tiistai 1. marraskuuta 2016

Lihaton lokakuu - Kirjabloggaaja bloggaa ruoasta

Syyskuussa juttelin kavereideni kanssa siitä, kuinka lokakuu lähestyy ja kuinka jotkut ottavat vastaan Lihaton lokakuu -haasteen. Muistan ensimmäisestä opiskeluvuodestani, että muutaman vuosikurssilaiseni viettivät lihattoman lokakuun ja kuinka he sitä joskus ruokalassa tuskailivat. Silloin en itse jaksanut ajatella asiaa. Ensimmäisessä opiskelusyksyssä oli haastetta jo ilman ruokavaliomuutostakin.

Sen syyskuisen keskustelun jälkeen aloin pohtia, olisko kasvisyönti loppujen lopuksi niin vaikeaa. Enhän minä muutenkaan juuri koskaan laita liharuokia kotona. Syynä tähän tosin on laiskuus eivätkä esimerkiksi eettiset tai terveydelliset syyt. Stressaan aina liharuoan laittoa: entä jos en kypsentänytkään lihaa tarpeeksi huolellisesti? Entä jos yksin asujana en saa kaikkea syötyä ennen kun ruoka menee pilalle? 

En tehnyt varsinaisesti mitään päätöstä, mutta kun lokakuu koitti, päätin hetken mielijohteesta ottaa haasteen vastaan. Oli Turun kirjamessut, ja kun olin lauantaina messupäivän päätteeksi syömässä kiinalaisessa ravintolassa ennen jatkoille menoa, päätin tilata listalta kasvisversion. 

Linssikasiketta kasvisravintola Bryggessä.
Olen aina ollut hyvin perinteisen suomalainen sekasyöjä. Lapsuudessa lempiruokiani olivat verilätyt ja lihapullat. Myöhemmin lempiruokieni listoille on noussut muun muassa poronkäristys, lohi ja kana. En ole koskaan rajoittanut ruokavaliotani, paitsi yläasteella, kun kohuttiin lintuinfluenssasta ja luulin hetken, että se leviää kananlihan kautta.

Kasvissyönti ei koskaan ollut asia, joka olisi ollut lähellä elämääni. Jostain blogista sain kuulla, että joku helsinkiläinen tyyppi on kasvisyöjä. Joissain nuortenlehdissä oli niistä joskus juttuja. Lähipiirissäni kaikki söivät lihaa. Koskaan ei puhuttu lihan eettisyydestä. Pikemminkin sain hyvin maanläheisen kasvatuksen: isäni on maalta, ja lapsena aina puhuttiin hyvin normaaliin sävyyn siitä, kuinka lehmiä vietiin teurastamolle. En ollut asiasta moksiskaan.

Yläasteella ja lukiossa koulun ruokalassa alkoi kuitenkin näkyä tämä mystinen kasvisruokavaihtoehto. Usein huomasin, etä kasvisvaihtoehto näytti paremmalta: epämääräisen ruskean mössön sijaan kasvisruoka saattoi olla mukavan värikästä. (Samalla lempikouluruokani oli lihasuikalekastike.) Otin joskus kasvisruokaa ihan vai ulkonäön takia, kunnes kouluun tuli kielto, ettei sitä saanut ottaa, ellei ollut erikseen ilmoittanut ruokavaliokseen kasvissyöjää.

Pikku hiljaa kasvissyöni on noussut enemmän esiin. Pikemminkin se on vain valunut elämääni kuin tullut jonkinlaisena suurenä herätyksenä. Kavereita, jotka eivät syö lihaa. Laiskuus vaatia liharuokaa, jos seurassa on paljon kasvissyöjiä. Yliopiston opiskelijaravintoloiden hyvät kasvisruokavaihtoehdot. Tiedot lihan terveyshaitoista.

Ehkä merkittävin hetki on ollut omilleen muutto. Kuten jo aiemmin mainitsin, en pidä liharuokien valmistamisesta. On paljon stressittömämpää valmistaa bolognese soijarouheesta kun jauhelihasta. Olen liian tietoinen ruokamyrkytysriskeistä. En siis osta juuri koskaan mitään raakaa lihaa. Joskus ostan leikkeleitä, mutta yksin asuvana ehdin syödä vain puolet, kun loput jo menevät pilalle.

