lauantai 28. tammikuuta 2017

Laiskan naisen arvosteluja Vol 3/3: Mainstream

Jojo Moyer: Kerro minulle jotain hyvää
ALKUPERÄINEN NIMI: Me Before You
SIVUJA: 476
KUSTANTANUT: Gummerus
JULKAISTU: 2012 (suom. 2016)
SUOMENTANUT: Heli Naski
MISTÄ MINULLE: Oma ostos

Louise Clarke on elänyt koko ikänsä pienessä englantilaisessa kylässä. Hän on käynyt peruskoulun ja ollut sen jälkeen töissä vuosia kahvilassa. Kun kahvila yllättäen lopettaa, Louise jää työttömäksi ja hänen on mietittävä elämäänsä uudestaan. Työvoimatoimistolta hän saa puolen vuoden työkeikan neliraajahalvaantuneen henkilökohtaisena avustajana. Aluksi Louise kokee työn epämiellyttävänä, sillä hän ei tunnu saavan yhteyttä noin kolmikymppiseen Willin, joka on halvaantunut liikenneonnettomuudessa muutama vuosi sitten. Jonkin ajan kuluttua he kuitenkin löytävän puheyhteyden.

Helppolukuisen chick lit -tyylisen kirjan sivuille rakentuu tarina, joka pohtii elämän mahdollisuuksia ja sitä, mitä niin sanottu hyvä elämä loppujen lopuksi on. Kirja asettaa vastakkain henkilön, jolla olisi fyysinen kyky mennä maailmassa minne ikinä haluaa, mutta joka on päättänyt jäädä kotikylänsä pieniin piireihin, ja henkilön, joka on kahlittu omaan ruumiiseensa ja pakotettu elämään pienessä piirissä, vaikka ennen on elänyt suurta, vauhdikasta ja hyvin aktiivista elämää.

Kirja pohtii mielenkiintoisesti elämän mahdollisuuksia ja epäoikeudenmukaisuuksia ja sitä, onko ihmisillä velvollisuus elää täyttä elämää vai onko heille oikeus viettää pikemminkin sellaista elämää, mitä haluavat - tai kenties olla elämättä lainkaan. 

Kirjasta on vuonna 2015 ilmestynyt jatko-osa nimeltää After You, suomeksi Jos olisit tässä.. Vaikuttaa siltä, että tarina ja sen hahmot ovat jääneet kirjailijan mieleen ja hän on halunnut palata heihin uudestaan. En tiedä vielä, tartunko jatko-osaan.

Gillian Flynn: Kiltti tyttö
ALKUPERÄINEN NIMI: Gone Girl
SIVUJA: 477
KUSTANTANUT: WSOY
JULKAISTU: 2012 (suom. 2013)
SUOMENTANUT: Terhi Kuusisto
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Muutama vuosi sitten suurta blogihuomiota saanut kirja päätyi lukulistalle, kun mieleni teki jotain niin sanotusti "taattua hyvää". En ollut Gillian Flynnin kirjoja ennen lukenut, mutta tarpeeksi suuri menestys yleensä kertoo edes sen, että kirja on jokseenkin helppolukuinen, sillä niin monet ovat saaneet kirjan luettua.

Asetelma on karmiva: mies Nick menee töihin ja sinä aikana vaimo Amy katoaa kuin tuhka tuuleen. Pariskunnan kulissit ovat kunnossa eikä Nick vaikuta syylliseltä... paitsi että pikku hiljaa hän alkaa vaikuttaa entistä enemmän. Jännitys kasvaa kirja edetessä, uusia asioita paljastuu ja epäluotettavaa kertojaa hyödynnetään. Valitettavasti jännite loppuu tismalleen sillä hetkellä, kun lukijalle selviää, mitä on tapahtunut. Ja valitettavasti tässä vaiheessa kirjaa on vielä parisataa sivua jäljellä. Sen jälkeen kirja on enimmäkseen hyvin eriskummallisen avioliiton dynamiikan selvittelyä.

