keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Sarah Waters: Silmänkääntäjä

ALKUPERÄINEN NIMI: Fingersmith
SIVUJA: 673
KUSTANTANUT: Tammi
JULKAISTU: 2002 (suom. 2006)
SUOMENTANUT: Helene Bützow
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta



Silmänkääntäjä on ensimmäinen Sarah Watersin kirja, johon olen törmännyt, vuosia sitten erään blogikirjoituksen kautta. Silloin luulin, että samanniminen Neil Burgerin ohjaama elokuva perustuu tähän kirjaan. Olin väärässä, kirjoilla ei ole mitään muuta yhteistä kuin suomennettu nimi.

Kirja unohtui, mutta myöhemmin tutustuin Watersin muuhun suomennettuun tuotantoon. Viimeiseksi tartuin Silmänkääntäjään, joka on ajallisesti Watersin vanhin suomennettu teos. Kirjasta huomaa, että se on Watersin vanhempaa tuotantoa, sillä se ei pysy aiheessaan ihan samalla tavalla kuin hänen tuoreemmat teoksensa.

Paksu romaani sijoittuu 1800-luvun puoleenväliin ja kertoo orvoksi jääneestä Sue Trinderistä, joka asuu epärehellisin keinoin itseään elättävien ihmisten seurassa Lontoon epävakaassa kaupunginosassa. Sue on ylpeä siitä, että hänen äitinsä on hirtetty, mutta muuta jännittävää hänen elämässään ei olekaan tapahtunut. Tarina alkaa, kun Richard "Gentlemanni" Rivers, vanha tuttu, esittää Suelle houkuttelevan ehdotuksen: Maaseudulla asustaa eräs rikas nuori nainen, Maud Lilly, joka pääsee omaisuuteensa käsiksi vasta mentyään naimisiin. Richard haluaa naida tämän naisen ja haalia rahat itselleen, mutta hän tarvitsee Suen apua. Sue värväytyy Maudin kamarineidoksi, tehtävänään vakuutta Maudin siitä, että Richard on loistava aviomiesehdotas - sillä kehenkä muuhun kuin omaan kamarineitoonsa suojattua elämää elänyt korkea-arvoinen neito luottaisikaan? Palkkiona tästä vaivasta Sue saa mukavan siivun Maudin omaisuudesta.

Kirja on paksu lukuromaani, joka etenee jouhevasti. Se sijoittuu mielenkiintoiseen aikakauteen ja juonessa on rutkasti juonittelua. Ensimmäinen osa keskittyy siihen, kuinka Sue asettuu Maudin palvelijaksi ja alkaa tahtomattaan tutustua ja jopa pitää Maudista. Hänen on vaikeaa välillä pitää mielessä Richardin juoni, varsinkin kun Maud vaikuttaa niin viattomalta, että Sue alkaa katua päätöstään olla mukana juonessa, varsinkin kun odottamattomat tunteet Maudia kohtaan alkavat herätä. Richardin painostuksesta hän kuitenkin jatkaa loppuun saakka.

Ensimmäisen osan lopussa on kuitenkin suuri juonenkäänne, joka kääntää tilanteen lähes päinvastaiseksi. Valitettavasti mielenkiintoisen käänteen jälkeen kirjan tyyli muuttuu. Kun ensimmäinen osa on ollut rauhallista kerrontaa, toinen osa alkaa hypähdellä epämukavasti. Kolmanteen osaan mennessä ollaan jo tosi hektisessä kerronnassa, johon ei enää jaksa edes keskittyä kunnolla. Tyyli kuvastaa hahmojen mielentilaa, rauhallisuudesta siirrytään sekavuuteen ja nopeisiin juonenkäänteisiin, mutta lukijalle tämä tyylikeino voi näyttäytyä väsyttävänä. Kun ollaan kirjan lopussa, viimeisten juonenkäänteiden vaikutus jää kenties toivottua laimeammaksi, sillä mielenkiinto kirjaan on hiipunut ainakin sata sivua sitten.