Kaksi päivää ennen haasteen alkua. Kirjamessuosaston rakentamissa.
Päätin siis kokeilla, kuinka vaikeaa olisi elää kokonaan ilman lihaa.

Laadin itselleni pari sääntöä:
  1. En osta lihaa, mutta kotoa löytyvät lihatuotteet saan syödä, jos tekee mieli, sillä mikä olisikaan turhempaa kuin heittää pois liharuokia. (Kaapista löytyi joitain esivalmiita ruokia.)
  2. En aio tehdä muiden elämästä vaikeaa. Lokakuuhun sisältyy reissu kotiin, enkä halua kuukauden kokeilun takia vaikeutaa esim. äitini ruoanlaittoa. Sallin siis itselleni parin päivän tauon.
  3. Aion kokeilla samalla lehmänmaidon korvaamista kasvimaidoilla. Tässäkään en aio ryhtyä vaikeaksi: jos tarjolla on vain lehmänmaitoa, otan sitä. Omaan jääkaappiini hankin kuukauden ajan vain kasvimaitoja. Maitosäännön laadin siksi, koska olen kuullut, että lehmänmaito voi pahentaa aknea, ja olen jo vuosia kärsinyt huonosta ihosta.
Pidin koko kuukauden ajan päiväkirjaa.

Su 2.10.
Haaste ei lähtenyt kovin lupaavasti käyntiin, sillä tein kahtena ensimmäisenä päivänä mokia: ensiksi maistoin ruokamessuilla pekonilla maustettuja sipsejä (enkä edes pidä pekonista!) ja toisena päivänä söin nuudeleita, joiden tuoteselosteessa luki kana. Nuudelit eivät olleet makua "kana", vaan Soba-nuudeleita, joiden mauksi on merkitty "classic". Ilmeisesti kana on klassista. No, olin ostanut nuudelipaketin syyskuun puolella, joten en periaatteessa rikkonut haastettani paljon, mutta silti vähän harmitti. Päätin, että tuoteselosteet pitää lukea tarkemmin, varsinkin einesten kohdalla.

Ti 4.10.
Huomasin ensimmäistä kertaa jonkinlaista proteiininälkää. Korjasin asian proteiinirahkalla, mikä tosin oli vähän ristiriidassa lehmänmaitotuotteiden välttelyssä. En kuitenkaan tehnyt sopimusta, että välttelisin kaikkia maitotuotteita. Päätin korvata vain juotavan maidon.

Assarin ullakolla (opiskelijaravintola) jouduin odottamaan yhtenä päivänä tosi kauan, sillä ainoa hyvältä kuulostava kasvisruoka oli väliaikaisesti lopussa. Jonossa oli yhtäkkiä tosi paljon porukkaa, ja useampi jutteli keskenään lihattomasta lokakuusta. Tuli yhteisöllinen olo.

Ke 5.10.
Kiinnitän yhtäkkiä paljon huomiota ravintoarvoihin. Saanko tarpeeksi rautaa, entä proteiinia? Ennen en uhrannut sellaisille ajatuksille juurikaan aikaa.

To 6.10.
Haastetta melkein viikko takana, ja nyt minulle on iskenyt outo huoli. Entä jos innostun ja minusta tuleekin kasvissyöjä? Tutkiskelin paljon tuntemuksiani ja huomasin, etten halua olla täysin kasvissyöjä, sillä en halua rajoittaa itseäni liikaa enkä halua myöskään olla vaikea vieras ruokapöydissä. Haaste on onneksi toistaiseksi sujunut hyvin, sillä en ole joutunut tilanteisiin, joissa olisin joutunut olemaan vaikea.

Pe 7.10.
Olen nyt tutkinut lähikauppaani ja testaillut kaikenlaisia kasviseineitä, mitä löysin - pääsääntöisesti erilaisia kasvispiirakoita. Vihis, eli HuoviRuoan Kasvispiirakka on jo vanha tuttu, mutta löysin muun muassa VegeMöttösen uusia kasvispiirakoita. Ne ovat ihan hyviä, mutta aika epäterveellisiä loppujen lopuksi. Pistää myös miettimään, kuinka ekologista ovat ne muovipakkaukset, joihin piirakat on yksittäispakattu.

