maanantai 27. kesäkuuta 2016

Eve Ensler: The Vagina Monologues

SIVUJA: 185
KUSTANTANUT: Little, brown
KIELI: Englanti
JULKAISTU: 2001
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Eve Ensler alkoi esittää Vaginamonologejaan vuonna 1996. Tämä kirja on kooste näytelmästä, ja se sisältää Gloria Steimemin esipuheen. Monologien välissä on pientä taustoitusta aina seuraavasta monologista tai jokin lyhyempi tekstinpätkä. Monologit ovat erilaisten naisten haastattelujen pohjalta tehtyjä, mutta yleensä Eve Ensler esitti ne itse lavalla.

Olin hämärästi kuullut näytelmän aiheuttamasta ilmiöstä, joten kun näin kirjan kirjastossa, lainasin sen enempää miettimättä. En tiennyt mitä odotin, mutta olin silti jokseenkin pettynyt.

Aiheeseen juurikaan perehtymättä kirja ei taustoittanut ilmiötä tarpeeksi. Kirja ei kertonut, mitä Vaginamonologit ovat. Kirja on ilmestynyt vuonna 2001, joten kai kirjaa tehdessä se oli kaikkien muistissa, mutta nyt 15 vuotta myöhemmin, tieto ei ole jäänyt elämään, ainakaan jos ei pyöri piireissä. Kirjaa lukiessa piti päätellä paljon, mikä ei sinänsä ole huono asia, sillä eihän kaikkea pidä ojentaa valmiina tarjottimella, mutta olisin kaivannut edes jotain lyhyttä kuvausta esimerkiksi siitä, kuka Eve Ensler on. Gloria Steimeminkin esipuhe käsittelee enimmälti Monologien vaikutusta. Se lähtee oletuksesta, että lukija jo tietää, mistä on kyse.

Mitä itse monologeihin tulee, osa oli mielenkiintoisia, osa taas mielestäni täyttä huuhaata. Mutta ei kaikesta tarvitse pitääkään - näytelmä on taatusti tarjonnut jotain jokaiselle katsojalle. Jos minä en pidä yhdestä kohdasta, joku toinen on voinut pitää siitä. Joku voi kokea jonkun toisen yksityiskohdan voimattavana, kun taas toinen samaistuu paremmin johonkin toiseen kohtaan.

Mielenkiintoista kuitenkin näin 2010-luvun naisena oli kokemus siitä, kunka vanhentuneelta monologitekstit minusta jo tuntuivat. Kirja antaa vaikutelman, että monologit ovat viimein vapauttaneet naiset ja voimauttaneet heidät antamalla heille luvan puhua seksuaalisuudestaan ja sukuelimistään avoimesti. Kirjassa kuvataan paljon sitä, kuinka Vaginamonologit ovat muuttaneet monien naisten elämän.* En kiistä lainkaan näitä kokemuksia. Ne ovat hyvin arvokkaita. Mutta silti kirjaa lukiessa tuli sellainen olo, että... no, että työ on jo tehty. 1990-luvulla tehtiin työtä, jotta 2010-luvulla naisten ei enää tarvitsisi kokea häpeää itsestään. Ehkä sen takia koin tekstit vanhentuneiksi.

Toisaalta minulla on joskus olo, että elän suvaitsevaisuuskuplassa. Tiedostan kyllä, että myös 2010-luvulla on paljon tehtävää. Eve Enslerin The Vagina Monologuesissa saatettiin aloittaa jotain, joka on edelleen työn alla. Sinkkuelämää-tyylisten mielenkiintoisten hämärien newyorkilaisten clubien ja underground-teatterilavojen tunnelmista ollaan siirrytti internetin aikaan, aikaan jossa informatiivia videoita, blogikirjoituksia ja informatiivisia artikkeleita tulvii joka suunnasta niille, jotka ovat valmiita niitä lukemaan.

*Kirjan lopussa on itse asiassa pitkä kooste palautteista, joita Vaginamonologit ovat saaneet. Kaikissa on ylistävä sävy, mutta lukijana jäin ihmettelmään, miksi niitä oli niin paljon. Muutamakin olisi riittänyt, sillä useissa kymmenissä teksteissä oli toistoa.

2 kommenttia:

  1. Postauksesi on sikäli positiivinen, että sinun ikäisesi nuori nainen voi nykyään pitää Vaginamonologeja vanhentuneina. Eteenpäin on menty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä yritinkin tuoda bloggauksessa hieman esiin.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...