tarkennusta vaativia kysymyksiä.

Odininlapsi on siinä mielessä varsin perinteikäs fantasiakirja, että se sijoittuu omaan maailmaansa, jossa on taikavoimia. Päähenkilö Hirka on 15-vuotias tyttö, joka odotaa riittiä, jonka seurauksena Yminmaan lapsista tulee aikuisia. Hänellä vain on ongelma: hän ei osaa syleillä, eli hyödyntää maassa olevaa Mahtia, sillä hän on menettänyt häntänsä lapsena. Ennen riittiä Hirkan isä kertoo, ettei Hirka olekaan hänen tyttärensä, vaan löytölapsi, jolla ei ollut häntää alun alkujaankaan. Isä uskoo, että Hirka on odininlapsi, ihminen, lapsi toisesta maailmasta, mädän kantaja. Mätä on pahinta, mitä väki voi kuvitella, eikä Hirka uskalla enää osallistua riittiin, jossa hänen poikkeavuutensa voisi ilmetä.

Hirkan apuna on kuitenkin yllättäviä tahoja, muun muassa Rime, joka on aina ollut rikas poika, mutta vasta pikku hiljaa lukijalle alkaa selvitä, kuka Rime oikeasti on. Rimen kautta Hirka ajautuu Yminmaan poliittisiin kiemuroihin, joiden takaa paljastuu vähintään yhtä mätä systeemi kuin mitä Yminmaan ulkopuolella pelätään olevan.

Luin haastattelusta, että Odininlapsi oli Siri Pettersenin ensimmäinen romaani, jota hän alkoi tosissaan kirjoittaa. Hän kertoi haastattelussa, että joutui usein palaamaan taaksepäin ja lisäämään tekstin joukkoon yksityiskohtia, jotta aiemmin kirjoitettu sopisi juonenkäänteeseen, jonka hän oli juuri keksinyt. Valitettavasti tämä näkyy jonkin verran. Kirja tuntuu ensikertalaisen kirjoittamalta, sillä sen tahditus ei ole ihan kohdallaan. Ensimmäiset 200 sivua edetään tosi hitaasti, kun taas viimeisessä 200:ssa sivussa kiidetään sellaista vauhtia, ettei juonekäänteissä jaksa enää pysyä mukana. Myös muutamat tärkeät juonenkäänteet oli harmillisesti kerrottu kuin ohimennen, niin että lukiessa oli pakko palata taaksepäin ihmettelemään. Itse jonkin verran kirjoittaneena olen huomannut saman idean. Joitain ongelmia on vaikea korjata ilman että aloittaisi koko tekstin alusta. Kirjaa lukiessa tulee paikoittain tunne, että kirjailija on kustannustoimittajan kanssa yrittänyt pelastaa kehnoja kohtia niin pitkälle kuin mahdollista.

Tahditusongelmista huolimatta kirja on mukavaa luettavaa, johon voi uppoutua päiväkausiksi. Juonenkäänteitä riittää, ja vasta loppupuolella kirjan tietty selittämättömyys alkaa häiritä. Muutamien kaverinieni mielestä oli virkistävää, ettei kirja sortunut perusteelliseen selittämiseen, mutta minä olisin kaivannut hieman enemmän vastauksia. Toisaalta se olisi taas lisännyt sivumäärää. Itse olisin kyllä ottanut kirjasta muutaman juonekäänteen pois ja lisännyt hieman pohjustusta. Kaverieni mielestä joidenkin yksityiskohtien puuttuminen saattoi myös kieliä siitä, ettei Petterseniä itseään kiinnostunut ne seikat: esimerkiksi ajan kulumiseen ei kiinnitetty juuri lainkaan huomiota, eikä kirjan väen hännillä ollut oikeastaan mitään muuta funktiota kuin osoittaa, etteivät he olleet odininlapsia.

Odininlapsi on kriteerit täyttävää fantasiaa, jonka lopetus jää odottamaan jatkoa. Onneksi se ilmestyy ensi kuussa. Jalava on julkaisemassa myös trilogian päättävän osan vielä vuoden 2016 puolella. Nopea julkaisutahti sopii niille, jotka tuppaavat unohtamaan aiemmat juonenkäänteet ja hahmojen nimet (kuten allekirjoittanut). Toivottavasti suomennos on laadukas. Aion lukea jatko-osan, sillä olen kiinnostunut näkemään, onko Pettersen kehittynyt kirjoittajana. Toivon, että seuraava osa on paremmin tahditettu ja paljastaa lisää Pettersenin luomasta maailmasta. Odininlapsi tuntui vasta esiosalta, minkä jälkeen kaikki voi alkaa.

4 kommenttia:

  1. Odinlapsi vastasi itselläni hyvin haluun lukea juurikin perinteistä fantasiaseikkailua. Ihan hauska lukukokemus, mutta olen samaa mieltä kanssasi kirjan rytmistä. Lopussa uusia juonenkäänteitä ja toimintaa oli niin paljon, että väsytti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, lopun muutaman juonenkäänteen olisi saanut karsia pois. Lukupiirin vetäjä jopa paljasti, että ajanpuutteen vuoksi hyppi lopussa sivuja yli ja pysyi ihan hyvin mukana. Kertoo jotain joidenkin juonenkäänteiden tarpeellisuudesta.

      Poista
  2. Vaikuttaa kyllä mielenkiintoselta tapaukselta! Samankaltaisia kommentteja olen kuullut muiltakin kirjan lukeneilta.

    VastaaPoista
  3. Valitettavasti kirja ei kiinnosta vaikka onkin fantasiaa, mutta olen pari kertaa pysähtynyt kirjan kantta tutkimaan; tuo hännän (?) leikkaus kohdan anatomia pistää tutkimaan kantta tarkemmin. Nerokas kansi. :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...