Ma 10.10.
Kaverini oli viikonloppuna kylässä. Olin varautunut siihen, että päädymme syömään jotain liharuokaa, sillä en jaksa selitellä omia henkilökohtaisia päätöksiäni, varsinkaan kun minulla ei ole erityisen vankkoja perusteita. Jotenkin viikonlopun syömiset kuitenkin menivät niin, etten päätynyt syömään lihaa. 

Pohdin jonkin verran sitä, kuinka mutkaton olen syömisessä. Olen monesti viettänyt aikaa nirsojen ihmisten seurassa, ja koska itselläni on hyvin harvoja inhokkiruokia, olen vain mukaillut muita. Tärkeintä on, että löytyy jotain, jota kaikki pystyvät syömään. Olen kieltäytynyt ainoastaan sieniruoista, sillä niistä en pidä. Koska viime aikoina kaveripiirissäni on paljon kasvissyöjiä, olen vain syönyt kasviruokaa heidän seurassaan, sillä en jaksa vaatia itselleni jotain, plus kasvisruoka on oikein hyvää. Mutta jos seurani haluaa syödä lihaa, niin olen siihenkin valmis.

Ti 11.10.
Einesruoat vihiksiä lukuunottamatta ovat aika vähissä. Löytyy pinaattikeittoa, kasvissosekeittoa, pakastefalafelejä ja kasvislasagnea. Ostin kasvislasagnea testiksi. Se oli hirveän juustoista, mutta muistelen jauhelihalasagnenkin olleen tosi juustoista. Muuten lasagen oli ihan maukasta. 

Olin myös Subwaylla kavereideni kanssa. Jossain vaiheessa huomasin, kuinka linjastolta tuli tosi voimakas eläinrasvan tuoksu. Alanko kiinnittää eläinrasvaan huomiota nyt, kun itse nautin sitä huomattavasti vähemmän?

To 13.10.
Alkukuukauden ihoni on hehkunut paremmassa kunnossa kuin koskaan. Olen ottanut tosi paljon selfieitä, kun kerrankin on olo, että on jotain ikuistamisen arvoista. Yleensä päivämeikkiini kuuluu pohjustusvoide, meikkivoide ja peiteväri, mutta monena aamuna olen päättänyt laittaa vain BB-voidetta ja ollut tyytyväinen sen jälkeen. 

Vasemmalla olevassa kuvassa minulla on meikkiä, mutta huomattavasi vähemmän, kuin yleensä. Kuvaa on muokattu vain vähän säätämällä kontrastia.

Nyt torstaina kuitenkin aloin huomata, että ihoni on alkanut tuntua rasvaisemmalta. Kenties ihon hehku ei johtunut lihattomuudesta ja maitotuotteiden vähentämisestä, vaan kyseessä on ollut silkka sattuma, tai kenties hormonikierto, joka nyt aina vaikuttaa ihoni kuntoon.

Tänä torstaina myös lihaton lokakuu ensimmäistä kertaa oikeasti turhautti. Olin liikenteessä ja minulla oli nälkä. Minulla oli Hesburgerin alennuskuponki juustoateriaan, mutta päädyin sitten ostamaan kalliimman soijasalaatin. Onneksi siihen oli kuponki myöskin.

Pe 14.10.
Viikko sitten olin Burger Kingissä ja ateriani tulossa kesti tosi kauan. Lepyttelynä sain kaksi ilmaiskuponkia hampurilaisaterioihin. Onneksi vaihtoehtona oli myös Vegeateria. Testasin tänään kyseistä kasvishampurilaista. Olin vähän pettynyt, että sen välissä oli tosi perinteinen kasvispihvi. Sellainen, johon on vain muusattu erilaisia kasviksia.

Aloin myös pohtia ensimmäistä kertaa, onko jotain tiettyä liharuokaa, jota haluan syödä sitten kun on taas marraskuu. Eipä tullut mitään erityistä mieleen. Ainakaan tällä hetkellä ei erityisemmin tee mitään mieli.

