lauantai 29. lokakuuta 2016

Lumberjanes: Beware The Kitten Holy

TEKIJÄT: Noelle Stevenson, Grace Ellis, Shannon Watters & Brooke A. Allen
SIVUJA: 127 (sis. liitteet)
KUSTANTANUT: BOOM! Box
KIELI: Englanti
JULKAISTU: 2015
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta


Lumberjanes: Beware The Kitten Holy on hurmaava sarjakuva-albumi tyttöjen partileiriltä, jossa alkaa tapahtua kummia. Tytöt Jo, April, Molly, Mal ja Ripley ovat Roanoke-mökin asukkaita partioleirillä, jonka nimi on Miss Qiunzella Thiskwin Penniquiqul Thistle Crumpet's Camp for Hardcore Lady Types. Tarina alkaa siitä, kun tytöt ovat luvattomalla yöllisellä retkellä, jossa he törmäävät kolmisilmäisiin kettuihin, jotka huutavat ilmaan oudon lauseen: Beware the kitten holy. Säikähtäneet tytöt ryntäävät kotimökkiinsä ja jäävät kiinni yöhiippailustaan. Heidän ryhmänohjaajansa Jen on tiukka, mutta siitä huolimatta tytöt alkavat selvittää kolmisilmäisten kettujen ja oudon lauseen merkitystä.

Lumberjanes kolahti ainakin tähän lukijaan. Suosituksen antoi aikoinaan Kristina Horner Youtube-kanavallaan. Sarjakuva vaikutti heti kiinnostavalta: leirielämää, kummallisuuksia ja naispäähenkilöitä. Olin itse lapsena tosi kova käymään leireillä. En tiennyt mitään parempaa kuin mennä kesällä leirille, yöpyä teltassa, suunnistaa kartan ja kompassin avulla ja valmistaa itse ruokansa retkikeittimellä. Olin kateellinen lapsena Ansa vanhemmille -elokuvan päähenkilöille, jotka pääsivät koko kesän mittaiselle kesäleirille. Kai ohjattu leirielämä ja sen rituaalit vain viehättävät minua suuresti.

Sarjakuva on hauska seikkailu, joka rynnii eteenpäin yhtä energisesti kuin esiteini-ikäiset tytöt, jotka on päästetty metsään selviytymään. Tytöt päätyvät oudon mysteerin jäljille puolivahingossa rellestämisen keskellä, ja suurin osa sarjakuvasta onkin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Juonta onneksi löytyy sen verran, että toimintakohtaukset jaksaa lukea. Joukkoon on heitetty kourallinen huumoria, mikä keventää vaarallisia läheltä piti -tilanteita.

Myös sarjakuvan piirustustyyli miellyttää. Se näyttää olevan piirretty pensselisiveltimellä, mikä tekee tussauksesta elävää. Tyyli on yhtä aikaa runsasta ja pelkistettyä, ja värit ovat rikkaita mutta samalla maanläheisiä. Ruudut ovat täynnä, mutta ne eivät silti tunnu liian ahtailta.

Harmillista, ettei tätä sarjakuvaa ole suomennettu. Sentään se löytyy Vaski-kirjastosta, ja hankintapyyntöni seurauksena muutama jatko-osakin on nyt hankinnassa. Suosittelen tätä kaikille, mutta varsinkin nuorille tytöille, jotka kaipaavat tarinoita tyttöporukoista. W.i.t.c.h. oli allekirjoittaneelle aikoinaan tarpeellinen sarjakuva, josta löytyi jokaiselle lukijalle joku samaistumisen kohde.

Suosittelen sarjakuvaa myös kaikille, jotka tykkäävät kummallisuuksista. Sarjakuvassa on hieman samanlainen tunnelma kuin Welcome to Night Valessa. Vanhan metsän syvyyksistä paljastuu selittämättömiä salaisuuksia, joita ensiksi luullaan vilkkaiden tyttöjen mielikuvitukseksi, mutta jotka lopulta paljastuvat todeksi. 

4 kommenttia:

  1. Vaikuttaapa kiinnostavalta sarjakuvalta ja kuvat näyttävät herkullisen värikkäiltä:)

    VastaaPoista
  2. Kuvat näyttävät samalta kuin Fangirlin kansi (josta tykkään todella paljon), mahtaakohan kyseessä olla sama kuvittaja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannen on tehnyt Noelle Stevenson, joka on myös tehnyt kannen Fangirliin. Itse sarjakuvan on piirtänyt joku toinen... ja sarjakuva-albumi valitettavasti ilmoittaa kehnosti, kuka on tehnyt mitäkin. Sitä tehdään ryhmätyönä. Albumin lopussa oli useiden eri artistien tekemiä kansikuvia lukujen kansiksi.

      Poista
  3. Ai että, mulla on ollut tämä Goodreadsin toivelistalla jo ikuisuuden! Minusta tämä näyttää ja kuulostaa tosi hyvältä - kiva kuulla, että niin myös on. :)

    Meidän kirjastossa tätä ei ole, mutta ehkä voisi hankkia omaksi.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...