Watersin olisi pitänyt tiivistää. Tämän kirjan kohdalla todella harmittaa, että se on niin runsas, sillä alla piilottelee mielenkiintoinen vuosikymmenien taakse ulottuva juonittelu. Kirja on hyvin dickensmäinen, mutta aina sitä ei voi pitää ansiona. Dickens kirjoitti jatkokertomuksia lehtiin, Waters kirjoitti romaanin. Waters vaikuttaa tietoisesti valinneen dickensmäisen tyylin, mutta kaikkiin se ei uppoa. Brittiyleisöön kyseinen teos kyllä on uponnut, ainakin päätellen filmatisointien määräsä.

Tähän väliin haluan vuodattaa hieman Sarah Watersista kirjailijana. Kun luin hänen kirjansa Vieras kartanossa, olin hyvin vaikuttunut. Synkkä kartanoromaani brittiläisen yhteiskuntaluokkasysteemin rappeutumisesta imaisi minut mukaansa. Painoin kirjailijan nimen mieleeni, ja suuressa pukudraaman tarpeessa hankin sitten omaksi hänen kirjasta Parempaa väkeä, joka alkoi hyvin, mutta muuttui sekavaksi puolen välin suuren juonekäänteen jälkeen. Suurimman vaikutuksen minuun teki Yövartio, jonka rakenne ja mielenkiintoiset päähenkilöt. Nyt kun olen lukenut kaikki Watersin suomennetut teokset, olen tullut siihen tulokseen, että Yövartio on hänen parhain teoksensa. Se pysyy kasassa ja loppuu ennen kun kirja alkaa turhauttaa. Haluaisin lukea Watersilta lisää, ja taatusti luen, jos sitä suomennetaan, mutta olen varautuvaisempi. Waters on minulle nykyään kuin Jenni Vartiainen artistina: periaatteessa ihan hyvä, mutta jokin useimmissa teoksissa särähtää.

Suosittelen silti tätä kirjaa kaikille, jotka kaipaavat historiallista fiktiota mehevine juonenkäänteineen ja vaiuhdikkainen tapahtumineen. Kirjan mielenkiintoisia ykistyiskohtia ovat muun muassa Lontoon katujen kuvailu, junamatkat, 1800-luvun mielisairaala, ahdistavat kyläyhteisöt ja suljettu ylhäisöelämä. Kirja ei ole siloiteltu, vaan maailmaan pääsee hyppäämään kaikilla aisteilla.

6 kommenttia:

  1. Minusta tämä oli vallan mainio käänteineen kaikkineen. Olen lukenut kaikki Waltersit paitsi Affinityn, jota ei ole suomennettu, kuten ei myöskään romaanin Tipping the Velvet, jota itse pidän Waltersin parhaana.

    Yövartio on aika erilainen kuin Waltersin muut. Se pitäisikin joskus lukea uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, varsinkin se ensimmäinen käänne oli oikein mainio, muistan oikein hihkuneeni siitä kaverilleni. Mutta sen jälkeen jotenkin lässähti. Tuntui, että kerrottiin liikaa, keskittymättä oleelliseen.

      Poista
  2. Meillä menee näköjään ihan toisinpäin: Vieras kartanossa tylsistytti, mutta Silmänkääntäjän koukeroista ja mutkista pidin paljon. Yövartion lukemista odotan kovasti, sitä on sen verran paljon kehuttu joka suunnalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä mitä olisin tykännyt Vieraasta kartanossa suhteessa muihin Watersin romaaneihin, jos olisin sattunut lukemaan sen viimeiseinä. Jollain tasolla se on "tylsä", joo, mutta ainakin lukuhetkellä se piti otteessaan.

      Poista
  3. Minulla meni samoin kuin Jassulla eli pidin Silmänkääntäjästä todella paljon (nyt en siitä tosin enää paljon muista, sillä lukemisesta on aikaa noin kymmenen vuotta), mutta Vieras kartanossa hieman tylsistytti. Muuta en Watersilta ole toistaiseksi lukenut, vaikka minulla on hyllyssäni useita hänen teoksiansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjat ovat myös hyvin erilaisia, ne varmasti kolahtavat erilaisiin lukijoihin. :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...