Su 16.10.
Suunnittelin reittini niin, että menisin erään kaupan kautta kotiin. Paljastui, että kyseinen Siwa oli juuri muuttumassa K-kaupaksi, joten hyllyt olivat tyhjillään. Joitain valmisruokia oli, mutta kaikissa oli lihaa. Sentään sain soijamaitoa 50% alennuksella. Jouduin kuitenkin menemään toiseen kauppaan, jotta sain ruokaa. Kaikki kasvisruokaeinekset olivat loppuneet sen valikoimista! Muitin, että kotonani oli kasvispasta-annos, joten söin sen. Huomaan myös näistä päivityksistä, kuinka usein ostan einesruokia. Pitäisi varmaan vähentää.

Ke 19.10.
Taas valmisruokamaininta, mutta mainitaanpa silti! Meillä oli Tutkan hallituksen kokous, ja ne kokoukset venyvät aina eeppisiin mittoihin (4 tuntia on lyhyt kokous). Ostin sinne siis evästä. Huomasin, että Pirkka valmistaa juusto-tacosalaattia, eli lihatonta versiota kana-tacosalaatista, joka on yksi lempparini valmissalaatien tarjonnasta. Tämä oli iloinen yllätys!

Su 23.10.
Reissu kotiseuduille on nyt takana päin. Söin neljänä päivänä lihaa, enkä edes kovin ponnekkaasti yrittänyt vältellä sitä. Yhtenä iltana iltapalaksi oli itsetehtyä pizzaa, jossa oli myös margareta-vaihtoehto tarjolla, mutta ajattelin, että kun kerta lihan puolelle ollaan menty, niin kaipa sen tonnikalatäytteisen pizzanpalan voi ottaa.

Olo ei ole fyysisesti eikä henkisesti millään lailla erilainen. Mietin, tulisiko minulle vaikka maha kipeäksi, mutta tuskin elimistöni on parissa viikossa ehtinyt kadottaa kyvyn sulattaa lihaa vaivatta. En myöskään koe syyllisyyttä lihan syömisestä. Söin muun muassa poronkäristystä, joka on hankittu suoraan poronhoitajalta. Kaikki syömäni liha-annokset olivat maukkaita, ja olenkin miettinyt sitä, että kenties voisin tulevaisuudessa jatkaa niin, että syön lihaa silloin, jos tiedossa on erityisen maukas annos. En halua esimerkiksi syödä sianlihaa, sillä se on mielestäni tosi pahaa. Lihaa ei tarvitse olla joka annoksella, eikä varsinkaan sen takia, että se on lihaa. Proteiinia ja rautaa saa muualtakin.

Ma 24.10.
Paluu kasvisruokaan. Jotenkin on kevyempi olo, mutta olo voi olla vain korvien välissä. Pohdiskelun jälkeen päätin, että jatkan haastetta 4.11. asti, jotta saan kasaan 31 lihatonta päivää.

Suklaamuffinit, joissa on käytetty soijamaitoa,
sillä allekirjoittanut ei ollut varannut lehmänmaitoa jääkaappiin.
Ke 26.10.
Olen alkanut enemmän kiinnittää huomiota siihen, minkälaisia kasvisvaihtoehtoja opiskelijaravintoloissa on. Brygge on Turun yliopiston kasvisruokala, joka on nyt entistä kiinteämmin osa Assarin ullakkoa, kun se remontin jälkeen siirtyi myöskin yläkertaan. Nyt on entistä helpompi valita joko liharuoan ja kasvsruoan väliltä. Bryggeltä saa myös helposti monenlaisia kasvimaitoja: soijaa ja kauraa. Kävin tänään myös kohtuu uudessa Galilein kahvilassa, jossa oli soijamaitoa tarjolla. Santsikuppia ottaessani soijamaito oli kuitenkin loppunut ja tilalle oli tullut lehmänmaitoa, joten otin sitä.