Hannah Hart: Buffering - Unshared Tales of a Life Fully Loaded
SIVUJA: 272
KIELI: Englanti
KUSTANTANUT: Sphere
JULKAISTU: 2016
MISTÄ MINULLE: Oma ostos

Hannah Hart on Youtuber, joka on tullut kuuluisaksi My Drunk Kitchen -sarjastaan, jossa hän käytännössä juo itsensä humalaan samalla kun kokkaa jotain. Samalla hän on puhunut paljon lbgtq-ihmisten oikeuksista ja tehnyt kaikenlaisia muitakin videota. Buffering on hänen omaelämäkerrallinen kirja, jossa hän keskittyy nuoruuteensa, varsinkin hänen äitiinsä, joka sairasti diagnoimasoita skitsofreniaa Hannahin lapsuudessa

Kirjan sisältö on yllättävän rankka. Odotin keveähköä, huumoripitoista kertomusta Hannahin nuoruudesta, mutta huomasinkin lukevani todella raskaasta lapsuudesta. Jos olen ymmärtänyt oikein, Hannah ei ole puhunut menneisyydestään ennen kovin paljon julkisuudessa. Myönnän, etten ole Hannahin jokaista videota Youtubesta katsonut, niin en ole ihan varma.

Teknisesti kirja ei ole erityisen järkevästi tasapainoitettu. Se ei tunnu muodostavan kovin koherenttia kokonaisuutta, vaan se eksyy pitkiksi ajoiksi sivupoluille, jotka kyllä saattavat olla mielenkiintoisia, mutta tuntuvat kokonaisuuden kannalta irrallisilta. Ehkä kovemmat fanit olisivat saaneet enemmän irti.

Jane Green: Netti@deitti
ALKUPERÄINEN NIMI: Jemima J
SIVUJA: 427
KUSTANTANUT: Karisto (Loisto-pokkari)
JULKAISTU: 2001 (suom. 2005)
SUOMENTANUT: Auli Hurme-Keränen
MISTÄ MINULLE: Oma ostos

Antikvariaati Omituiset opukset piilotteli alekorissaan tätä löytöä. (En tiedä, kuinka iloinen kyseinen lafka on, että mainitsen, että tämä teos on sieltä hankittu.) Huokeaan euron hintaan nappasin mukaani tämän chik lit -kirjan, jonka takakansi lupasi niin pöyristyttävää tarinaa, että halusin sen itselleni kauhisteltavaksi.

Takakannen mukaan tarina kertoo huomattavasti ylipainoisesta Jemimasta, joka on epäonnisesti sinkku toimittaja, joka on ihastunut toimituksen kuumimpaan mieheen. Samaan aikaan työpaikka ottaa käyttöön internetin (huom. kirjan ilmestysajankohta). Jemima päättää työkaverinsa rohkaisemana testata seuranhakusivustoa, josta hän löytääkin uskomattoman komean losangelelaismiehen, joka haluaa myös tavata Jemiman. Jemimalla on kuitenkin kaksi ongelmaa: hän on britti. Ja hän on valehdellut olevansa hoikka ja urheilullinen. Jotta Jemima voi tavata unelmiensa miehen, hän ryhtyy tiukalle laihdutuskuurille.

Olin valmis lukemaan kirjan, jolle voin pyöritellä silmiäni niin että silmäni nyrjähtävät. Yllätyksekseni kirja ei olekaan niin kilovastainen kuin mitä se aluksi kuulostaa. No, Jemima päätyy laihduttamaan ja saamaan sitä kautta itselleen miehen (mutta kuka, hahaa, enpä paljastakaan), mutta samalla hän pohtii varsin syvääluotaavasti sitä, mitä ylimääräiset kilot ovat hänen elämäänsä tuoneet, eikä kaikki olekaan ollut niin kamalaa. Kirja esittelee lukuisia hoikkia naishahmoja, jotka ovat saaneet elämässään helpolla paljon, kun taas Jemima on nähnyt paljon asioiden eteen vaivaa, mikä on kehittänyt hänen luonnettaan. Tosin voihan tätä astelmaa pitää myöskin ongelmallisena: ylipainoinen on parempi, koska "näkee vaivaa" ja normaalipainoinen on "luonteeltaan heikompi", koska ei ole joutunut kehittämään sitä.

