tiistai 28. maaliskuuta 2017

Kiera Cass: Ainoa (Valinta osa 3)

ALKUPERÄINEN NIMI: The One
SIVUJA: 318 (+ näyte seuraavasta kirjasta) 
KUSTANTANUT: Pen & Paper
JULKAISTU: 2014 (suom. 2017) 
SUOMENTANUT: Laura Haavisto 
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Illéan kuningaskunnan prinssin puolisonvalintakilpailu on edennyt vaiheeseen, jossa lukijalle alkaa olla jo täysin selvää, että päähenkilö America on prinssi Maxonin mieleen. Oikeastaan jo kirjasarjan ensimmäisen osan ensimmäisessä luvussa tämä oli täysin selvää. Ainoa, jolle se ei ole ollut selvää, on America, joten tämä sarjan kolman osa kuluu siihen, kun America lopulta saa pohdittua loppuun sen, että rakastaako hän Maxonia vai ei. Tärkeä pohdinta, onhan kyse koko loppuelämäksi solmittavasta liitosta ja samalla sitoutumisesta prinsessan ja tulevaisuudessa kuningattaren ammattiin.

Trilogian pääparin kohtalon ollessa selvää pässinlihaa Ainoan mielenkiintoisimmaksi puoleksi nousee sen poliittinen juoni, joskin hyvin kehnosti toteutettu sellainen. Ehdin jo Goodreadsiin kirjoittaa seuraavan pika-arvostelun: 
"Höttöisenä alkanut trilogia pitää yllä höttöistä otettaan trilogian loppuun saakka, mikä on varsin valitettavaa, sillä jos kirjailija olisi uskaltanut, tarinassa olisi ollut ainesta pureutua hyvinkin yhteiskunnallisiin kysymyksiin."
Tähän ehdin saada Filemon Tursaalta (joka pitää blogia nimeltään Limapeikon kirjablogi) vastauksen: 
"Vähemmän yllättävää, ettei sarja jossa tuntuu olevan kyse lähinnä kolmiodraamasta ja jonka kansissa on keimailevia prinsessoja, ole kovin yhteiskunnallinen :P" 
mihin vielä vastasin: 
"Odotin paljon enemmän keimailua ja prinsessointia, joten kun juoni alkoi mennä yllättävän yhteiskunnalliseksi, aloin toivoa että kirjailijalla olisi ollut kanttia mennä vielä vähän pidemmälle." 
Tähän ajatustenvaihtoon tiivistyykin se, mistä haluan eniten tämän kirjasarjan kohdalla puhua. Odotin hömppää, mutta sainkin pienen ripauksen jotain, mistä olisi saanut kehitettyä varsin mielenkiintoisen trilogian. Odotin kimallemekkoja ja kunnon tosi-TV-draamaa, mutta sainkin päähenkilön, joka ei niin erityisemmin välitä siitä, mitä hänellä on päällään eikä edes jaksa juurikaan draamailla kanssakilpailijoiden kanssa. Tarkemmin ajateltuna juuri kukaan kilpatoveri ei ole mikään keimaileva prinsessa, vaan kaikilla on taustalla tarve selviytyä maailmassa, joka ei anna kovin hyviä eväitä elämään. 

Tuntuu vähän siltä, että Kiera Cass ei osannut päättää, kumpaan suuntaan lähteä kirjasarjassaan. Ehkä sarjaa on markkinoitu niin vaaleanpunaiseen glitteriin kuorrutettuna, että liian syvälle pureutuvat poliittiset juonikuviot on karsittu ankarasti kustanustoimittajan pöydällä pois. Tai sitten Cassilla ei ole ollut suuria taitoja rakentaa tarpeeksi uskottavaa ja syvällistä yhteiskunnallista juonta. Tai ehkä Cassia ei ole niin paljon kiinnostunut. Sen sijaan hän... on halunnut kirjoittaa keskinkertaista ihmissuhdejunnausta?* 

Alusta alken kirjasarjan taustalla on lymyillyt kuningaskunnan epäoikeudenmukainen kastijärjestelmä, joka halutaan murtaa. Joka ikinen siihen liittyvä juonenkäänne vain tuntuu epäuskottavalta, liian helpolta tai liian lapselliselta. Kaikki tärkeät päätökset tehdään tiloissa, joihin päähenkilöllä ei ole pääsyä, joten Cass on taktisesti pystynyt välttelemään yksityiskohtien selittelyn (ja selvittelyn). Välillä jossain aiheessa sentään päästään melko lähelle jotain oikeasti hyvää oivallusta, mutta Cass ei vie sitä tarpeeksi pitkälle, vaan hyppääkin yhtäkkiä taas vatvomaan ihmissuhdeongelmia. Kirjassa annetaan lukuisia suuria paljastuksia, kerrotaan vastarintaliikkeistä ja pohjoisen järjestäytyneistä kapinallisista**, mutta silti America vain haluaa palata kamariinsa pohtimaan sitä, että rakastaako se Maxon häntä nyt oikeasti.

Vaadinko minä nyt liikaa tällaiselta nuortenkirjasarjalta? Ehkä, ehkä en. Nuoret nimittäin eivät ole mitään tyhmiä. Eniten minua turhauttaa se, että näin kirjassa loistavan potentiaalin, mutta sitä ei hyödynnetty. Ajatella, jos kirja olisi kertonut tosi-TV-kilpailusta, mutta sitten kehittänyt tarinaa huomattavasti syvällisemmäksi? Cass tuntui kuitenkin olevan tiukasti jumissa premississään. Aivan sama, mitä kirjassa tapahtuu, valinta-kilpailuun palataan takaisin uskollisesti. Vaikka America ehtii seikkailla hetken aikaa kapinallisten kanssa palatsin ulkopuolella (jolloin mínulla heräsi toivo, että nyt kirja täräyttää!), America silti palaa palatsiin takaisin kiltsti. 

Cass pysyy premississään niin tiukasti, että sarjan seuraavakin osa lypsää siitä ideoita: tarina kertoo siitä, kuinka American ja Maxonin tyttärelle Eadlynille järjestetään oma valinta. Historia toistaa itseään, mistään ei ole opittu mitään. Kastijärjestelmäänkin haikaillaan kuulemma takaisin. Kuulostaa harmittavan ajankohtaiselta.

Saatan silti lukea sen, sillä odota edelleen niitä kohtauksia, joissa mainitaan Swendway-niminen maa, jossa puhutaan virallisena kielenä suomea. Ehkä joku valintaan osallistuvista henkilöistä on sieltä kotoisin.
_______________________________

* Kaiken kukkaraksi pistää pohtimaan, että onko jotenkin epäkirjallisuustieteellistä edes yrittää miettiä, mitä kirjailija on kirjallaan halunnut kertoa. Eikö kirjailija ole kuollut? Toisaalta en kutsuisi tätä blogiarviota millään muotoa tieteelliseksi kirjallisuusanalyysiksi, joten kysymys lienee turha.

** Kuinka olikaan jännä huomata, että pohjoisen kapinalliset ovat järjestäytyneitä ja hyväntahtoisia, ihan mukavia heppuja, vaikkakin vähän vieraan tuntoisia, kun taas etelän kapinalliset ovat väkivaltaisia ja epäjohdonmukaisia sabotoijia? Huomaako kukaan yhteyttä Yhdysvaltojen etelä- ja pohjoisrajojen naapureihin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...