Huomasin myös Tottisalmen ravintolassa, että siellä oli iltapäivällä enää yksi kasvisvaihtoehto. Onneksi se oli hyvä vaihtoeto, sillä muuten olisi harmittanut. Aloin tosin miettiä, että onko se elinason nousun merkki, jos hermostuu vain yhdestä vaihtoehdosta. Eikö lukiossa aina ollut vain yksi vaihtoehto? Silloin se oli ilmaista, eikä aina hyvää, mutta silti se oli ruokaa ja se kelpasi. Nykyään kun joutuu maksamaan itse ruoastaan huimat 2,6€/annos, miettii monesti, onko joku perus mössö sen arvoista. (Vaikka tietenkin on, annokset ovat yleensä tosi hyviä, ja opiskelijat saavat hurjan alennuksen, kun joutuvat vain 2,6€ lämpimästä lounaasta maksamaan!)

To 27.10.
Pidimme Tutkan myyjäiset Feeniks-kirjastolla. Tarjoiluistamme tuli kasvispohjaiset, sillä ainoa lihatuotteen luvannut henkilö oli sairastunut, eikä voinutkaan leipoa salamipiirakkaa. Kokeilimme myös vegaanista vohvelireseptiä. Valitettavasti se ei paistunut kovin rapeaksi. Oliko kyseessä huono resepti, vai onko samainen ongelma kaikissa vegaanisissa vohvelitaikinoissa, sitä emme tiedä.

Pe 28.10.
Ostin vahingossa lihaa. Olin ostavinani erään valmispasta-annoksen, jota olin ostanut aiemminkin, mutta se olikin hyvin samanlaisen näköinen bolognese-versio. Pitää sitten syödä vasta marraskuussa nämä pastat... Samalla tuli pohdittua, kumpi on pahempi: se että ostaa lihaa vai se, että syö sitä? Riippuu varmaa niistä syistä, miksi on päättänyt olla kasvissyöjä.

Huomasin tänään myös ruokalassa sen, että papuihin perustuvia erilaisia pihvejä on tullut kuukauden aikana syötyä paljon, ja nyt alkoi vähän jo tympiä.

La 29.10.
Olin joskus lukenut, että soijatuotteet saattavat vaikuttaa hormonikiertoon, mutta enpä ajatellut sitä lainkaan tämän haasteen aikana, paitsi siinä vaiheessa, kun yleensä päivälleen säännölliset kuukautiseni olivat yhtäkkiä neljä päivää myöhässä. Siinä vaiheessa aloin lueskella aina yhtä luotettavaa internettiä. En voi tietenkään olla täysin varma, johtuiko yllättävä myöhästyminen ruokavalion muutoksesta, mutta ainakin vahva teoriani se on, sillä kuukauteen ei ole sisältynyt mitenkään poikkeuksellisen paljon stressiä enkä ole esimerkiksi aloittanut todella rajua urheilua. Päätin vähentää soijatuotteita; onneksi olin jo ostanut seuraavaksi kokeiluun mantelimaidon. 

Ma 31.10.
Nyt on lokakuun viimeinen päivä. Tavallaan haaste loppuu tähän, ja tämän jälkeen aio julkaista koosteeni, vaikka sovin itseni kanssa, että haaste jatkuu vielä pari päivää marraskuun puolelle.

Viime sunnuntaina tuli ostettua taas liharuokaa, mutta en syönyt sitä. Ostimme kaverin kanssa pakastepizzoja, ja huomasimme niiden olevan tarjouksessa, joten minä maksoin kaikki, jotta siitä saa Plussa-tarjouksen. Olin itse valinnut mozzarellapizzan ja kaverini valitsi salamipizzan. Olin kyllä kertonut lihattomasta lokakuusta, mutta en kovin ponnekkaasti ollut tuonut sitä jatkuvasti esille. Ajattelin, että menkööt. 

Yhteenveto

 - Kuukauden aikana en kohdannut ylitsepääsemättömiä esteitä.
Huomasin, että jos vain valitsen opiskelijaravintoloissa kasvisvaihtoehdon, minun ei tarvitse tehdä juuri muita muutoksia elämääni. Ruokavalioni ei ole pitkään aikaan perustunut lihaan. Leikkeitä en ole laittanut leipien päälle, sillä kinkku on pahaa ja salamin epäterveellisyydestä on toitotettu pitkään. Joskus ruokaloissa ei ollut ihan herkkuruokiani, mutta eihän se sitä aina ole lihapuolellakaan.

