torstai 29. joulukuuta 2016

Joululahjoja

Joulun hiljaisuus alkaa olla takana päin, joten on aika jatkaa blogini aktivoimista. Ajattelin jatkaa helpolla ja perinteidellä joululahjapostauksella.

Joulukuu oli sen verran kiireinen, etten edes ehtinyt miettiä kovin paljon joulua, joten en ehtinyt kunnolla pohdiskella, mitä toivoisin joululahjaksi. Ehdin kuitenkin vanhemmilleni näpytellä viestin, joka sisälsi kaksi kirjaa, konvehtisuosikkejani ja keittiövälineitä. Jouluaatto olikin jännittävä, sillä en tiennyt, saanko jotain yllätyksiä.


Aloitetaan kirjoista. Tämän vuoden Finlandia-voittajan kirja vaikutti lupaavalta, joten toivon sitä. Olen yrittänyt viime aikoina tutustua viimeisimpiin Finlandia-voittajiin, eivätkä ne ole ennakkoluuloista huolimatta olleet liian taiteellisia tai kummallisia makuuni. Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista on lyhyehkö ja takakannen mukaan runollinen, joten saa nähdä, uppoaako tyyli minuun. Aloitan kirjan todennäköisesti tässä loman aikana.

Toinen kirja on Vesa Sisätön Tuhansien mokien maa, joka on tavallaan jatkoa Sisätön aiemmalle kirjalle Unohtunut avain, joka upotti Titanicin. Kirja on jo aloitettu, ja useampi myötähäpeän tunne koettu.


Olen kuluneen syksyn aikana laittanut tavallistaemmän ruokaa, minkä seurauksena olen huomannut puutteita keittiöni varustelussa. Minulla on vain yksi pieni terävä veitsi, joten tiskaamista on pitänyt tehdä usein, jos olen useasti päivässä tehnyt jotain. Nyt sain lisää veitsiä, joten enää minulla ei ole tekosyitä olla pilkkomatta tomaattia saalaattiin.


Suklaata, konvehteja, marmeladia... mitäpä olisi joulu ilman niitä? Vihreät kuulat ja Julia on lemppareitani ja Bandan Juhlapöydän konvehdit klassikko. Nykyään on alkanut tuntua, että Juhlapöydän konvehdit ovat kaikki liian samanlaisia toisiinsa verrattuna - paljon erilaisia pähkinätäytteitä - mutta kyllä suklaa aina maistuu. 



Joulun yllätykset olivat nämä kolme kirjaa. Äitini oli innostunut jossain kirjatapahtumassa ja hankkinut minulle pohjoissuomalaista kirjallisuutta.


Ja loppuun vielä leffalippuja, yhteensä 4 kpl. Yhden olen jo käyttänyt, sillä kävin katsomassa Rogue Onen osana joululoman Star Wars -projektiani. (Siitä lisää myöhemmin.) Lopuille kolmelle leffalipulle tulee varmasi käyttöä keväällä, sillä aina elokuviin tulee jotain kiinnostavaa.

PS. Olisipa minun omassa asunnossani yhtä hyvä valaistus.

torstai 22. joulukuuta 2016

Hiljaisuuden loppu


Viimeisin päivitykseni kertoo lihattomasta lokakuusta. Ei kovin kirjabloggaajamaista. Sen jälkeen vaikenin bloggerin puolella odottamattomasti lähes kahdeksi kuukaudeksi.

Tämä yllättävä blogihiljaisuus ei ollut mitenkään suunnitelmallista. Ensiksi muutama kirja jäi rästiin ja stressaannuin siitä. Sitten sairastuin, mikä veikin noin kaksi viikkoa elämästäni. Sairastumisen jälken jouduin nipistämään rästiin jääneistä opiskeluhommia, ja siinä vaiheessa blogini olikin ollut hiljaiselossa yli kuukauden. Joulukuu toi mukanaan joulukiireet, jotka vasta nyt olen saanut jotenkuten järjestykseen. Kai sitä on pakko todeta, että vaikka mitään suurta ja mullistavaa ei elämässä olisi parhaillaan menossa, joskus ihan perus arki voi viedä mennessään.

Syksyltä jäi bloggaamatta paljon kirjoja. Luin hyviä kirjoja, mutta myös jotain satunnaisia välipalakirjoja, joiden en koe elämääni juuri ravistelleen. Loppuvuodesta olen ehtinyt lukea huomattavasti vähemmän, mutta aion silti saada vuoden lukutavoitteeni kasaan. Vielä neljä kirjaa jäljellä. Ei pitäisi olla paha paikka, sillä kaksi on jo luvun alla, toinen vieläpä loppusuoralla, ja aikaa on vielä reilusti yli viikko.

Päätin, että nyt joululomalla minulla on kaksi tavoitetta: saada blogini taas ajan tasalle ja lukea vielä ne neljä kirjaa. En aio tehdä jokaisesta syksyllä rästiin jääneestä kirjasta tavallista pitkää postausta, vaan ajattelin, että pistän kasaan muutaman koontipostauksen, jossa käyn kirjan läpi lyhyesti. Jos jättäisin joukon syksyn kirjoja vain bloggaamatta, tulisi sellainen olo, että ohitan ne täysin, enkä välttämättä tulevaisuudessa muista edes lukeneeni niitä.

Noin kahden kuukauden yllättävä blogihiljaisuus on nimittäin saanut minut huomaamaan, että ilman blogia en oikein edes muista, mitä olen tullut lukeneeksi. Onneksi olen pitänyt kirjaa Goodreadsin puolella, joten pystyn sieltä aina tarkistamaan, mutta blogitekstin kirjoitus on aivan erilainen prosessi kuin Goodreadsin päivittäminen. Kun jostain on kirjoittanut, sitä on ajatellut hieman enemmän, ja sen jälkeen sen muistaa.

Olen myös ollut aktiivinen muissa sosiaalisen median kanavissani koko tämän hiljaisuuden ajan. Jos siis haluatte seurata minun mielenkiintoista, hauskaa elämääni, sen voi tehdä vaikka Twitterin ja Instagramin kautta. Jos blogiini ilmestyy yllättäen toinen päivityskatko, sieltä ainakin voi tarkistaa, mitä kuuluu. Vieläkö päivitän minnekään?

Eiköhän siinä ollut kaikki tärkein. Hyvää joulun odotusta kaikille!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...