tiistai 17. toukokuuta 2016

Maria Turtschaninoff: Arra

ALKUPERÄINEN NIMI: Arra. Legender från Lavora
SIVUJA: 256
KUSTANTANUT: Tammi
JULKAISTU: 2009
SUOMENTANUT: Marja Kyrö
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta.

Vuoden 2009 Finlandia Junior -palkintoehdokas Arra on satu, legenda mykästä tytöstä, joka pelkällä olemuksellaan pystyy muuttamaan koko Lavoran historian. Arra-niminen tyttö syntyy pieneen metsän keskellä sijaitsevaan kylään, jonka ainoa suuri elinkeino on raakaraudan valmistaminen. Hän on perheen kahdeksas lapsi, eikä perheellä olisi oikeastaan varaa yhteen lisäsuuhun. Arra jätetään käytännössä heitteille, vaikka saakin asua talon seinien sisällä. Hänestä kasvaa omiin oloihinsa vetäytyvä tyttö, joka ei koskaan puhu sanaakaan. Hänen uskotaan olevan vajaavainen, vähä-älyinen, mutta todellisuudessa hän näkee ja kuulee asioita, joita muut eivät elämän kiireeltään huomaa.

Arra on ensimmäinen Turtschaninoffin kirjoista, jotka sijoittuu samaan fantasiamaailmaan. Jokainen kirja on itsenäinen teos, mutta niitä yhdistää yhteinen maailma. Arra esittelee maailman, jossa on pohjoismaista metsää ja välimereläistä kaupunkielämää. Arra-tyttö syntyy pieneen kylään, mutta joutuu muuttamaan perheenjäsenensä luo kaupungiin, Lagoraan, joka on tunnettu mosaaiikkikuvioistaan ja kankaistaan. Hiljaista tyttöä kohdalleen huonommin kuin rakkia, mutta hänellä on onnekseen taitoja, joiden avulla hän ansaitsee paikkansa perheessä.

Olen kuullut sanottavan, että Arra on raaka kirja, ja että Turtschaninoffin kirjat olisivat muutenkin raakoja. Maresin luettuani olin epäileväinen. Kyllähän se esitteli misogynistisen maailman, jossa muun muassa haudataan elävältä ihmisiä, mutta en kokenut kirjaa sen raaemmaksi kuin muitakaan kotimaisia nuortenkirjoja. Toki kirjassa kuvaillut tapahtumat järkyttivät, mutta en jälkeenpäin ajatellut niitä. Arran kohdalla olen kuitenkin valmis allekirjoittamaan väitteen. Arra ei ole väkivaltainen kirja, mutta se ei todellakaan ole iloinen kirja. Arraa kohdellaan uskomattoman epäoikeudenmukaisesti. Maailma, jossa Arra elää, on lähes iloton. Kenties ahdistavan tunnelman seurauksena pienetkin ilon hetket Arran elämässä saavat lukijankin tuntemaan suurta iloa.

Jos joksikin Arraa voisi kutsua, sitä voisi sanoa satumaiseksi. Siinä on paljon perinteisiä satuelemenettejä, minkä seurauksena muutama epäuskottuvuus pääsee helposti pälkähästä. Jos kerronta olisi ollut maanläheisempää, olisin pyöritellyt niille silmiäni. Arra on kuitenkin loppujen lopuksi legenda, tarina tytöstä, josta tuli merkittävä nainen. Eräs tuttuni kerran sanoi minulle, että hänen mielestään kirjailija saa kiduttaa hahmojaan niin paljon kuin lystää, jos vain osaa lopettaa tarinan hyvin. Arra on tällainen kirja. Arra oli hieno lukukokemus, vaikka aina se ei ollut miellyttävä.

2 kommenttia:

  1. Luin Arran pari vuotta sitten ja pidin kovasti. Kirja herätti vahvoja reaktioita ja tekikin mieli lyödä Arraa orjuuttavaa siskoa (vai veljen vaimoa? En muista ykstyiskohtia) vasten naamaa. Muistaakseni hänen tarinansa jäi häiritsevästi auki. Kirja oli kuitenkin hieno kokemus ja kaunis kaikin puolin, vaikka kannesta en erityisemmin pidäkään. Anaché puolestaan ei ihan lumonnut minua puolelleen, mutta sen sijaan useimpien Turtschanonoffim huonoimpana pitämä Helsingin alla on ihan mukava kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli Arran sisko, eikä juuri kukaan edes Arran perheestä kohdellut Arraa mukavasti.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...