maanantai 1. elokuuta 2016

Johanna Rojola (toim.): Suffragetien City

SIVUJA: 160 
KUSTANTANUT: Schildts Kustannus 
JULKAISTU: 2011 
SUOMENTANUT: Viljami Jauhiainen ja Minna Hjorn
TEKSTAUS: Ninni Aalto, Mari Ahokoivu, Mikko Huusko, Ilkka U. Pesämaa ja Aino Sutinen
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta,

Suffragettin Cuty on Johanna Rojolan toimittama sarjakuva-antologia, joka kokoaa takakannen mukaan ruotsalaisen sarjakuvan parhaimmiston yksiin kansiin. Lainasin kirjan kesäkuussa luettuani Liv Strömquistin sarjakuvakirjan Kielletty hedelmä. Tykästyin Strömquistin tyyliin, joten tein kirjastohaun löytääkseni hänen muita suomennettuja sarjakuviaan. Paljastui, ettei häneltä ole suomennettu muita omia teoksia, mutta hänen sarjakuvansa on mukana tässä antologiassa. Päätin siis lainata sen.

Luin albumin Blogistanian lukumaratonissa. Se kerrytti mukavasti sivuja, mutta valitettavasti minun on todettava, ettei antologia ollut muuten ihan minun makuuni. Pariin ensimmäiseen sarjakuvaan en päässyt kunnolla sisälle, eivätkä sarjakuvat siitä eteenpäin olleet kovin kummoisia. Sarjakuvissa on voimakas underground-meininki, johon kuuluu (kenties tahallinen) suttuinen ja yksinkertainen tyyli. Välillä tuli sellainen olo, että kansien väliin oli koottu kaverien istuskeluillan tuotoksia. Osa niistä kenties olikin sellaisia.

Tiedän, että Suomessakin on sarjakuvapiirejä, joissa piirustustyyli on samanlainen kuin tässä albumissa, ja tyyli on taatusti hyvin pidetty. Minuun se vain ei uppoa, ellei idea sitten ole niin loistava, että se auttaa katsomaan läpi yksinkertaisen tyylin.


Tällaiseen tasoon pääsi Liv Strömquistin osuus. Hänen osuudestaan pidin. Hänen sarjakuvansa kritisoi monogamiaa näppärästi ja huvittavasti, ja hänen tyylissään näkyi kokemus ja tarinankerronnan taito.

Toki kokoelmassa oli muitakin ajatuksia herättäviä sarjakuvia. Muun muassa Nanna Johansson kääntää miesten ja naisten käsityksiä seurustelusta toisin päin, jolloin näkee selvemmin, kuinka absurdeja odotuksia naisille rakennetaan jo nuoresta iästä lähtien.

Sanoisin, että tämä sarjakuva-albumi kannattaa lukaista, jos on kiinnostunut näkemään, minkälaista sarjakuvaa Ruotsissa julkaistaan, mutta suurta visuaalista elämystä kirja ei tarjoa. Suffragettien City on karkea, realistinen ja välillä jopa inhorealistinen. Se ei pyytele anteeksi rumuuttaan, eikä kaiken tarvitsekaan olla nättiä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...