tiistai 28. kesäkuuta 2016

Liv Strömquist: Kielletty hedelmä


ALKUPERÄINEN NIMI: Kunskapens frukt
SIVUJA: 143
KUSTANTANUT: Sammakko
JULKAISTU: 2014 (suom. 2016)
SUOMENTANUT: Helena Kulmala
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Nyt esittelen sarjakuvan, jota minulle suositteli Facebook. Tai pikemminkin joku tuttavani, joka oli tykännyt Helsingin Sanomien Nyt-liitteen jutusta, ja algoritmi oli päätellyt, että minua voisi kiinnostaa nähdä tämä kaverini tykkäys. Nyt-liitteen juttu oli nimetty klikkiotsikkotrendin mukaan: 13 asiaa, jotka opin naisen sukupuolielimistä lukemalla yhden sarjakuvakirjan. Luin jutun ja laitoin kirjan kirjastossa varaukseen, sillä ilmeisesti juttu oli innoittanut muutaman muunkin tutustumaan kirjaan hieman tarkemmin, minkä vuoksi kirjaan oli jonoa.

Eniten pelkäsin sitä, että Nyt-liitteen artikkeli oli jo kertonut kirjasta kaiken mielenkiintoisen. Totta on se, että jutun kirjoittaja Jutta Sarhimaa on poiminut kätevästi kolmetoista faktaa ja perustellut niitä muutamin kappalein sarjakuvan antamien faktojen perusteella. Mitä tahansa faktoja Strömquist ei ole sarjakuviinsa heittänyt, vaan lähdeviittauksia vilisee kuvien joukossa jatkuvasti. Itse lähteitä on alkanut tarkistaa, varsinkin kun ne olivat suurimmalti osin ruotsinkielisiä lähteitä. Nyt-liitteen artikkelin lukemisen jälkeen ilokseni kuitenkin huomasin, että sarjakuvalla on muutamin tarjottavaa, kuin ne 13 faktaa.

Ensinnäkin formaatti on eri. Strömquistilla on yksinkertainen, vähäeleinen tyyli. Hän ei kikkaile kuvituksella, vaan teksti on pääosassa. Pelkkänä tekstinä hänen sanomansa ei kuitenkaan olisi ehkä kolahtnut yhtä voimakkaasti, sillä kuvitus tuo tekstiin huumoria ja havainnollisuutta.

s. 90
Bloggasin juuri Eve Enslerin The Vagina Monologuesista, joka ei uponnut minuun. Koin, että kirja on jo aikansa elänyt, 20 vuotta vanha juttu. Satuin lukemaan Kielletyn hedelmän melkein heti perään, vaikken mitenkään suunnitellut, että nytpä luen kaksi suunnilleen sama aihetta käsittelevää kirjaa peräkkäin ja vertailen niitä. Näin kuitenkin kävi. Strömquistin vuonna 2014 julkaistu sarjakuva-albumi on tuoreempi näkökulma, joka osoittaa, että aiheessa on vielä paljon tabuja. Pidin Kielletystä hedelmästä enemmän, sillä se perustui faktoihin, mutta humoristisin keinoin. Se kertoo, miten ihmiskunta (miehet) on ollut järjettömän kiinnostuneita naisten sukupuolielimistä, seksuaalisuudesta ja kuukautisista, mutta missän vaiheessa ei olla varsinaisesti vaivauduttu kysymään naisilta, mitä mieltä he itse ovat asioista. (Tämä toki on yleistys. Taatusti jossain vaiheessa joku nainen on yrittänyt sanoa jotain ääneen, mutta eri asia on, onko kuunneltu.) The Vagina Monologues taas on vakavaa taidetta, jossa istutaan pimeässä huoneessa spottivalon alla lukemassa vakavia monologeja, jotka voimauttavat ja vapauttavat. Vaginamonologit perustuvat naisten omiin kertomuksiin ja kokemuksiin, kun taas Kielletty hedelmä faktoihin. Kaipa tätä bloggaajaa miellyttävät faktat enemmän.

Kielletty hedelmä on todella nopealukuinen. Sen luki kahdella istumalla. Se imaisu mukaansa, ja jokaisen luvun alussa oli intro, joka kannusti aina lukemaan seuraavankin tekstin. Kirjan sivuilla on paljon ronskeja juttuja ja myös anatomia valokuvia, mutta kirjan tarkoitus taitaa olla juuri se, että niistä jutuista puhuttaisiin ja niistä jutuista näkisi oikeita kuvia.

Päällisin puolin mieleen jäi vauhdilla etenevä hauska albumi, joka sai myös ajattelemaan ja onnistui samalla vähän antamaan uutta tietoaa. Strömquist ei pelkää käyttää huutomerkkejä ja isoja kirjaimia. Kaikki on hieman vedetty överiksi, mutta se toimii.

Mitä Nyt-liitteen juttuun tulee, niin enpä olisi itse keksinyt parempaa keinoa arvostella albumia. Se kertoo jotain, mutta ei kaikkea.

s. 75

4 kommenttia:

  1. Kiinnostava vinkki; en ole tästä kuullutkaan. En yleensä ole näin yksinkertaisen piirrostyylin ystävä, mutta sarjakuvan idea tuntuu tutustumisen arvoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tuli sellainen olo, että koska tässä sarjakuvassa ei ole lähdetty kikkailemaan hirveän hienolla kynän jäljellä, siinä pystyttiin revittelemään itse asialla. Olen lukenut sarjakuvia, joissa on kyllä hieno piirrosjälki, mutta itse asia on jäänyt sitten varjostuksen ja kauniiden väripintojen varjoon.

      Poista
  2. Luin albumin juuri, ja olihan se aika riemastuttavan suorasukainen tyyliltään. Piirrostyyli ei kauheasti miellyttänyt, mutta jotenkin se kuitenkin sopii tähän aiheeseen. Minua vähän häiritsi tuo oppikirjamaisuus, vaikka toteutus olikin humoristinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piirostyyli on melko yksinkertaista eikä se säväytä upealla anatomiallaan tai hienoilla perspektiveillä tai muilla jutuilla, joilla voisi leveillä osaavansa piirtämisen tekniikat, mutta kuitenkin Strömquistin tyyli on sen verran siistiä, ettei se näytä ihan hutaisten tehdyltä. Se kuvittaa ihan hyvin sanomansa.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...