 - Huomasin, että syön paljon eineksiä
Siitä on tullut pahe, sillä harvoin löydän aikaa ruoan tekemiseen, ja usein tuntuu typerältä valmistaa annos ja syödä se yksin kämpässään tietokoneen ääressä. Jatkossa yritän enemmän syödä itse tehtyä ruokaa tai edes koittaa löytää terveellisempiä valmisruokia.

 - Kohtasin jonkin verran kasvissyöjien kehuja
...joista tuli hitusen epämukava olo. Tuntui, että he pettyvät, kun marraskuussa taas alan syödä lihaa. Tuntuu, että haasteen toteuttamisen tavoitteena olisi "kääntää" ihmisiä kasvissyöntiin, ja nyt olen tavallaan epäonnistunut haasteessa. Toisaalta samalla minusta kenenkään ei pitäisi joutua perustelemaan ruokavaliotaan. Se, mitä syö, on jokaisen oma asia. Entä jos vatsani ei esimerkiksi kestäisi papuja tai jos olisin allerginen soijalle? Silloin kasvikunnan proteenien syöminen voisi olla vaikeaa, vaikka toki on muitakin proteiininlähteitä kuin soija ja pavut.

 - Kuukausi on loppujen lopuksi lyhyt aika
...varsinkaan kertomaan, muuttako joku ruokavalio olotilaani oikeasti mihinkään suuntaan. Toistaiseksi oloni on melko samanlainen, Ihoni on aika lailla samanlainen kuin kuukausi sitten eikä painossani ole tapahtunut mitään muutoksia: otaksuin, että se saattaisi laskea, sillä kasvisruoissa on lähtökohtaisesti vähemmän energiaa kuin esimerkiksi punaisessa lihassa. Merkittävin muutos oli ehkä siinä, että sain kiinni itseni huonoista ruokailutottumuksista ja siitä, minkälainen suhtautuminen minulle muutenkin on syömiseeni

 - Täyttä kasvissyöjää minusta tuskin tulee
Ellei sitten tosi hitaan ja huomaamattoman kehityksen seurauksena. Kokemus kuitenkin osoitti, ettei kasvisruokailu ole niin vaikeaa. Jos kokkaisin tosi paljon, olisi uusien reseptien löytäminen voinut olla työlästä. Jonkin aikaa sitten minulle sanottiin, että uuden tavan kehittymiseen menee noin 60 päivää. Jos siis jatkaisin vielä toisen kuukauden, tulisiko tästä tapa? Tuntuu nimittäin, että siitä on melkein jo tullut.

 - Kauramaito on paras kasvimaito
Soijamaito muuttui hassun heramaiseksi ja mantelimaito maistu liiaksi mantelilta. Muita en ehtinyt kokeilla. Join kyllä kuukauden aikana pari purkkia suklaasoijamaitoa, mutta ihan paljaaltaan enkä kahvin seassa.

Kirjoitan tätä tekstiä 1. marraskuuta. Haaste jatkuu vielä epävirallisesti muutaman päivän. Tänään olin katsonut, että Galileissa on ruokana Quorn-pihvejä. Menin sinne ja ne olivat loppuneet, tilalla oli epämääräisen näköistä kastiketta. Silloin oli kovan tahdonvoiman takana kääntyä ja mennä toiseen ravintolaan, kun vieressä olisi ollut ihan hyvän näköistä kanaa. Siispä tulevaisuudessa aion valita kasvisruokaa, jos siltä tuntuu, mutta en kuitenkaan kiellä itseltäni mitään.

