keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Jenny Nordberg: Kabulin tyttöjen salaisuus. Vaietun vastarinnan jäljillä Afganistanissa

ALKUPERÄINEN NIMI: The Underground Girls of Kabul
SIVUJA: 363 (sis. viitteet ja hakemiston)
KUSTANTANUT: WSOY (Bon-pokkari)
JULKAISTU: 2014 (suom. 2015)
SUOMENTANUT: Irmeli Ruuska
MISTÄ MINULLE: Lainattu kaverilta


Muutama vuosi sitten Jenny Nordberg julkaisi paljon huomiota keränneen jutun Afganistanissa elävistä tytöistä, jotka on puettu pojiksi. Afganistanissa poikalapsia pidetään arvokkaina ja menestyneen perheen merkkinä, joten jos sellaista ei perheeseen synny, jotkut perheet ovat päättäneet pukea esimurrosikäisen tyttönsä pojaksi. Aluksi Nordberg luuli ilmiön olevan harvinainen, mutta kun hän oleskeli Afganistanissa hieman pidempään, uusia tapauksia alkoi nousta esiin. Kabulin tyttöjen salaisuus on kirja siitä, kuinka Nordberg etsii ja löytää näitä pacha posh -nimellä kutsuttuja tyttöjä ja yrittää samalla selvittää, miten heihin suhtaudutaan ja miten se vaikuttaa itse tytön elämään myöhemmin tulevaisuudessa. Siinä sivussa Nordberg tulee sivunneeksi yleisesti Afganistanin poliittista tilannetta ja uskonnon asemaa - mikä on islamin sanelemaa ja mitkä perinteet pohjaavat esi-islamilaisiin aikoihin.

Tämän kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta päällimmäiseksi minulle on jäänyt mieleen tunne siitä, etten pitänyt kirjaa tarpeeksi pätevänä. Eihän kirja ole tieteellinen tutkimus, vaan toimittajan kirjoittama teos perustuen hänen näkemäänsä ja kokemaansa. Kirja ei pyri olemaan tieteellisesti pätevä, se ei tukeudu lähteteoksiin, teorioihin tai metodeihin eikä se pyri esittämään tutkimustuloksia. Se on raportti ja pohdintaa, jolle ei löydy kunnollista vastausta lopussa. Koska olen viime aikoina painottanut tietokirjallisuudessani tutkimuskirjallisuutta, koin tämän kirjan vaikeasti lähestyttävänä. Samalla se voi kuitenkin olla muille lukijoille helposti lähestyttävä juuri sen takia, ettei se jumitu tutkimuskysymyksen asetteluun tai aiemman tutkimuksen esittelyyn. Se kertoo, mitä Nordberg on nähnyt ja mitä hänelle on haastatteluissa kerrottu.

Itse kirjan aihe on hyvin mielenkiintoinen, eikä siihen välttämätä tarvikaan tarjota mitään vastausta tai tulosta. Afganistanissa on havaittu tällainen ilmiö, eikä se ole mitenkään epätavallinen, sillä historia tuntee lukuisia tapauksia, joissa nainen on tekeytynyt mieheksi parantaakseen elämänlaatuaan. Erikoislaatuisemmaksi kirjan tekee se, että se käsittelee nykyaikaa. Se tapahtuu juuri nyt, eikä jossain kaukaisessa menneisyydessä. Aihe tarjoaisi hyvän tutkimuksenkohteen vaikkapa sukupuolitutkimukselle, mutta tutkimuken kannattaisi tehdä joku, joka tuntee hyvin paikallisen kulttuurin. Väärinymmärtämisen riski on suuri. 

Kaikesta negatiivisuudesta huolimatta suosittelen lukemaan tämän kirjan, jos mielenkiinto yhtään heräsi. Se herättää ajattelemaan. Afganistanissa pohditaan, kannattaako tyttöjä edes kouluttaa. Tyttöjen tehtävä on mennä naimisiin ja saada paljon poikalapsia, ja usein he ovat suurressa riskissä joutua pahoinpidellyiksi perhepiirissä, jos näin ei tapahdu. Lähes ainoa keino kokea edes hetki vapautta on elää lapsena poikana, mutta silti heidän oletetaan sujuvasti astuvansa tytön rooliin ja haaveilemaan avioliitosta murrosiän iskettyä. Se ei kuitenkaan ole ihan helppoa.

Linkki: http://bachaposh.com/

5 kommenttia:

  1. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Tuleeko mieleen hyviä Afganistanin kulttuuriin syvälle meneviä teoksia? (: Kiinnostaisivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä yhtään. Kannattaa vaikka tehdä kirjastoon haku.

      Poista
  3. Tämä oli kieltämättä mielenkiintoinen kirja, aika suurella mielenkiinnolla sen noin vuosi takaperin luin. Minua ei niinkään häirinnyt sen hieman haparoiva kuuluminen tietokirjallisuuden pariin, vaan enemminkin ne länsimaalaislasit, joiden läpi koko ilmiötä katsottiin. Tuntui, että kirjailijan oma näkemys ja tietynlainen kauhistus siitä, että näinkin voi olla, jätti jalkoihinsa sen tärkeän sanoman, kadotti ehkä hieman särmää aiheelta.

    Meillä täällä "ensimmäisessä maailmassa" kun on niin yksioikoinen tapa katsoa maailmaa, kuvitella että se meidän järjestelmämme on se kehityksen huippu ja kaiken alemman korkealentoinen tavoite. Jos tällaista pojaksi pukeutumisen ilmiötä tietyllä tavalla kauhistelee, tekisi ihan hyvää sukeltaa myös oman kulttuurin sukupuolisuustematiikkaan, siitä olisi saanut hurjastikin lisäpontta tälle kirjalle. Parempiakin teoksia olen Lähi-Itään liittyen lukenut, mutta kyllä tämä minustakin lukemisen arvoinen oli. Paikoin ihan hyväkin, ja ainakin ajattelemaan laittava. Ei toki välttämättä aina niiden samojen asioiden, mistä kirjailija kirjoittaa, mutta ajatus tai toinen, sama kai se mistä kulmasta näitä aiheita lähtee tarkastelemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tiedostan hyvin, että länsimaalainen kulttuuri ei ole kaiken kehityksen huippu. Täällä on monet asiat hyvin, mutta monet asiat hyvin huonosti. Kabulin tyttöjen salaisuudesta tuli rahtusen mieleen jonkinlainen imperialismin ajan tutkimusmatkakirjallisuus, jossa raportoidaan kotimaahan, minkälaisia kummallisuuksia matkalla on tullut vastaan. Toisaalta samalla Afganistan on länsimaalaisille aika tavoittamaton paikka, joten jonkun täytyy mennä sinne ja kertoa, mitä siellä on.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...