lauantai 6. elokuuta 2016

Tiina Miettinen: Piikojen valtakunta. Nainen, työ ja perhe 1600-1700-luvuilla

SIVUJA: 184 (joista 168 sivua leipätekstiä)
KUSTANTANUT: Atena
JULKAISTU: 2015
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Tiina Miettisen Suomen historiaa käsittelevä tietokirja oli vuonna 2015 ehdolla Tieto-Finlandia-palkinnon saajaksi. Palkinnon sai Tapio Tammisen teos Kansankodin pimeä puoli, mutta Miettisen piikomista käsittelevä kirja jäi mieleeni. Useasti kirjaston tietokirjapuolella käydessäni vilkaisin hakukoneesta, olisiko teos paikalla, mutta kirja vaikutti suositulta. Sitten yhdellä kertaa se olikin paikalla, joten lainasin sen ja sain viimein luettua BookTubeAThon-viikkoni aikana.

Kirja kertoo nimensä mukaan piikomisesta 1600- ja 1700-luvuilla. Samalla se sivuaa perhettä, työtä ja naisen elämää samoina vuosisatoina. Kirjan takakansi ensimmäiset sivut pyrkivät murtamaan myytin siitä, kuinka nykyajan käsitys ydinperheestä on hyvin moderni idea, eikä uusperheetkään ole mikään nykyajan keksintö. Se myös kumoaa ajatuksen siitä, että entisaikaan elettiin maalaisidyllin onnelassa, jossa nuoret naiset muuttivat heti naimaikään tultuaan uuden aviomiehensä kotiin ja aloittivat siellä emännöinnin. Todellisuus on ollut hyvin erilainen: sekä naiset että miehet avioituivat vasta reilusti yli 20-vuotiaina, eikä 35-vuotias morsiankaan ollut mikään kummajainen. Vain harvat olivat niin rikkaita, että pystyivät menemään naimisiin nuorina, vaan suurin osa kartutti omaisuuttaan tekemällä (palvelus)töitä piikomalla ja olemalla renkejä. 

Kuvaa entisajan elämästä maalataan lukijan silmien eteen yksittäistapauksilla. Miettinen käy läpi kaikkea, mitä asiakirjoista on onnistuttu löytämään: kuka meni kenenkin kanssa naimisiin ja minkä ikäisenä. Useaissa tapauksissa morsiamella oli jo yksi tai useampi avioton lapsi, eikä sitä koettu ongelmana, tai joskus pariskunta oli jo ehtinyt saada useamman lapsen ennen kun ehtivät naimisiin asi. Kirja kertoo kuvaa ajasta, jolloin kirkko kyllä saneli tietyt säännöt, mutta kansalla oli säännöistä ovat tulkintansa - esimerksi kihloja pidettiin niin vahvana lupauksena avioliitosta, että pariskunnat pystyivät muuttamaan yhteen ja aloittamana perhe-elämänsä ilman yhteisön paheksuntaa. Joskus vihkiminen saattoi unohtua kokonaan.

Historian yliopisto-opinnot olivat kuitenkin minun kohdallani aiheuttaneet sen, että mikään näistä tietoista ei enää tullut minulle suurena yllätyksenä. Odotin Miettisen kirjalta vähän enemmän. Kenties yksityiskohtaisempaa katsausta piian elämään ja siihen, mitä kaikkea piika teki. Itse piikomisesta kirja kertoo loppujen lopuksi melko vähän ottaen huomion, että se on kuitenkin kirjan pääotsikko. Koen, ettei kirja tarjonnut minulle suuria valaistumisen hetkiä, ja paikoin koin kirjan olevan liian luetteleva ja jopa tylsä.

Uskon silti, että sellaiselle henkilölle, joka ei ole ennen perehtynyt Suomen 1600-1700-lukujen arjen historiaan, tämä kirja voi tarjota paljon mielenkiintoista uutta tietoa. Kirja tekee kiitettävää työtä entisajan myyttien rikkomiseksi. Ennen kaikki ei välttämättä ollut paremmin, mutta ei kenties huonomminkaan. Silloin vain oli erilaista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...