Netti@deitti on ehkä kiinnostavimmillaan ajankuvana: internetin alkuaskeleet ja 2000-luvun alun uskomaton hoikkuuden ihannointi. Tällä hetkellä muodissa tuntuvat olevan erittäin muodokkaat naisvartalot ja fitness, mikä on ehkä hieman parempi vaihtoehto kuin anorektisen laiha keho.

Xinran: Kiinan kadotetut tyttäret
ALKUPERÄINEN NIMI: Message from an Unknown Chinese Mother: Stories of the lost daughters of China
SIVUJA: 300
KUSTANTANUT: Atena
JULKAISTU: 2010 (suom. 2013)
SUOMENTANUT: Taina Wallin
MISTÄ MINULLE: Oma ostos

Tieto-Finlandia voittanut teos Yhden lapsen kansa (Mari Manninen) on saanut jonkin verran kritiikkiä siitä, että raportin on tehnyt ulkomaalainen, eikä kiinalainen. En ole kyseistä teosta lukenut, joten en voi asiaa kommentoida suuremmin, mutta esittelenpä tässä kirjan, jonka on tehnyt kiinalainen nainen.

Xinran on Kiinassa syntynyt ja ulkomaille myöhemmin muuttunut nainen, joka kirjansa mukaan kokee suurta sympatiaa orpoja ja adoptoituja tyttöjä kohtaan, vaikka hänellä itsellä on vanhemmat, jotka hän on jokseenkin tuntenut. Xinranin on kasvattanut hänen isovanhempansa, koska hänen vanhempansa vangittiin kulttuurivallankumouksen aikana. Ennen muuttoaan Lontooseen hän juonsi Kiinassa radio-ohjelmaa, joka keskittyi kertomaan naisten elämäntarinoita.

Kiinan kadotetut tyttäret kertoo lukuisia tarinoita äideistä, jotka ovat luopuneet tyttäristään. Yhden lapsen politiikan takia poikalapsia on suosittu, minkä vuoksi esikoisena syntyneitä tyttölapsia on annettu adoptoitavaksi, hylätty kaduille tai jopa tapettu. Myös poikalapsen syntymisen jälkeen seuraavat lapset on jouduttu antamaan pois monissa tapauksissa. Xinran etsi Kiinassa käsiinsä naisia, jotka ovat näin joutuneet tekemään. Hän kertoo rikkaista naisista, köyhistä naisista, naisista joilla on hyvä maine ja naisista joilla on hyvin huono maine. Hän etsii käsiinsä orpokotien pitäjiä ja kuulee heiltä, minkälaista se on ollut, ja hän kertoo myös oman tarinansa. 

Kirja on mielenkiintoinen ja samalla raskas, vaikka se ei ole raskaasti kirjoitettu. Se antaa äänen lukuisille ihmisille, jotka eivät ole sellaista ehkä koskaan ennen saaneet. Pistää miettimään, kuinka paljon teksteitä on Xinranin toimittajan käsen editointia, mutta vaikka tekstejä olisikin paljon muokatu, niin ainakin ne antavat jotain ajattelemisen aihetta.

4 kommenttia:

  1. Kiltti tyttö oli minusta elokuvana hyvä, mutta enpä näe enää tarvetta lukea sitä kirjana. Ja mietinkin, että onkohan kirjan rakenne sama kuin elokuvassa, mutta ilmeisesti paljastus siis tapahtuu samaan tapaan.

    Kerro minulle jotain hyvää oli ok, mutta joo, tuskin luen jatkoa. Kiinan kadotetut tyttäret löytyy omasta hyllystä ja kiinnostaa. Mari Mannisen Yhden lapsen kansa sai kiinnostumaan aiheesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiltissä tytössä mielenkiintoisinta ehkä oli epäluotettava kertoja, joka on yleensä tyyli, josta en yleensä pidä, muta joka loi jännitettä mukavasti kirjaan.

      Poista
  2. Alkoi kauheasti naurattaa tuo huomio menestyneiden kirjojen helppolukuisuudesta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen usein huomannut, että jos kirja on New York Times Bestseller, se tarkoittaa sitä, että kirja on sen verran helppolukuinen ja/tai lyhyt, että lukuisat, kiireiset, työssäkäyvät ihmiset, jotka ehtivät vuodessa lukea vain muutaman kirjan, ovat ehtineet lukea (ja ostaa) juuri sen kirjan.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...