4 kommenttia:

  1. Olin nuorempana kasvissyöjä noin 10 vuotta ja sitten keho alkoi oireilla johtuen siitä, että kaikki veren rautavarastot olivat hävinneet. Menin heti kauppaan ja ostin lihaa. Sen jälkeen olen ollut vaihtelevasti pitempiäkin aikoja kala+kasvissyöjä, mutta keho kertoo milloin on aika syödä lihaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut muiltakin, että lihaan on pitänyt palata raudanpuutteen takia. Joillakin tutuillani taas hemoglobiini on noussut vegaaniksi ryhtymisen jälkeen. Ravintoa siis voi saada monenlaisesta ruoasta. Itsekin pohdin raudan saantia kuukauden aikana aika paljon. En keksinyt muita ruokia kuin pinaatin ja ruisleivän, joten koitin syödä niitä tavallista enemmän, mutta kai sitä muistakin ruoista saa rautaa. Hmm, pikaisen googletuksen perusteella esimerkiksi joistani pavuista, pähkinöistä ja rusinoista.

      Poista
  2. Olen ollut itse jo vuosia kasvissyöjä ja nykyään vegaani. Olen niin tottunut ruokavaliooni, etten sitä edes mieti enkä koe hankalaksi. Ja kun lähipiirissäkin on asiaan totuttu, niin monet sekasyöjäystäväni tekevät esimerkiksi juhliin vegaanisia vaihtoehtoja ja jotkut tekevät kaikista tarjoamuksista vegaanisia. Tosin harvoin sitä enää on missään ainoa vegaani saati ainakaan kasvissyöjä. Nykyään lähes kaikista ravintoloistakin saa vegaanisen vaihtoehdon, joten itse koen vegaanisuuden nykyään aika helppona. Poikaystäväni on ollut 10 vuotta vegaani ja sitä naurattaa, kun nykyään saa Saarioisten roiskeläpänkin vegaanisena, kun ennen tarjota oli aika paljon niukempaa.

    Oma atoopinen ihottumani hellitti kun lopetin maidon käytön, mutta se otti aikaa. Ei se kuukaudessa vielä näkynyt. Oma oloni on fyysisesti ja psyykkisesti voinut paremmin kun olen jättänyt eläintuotteet pois. Mutta ei sekään heti tuntunut ja psyykkisyyteen vaikuttaa taas se, että nykyään en joudu enää pohtimaan ruokavaliotani. Se on mikä on ja olen siihen tyytyväinen, joten se ei enää aiheuta ristiriitoja. Fyysisyys ehkä liittyy ruoansulatuksen toimintaan enemmän, mutta ihomuutoksiin myös. TOKI siis kasvisruoka ei välttämättä ole terveellistä, jos nyt ajattelee että vetelisi pelkästään eineksiä, leivoksia, karkkeja... niin eihän se terveelliseksi muutu, vaikka olisi kuinka kasvissyöjälle sopivaa tai vegaanista. Että jos syön tosi kurjasti kaikkea valmista ja karkkeja, niin olo on sen mukainen, mutta jos syön normaalisti, niin olo on hyvä ja kevyt.

    Itse käytän rajoitetusti soijatuotteita, soijamaitoa en lähes koskaan ja hyvin pärjää. Lisäksi monipuolinen ruokavalio takaa, että saa tarvittavan määrän proteiinia ja rautaa jne. Mutta jos eineksiä syö, niin sitten voi toki ilmetä puutoksia. Monipuolinen ruokavalio on kuitenkin tärkeä kaikille. B12-vitamiini on ainoa, joka on pakko ottaa purkista, jos on täysin vegaani. D-vitamiinia myös, mutta sitä pitäisi syödä kaikkien muidenkin, eli se ei sinänsä liity veganismiin.

    Kasvisruokaan (ja veganismiin) liittyy myös paljon harhaluujoja ja uskomuksia. Tuli meinaan Main kommentista mieleen, että eräs oma tuttuni oli pitkään kasvissyöjä kunnes alkoi saada outoja oireita. Lääkäri totesi (muistaakseni) raudanpuutteen ja käski alkaa syödä lihaa ainakin pari kertaa viikossa. Tuttavani sitten söi lihaa, aika vastentahtoisesti, mutta söi kuitenkin ja vuosia. Kunnes hän otti itse asioista selvää ja totesi, että hänen ruokavalionsa oli vain ollut liian yksipuolinen. Nykyään tyyppi on vegaani ja voi hyvin!

