maanantai 8. elokuuta 2016

Hanna Kauppinen: Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut

SIVUJA: 198
KUSTANTANUT: Myllylahti
JULKAISTU: 2016
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Hanna Kauppisen esikoisromaani on hieman alle kahdensadan sivun mittainen kertomus Mila-nimisestä tytöstä, jolla ei ole kotia vaan joka asuu kirjakaupoissa ja antikvariaateissa pientä kirjojenjärjestelyapua vastaan. Tarina lähtee käyntiin, kun erään antikvariaatin pitäjä käskee Milaa mennä tarkastamaan kaupunkiin tullen uuden liikkeen, joka vaikuttaa omaperäiseltä kirjaputiikilta. Mila tekee työtä käskettyä ja löytää uudesta kaupasta omalaatuisen perheen, jossa on isä, poika, kaksi tytärtä sekä äiti ja isoisä, jotka liihottelevat haamuina ympäriinsä. Mila hyväksytään nopeasti joukkoon, eikä hän tunnu enää viihtyvän muissa kirjakaupoissa.

Olen siinä mielessä hankalassa tilanteessa, että vaikka en tunnekaan kirjailijaa henkilökohtaisesti, tiedän kyllä kuka hän on. Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat hänen tuttaviaan. Tällaisissa tapauksissa joskus kokee, että kirjasta pitäisi puhua nätistä. Totuus kuitenkin on, ettei tämä kirja uponnut minuun. Odotin kirjaa mielenkiinnolla, sillä minulla on positiivisia kokemuksia Myllylahden nuortenkirjoista. Myllylahtii tuntuu ottavan ennakkoluulottomasti kustannusohjelmaansa käsikirjoituksia, jollaisia en ole muiden kustantamoiden julkaisemana lukenut. Muun muassa viime kesänä lukemani Briitta Hepo-ojan Siilin kuolema oli herisyttävän hauska nuortenkirja pojasta, jolle iskee murrosikä.

Tämä kirja taas... En oikein saanut siitä otetta. En tiedä, mitä kirja yritti olla. Se oli täynnä lastenkirjallisuuden klassikoiden taianomaista tunnelmaa, mutta samalla tuntui, että se yritti olla taiteellinen ja syvällinen onnistumatta siinä kuitenkaan uskottavasti. Se oli selittelemätön, mutta sen sijaan, että se olisi herättänyt mielenkiintoisia kysymyksiä, selittämättömyys vain turhautti. Tekstiä lukiessa tuli olo, että taustalla on voinut ehkä olla joku ajatus, mutta se on pitänyt piilottaa tarpeettomasti jonnekin mahdollisimman syvälle. Selittämättömyys myös aiheutti se, etten jaksanut kiinnostua juonesta enää puolen välin jälkeen. Asioita vain tapahtui, eikä niihin keskitytty mielestäni tarpeeksi. Luin kirjan loppuun, koska odotin, että alun mielenkiintoisesta asetelmasta paljastuisi jotain, mutta en oikein saanut siitäkään kiinni.

Kirja on kuitenkin saanut paljon positiivista palautetta, joten alan kyseenalaistamaan omaa lukutaitoni. Kenties kirjassa on jotain, mitä en tajua. Ehkä juuri se selittelemättömyys on hienoa. Erilaiset lukijat pitävät erilaisista kirjoista, joten on vain pakko todeta, ettei tämä ollut minun kirjani.

2 kommenttia:

  1. Kirjaa on erityisesti kehuttu tunnelmastaan, ehkä se on "se jokin". Noin muuten olen todella jäävi sanomaan mitään puolesta tai vastaan, sillä kirjailija on ystäväni ja olen vieläpä ollut itse "beetalukijana". :D Kiva kuitenkin huomata, että tästä kirjoitetaan blogeissa paljonkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja oli hyvin tunnelmallinen, sitä en kiellä.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...