maanantai 26. syyskuuta 2016

Alison Bechdel: Hautuukoti - tragikoominen perheeni

ALKUPERÄINEN NIMI: Fun home: A Family Tragicomic
SIVUJA: 238
KUSTANTANUT: Like
JULKAISTU: 2006 (suom. 2009)
SUOMENTANUT: Taina Aarne
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Alison Bechdel on ehkä parhaiten tunnettu sanomalehtisarjakuvataitelijana, mutta vuonna 2006 hän julkaisu sarjakuva-albumin, joka on omaelämäkerrallinen muistelma Bechdelin lapsuudesta ja nuoruudesta. Sarjakuvaromaani käsittelee Bechdelin suhdetta hänen isäänsä, joka kuoleee joko tapaturmallisesti tai mahdollisesti oman käden kautta Bechdelin ollesssa yliopisto-opiskelija. Vasta isän kuoleman jälkeen Alison Bechdelille alkaa selvitä, minkälainen hänen isänsä loppujen lopuksi onkaan ollut.

Kirja on saanut ehdokkuuksia ja muun muassa sarjakuvamaailman Oscarin, Eisner-palkinnon, eikä syystä. Kuluneen kevään, kesän ja syksyn aikana olen lukenut muutamia omaelämäkerrallisia sarjakuvia, joista Hautuukoti on toistaiseksi ollut laadukkain. Se vaikuttaa tarkasti suunnitellulta. Se on piirretty hyvin: kynän jälki on taitavaa ja yksityiskohtaista. Se on myös käsikirjoittu hyvin, sillä epäkronologisuudestaan huolimatta sitä on helppo seurata. Epäkronologisuus pitää lukijan mielenkiintoa sopivasti yllä samalla kun sarjakuva keskittyy käsittelemään asioita pikemminkin aihepiireittäin kuin ajanjaksoittain.

Kirja kertoo tarinan 70-80-lukujen Yhdysvalloista, jossa pikkukaupungissa elää eriskummallinen perhe. Alisonin äiti on amatöörinäyttelijä ja isä on historianopettaja, jonka elämäntehtävä tuntuu olevan vanhan viktoriaanisen kartanon kunnostaminen ja autenttiseen tyyliin sisustaminen. Sen lisäksi perhe on perinyt hautaustoimiston, jolla ei kaupungin pienuudesta johtuen ole kuitenkaan joka päivä töitä. Alisonista kasvaa ahdistunut ja hämmentynyt teini, jonka äiti ei tunnu ymmärtävän häntä ja jonka isä ei ole kovin isällinen. Alison huomaa inhoavansa koristeellisuutta ja kokevansa naiseuden itsellleen epämukavaksi asiaksi, samalla kun hänen isänsä tuntuu kokevan miehuuden liian kahlitsevaksi rooliksi. He ovat erikoisella tavalla toistensa vastakohdat ja silti hyvin samanlaisia. Ennen kun Alisonin isä kuolee, he eivät - ainakaan sarjakuvan perusteella - ehdi keskustella kertaakan syvällisesti. 

Sarjakuvassa Bechdel käsittelee sitä, kuinka hän ja hänen isänsä asuivat samassa talossa, mutta eivät kertaakaan kohdanneet kunnolla. Tarinasta välittyy Bechdelin oma tarve saada rauha isänsä muistolle ja halu kertoa kaunis ja koskettava tarina sarjakuvakerronnan tyylien keinoilla. Se käsittelee sitä, kuinka ihmiset eivät uskalla puhua toiselleen, sillä kenties heitä pelottaa muiden mielipiteet. Vaikkei olisikaan tuttu Bechdelin muun tuotannon kanssa - minkä seurauksena tämä omaelämäkerrallien teos voisi jo luonnostaan kiinnostaa - tähän kirjaan kannattaa tutustua pelkästään sen omien ansioiden takia. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...