    Sellasia mietteitä :)

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen postaus. Oma ruokavalioni on jo vuosia ollut kasvispainotteinen ihan siitä syystä, että yleisesti ottaen pidän kasvisruoasta enemmän kuin liharuoista. En ole kuitenkaan halunnut koskaan ryhtyä täysin kasvissyöjäksi, sillä olen kokenut, että on paljon liharuokia, joista en haluaisi luopua. Nyt kun tarkemmin ajattelen, niin eipä niitä juuri ole, mutta kyllä joskus kala tai broileri maistuu vaan tosi hyvältä. Sianlihaa en mielelläni syö, paitsi jouluna vähän kinkkua, sillä en muutoin pidä sen mausta. Jos äitini on jotain valmistanut vaikkapa sika-nautajauhelihasta, niin kyllä sitten syön, kun en viitsi alkaa vaatimaan itselleni eri ruokaa. Saisin varmaan vastaukseksi, että ei oo pakko syödä jos ei kelpaa mitä annetaan.

    Kaverini tietävät, että syön kasvispainotteisesti, joten suurin osa heistä huomioi sen, jos kokoonnumme nyyttärimeiningillä. Jotkut joskus sanovat, että heidänkin pitäisi monipuolistaa tai lisätä kasvisten syöntiä. Itse en tosin tiedä syönkö loppuviimein kovin monipuolisesti, mutta yritän ainakin! En kylläkään koskaan tutki sen kummemmin mitään ravintoarvoja, sillä en ole koskaan ollut niistä erityisen kiinnostunut. Osin se johtuu siitäkin, että syön monipuolista kotiruokaa enkä osta eineksiä juuri koskaan. Kasvispiirakoita olen kyllä testannut, ja pidin niistä. Samoin vegehamppari oli mielestäni tosi hyvänmakuinen. :)

    Mitä tulee maitotuotteisiin ja niiden kasvisvaihtoehtoihin, niin en itse osaisi kuvitella lähteväni sille linjalle. Olen tosin vähentänyt maidonjuontia ja muiden maitotuotteiden käyttöä ihoni hyvinvoinnin vuoksi, mutta en tiedä onko se tuonut merkittäviä tuloksia. (Itse asiassa minulla diagnosoitiin tänä syksynä aikuisiän akne.) Osittain ei-linjani kasvispohjaisten maitotuotteiden suhteen johtuu siitäkin, että lehmänmaito on käsittääkseni halvempaa. Sen sijaan lihaa korvaavia tuotteita olen testaillut: soija, Härkis ja Mifu ovat tulleet tutuiksi. Mielestäni soijabolognese on jopa parempaa kuin lihaversionsa ja Härkiksestä saa myös tosi hyvää ruokaa. Lisäksi soija on ihanan edullinen vaihtoehto, sillä samasta rouhepussista tekee ruokaa monta monituista kertaa jauhelihapaketin hinnalla.

    Viime vuonna kärsin lähes koko vuoden ajan melko rajusta anemiasta, joka kehittyi verenluovutuksen jälkeen. En voi syödä rautatabletteja, koska kasvojeni iho reagoi niihin allergisen reaktion tavoin, joten rautavarastoni eivät päässeet elpymään. Kun vaiva pitkittyi, tutkittiin asiaa verikokein, joista ei löytynyt mitään hälyttävää: luuydin toimii normaalisti ja niin edelleen. Rautavarastoni vain olivat olemattomat ja lopulta lääkäri totesi, että ainut vaihtoehto on, että en saa riittävästi rautaa ruokavaliostani. Lisäsin lihansyöntiä jonkin verran, mikä ehkä osaltaan auttoi hemoglobiinini tasoittumisessa. Aloin myös syömään kuparitabletteja, jotka niin ikään auttavat hemoglobiinin suhteen.

    Yleisesti ottaen sanoisin, että en halua olla ruokavaliossani ehdoton. En myöskään aio tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että ostan joskus jauhelihaa tai syön mielelläni kananmunia, sillä uskon, että kun vain katsoo mistä ruoka on lähtöisin, ei saa kovin suurta ekovahinkoa aikaan. Valitsen mieluusti kotimaisia tuotteita, joiden kohdalla voin olla varma eläinten hyvästä kohtelusta, joten huonoa omaatuntoa en saa siitäkään. Olen löytänyt minulle sopivan keskitien. :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...