tiistai 25. huhtikuuta 2017

Chimamanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat

"Sanot, ettei rotu ole ongelma vaan koska toivot, ettei olisi. Me kaikki toivomme sitä. Mutta se on vale. Minä tulin tänne maasta, jossa rotu ei ole ongelma. En pitänyt itseäni mustana, vaan musta minusta tuli vasta, kun tulin Amerikkaan." s. 323

Chimamanda Ngozi Adichien Kotiinpalaajat on rönsyilevä romaani, joka käsittelee universaaleja aiheita, jotka koskettavat suurinta osaa maailman ihmisistä: rakkautta, elämänvalintoja, itsenäistymistä, ulkopuolisuuden tunnetta ja kasvua ihmisenä. Juonellisesti Adichien teos ei ole uraauurtavan kekseliäs, mutta helposti lähestyttävä juoni tarjoaa ympäristön, jossa voi esitellä lukuisia yksityiskohtia, joihin lukijan toivotaan kiinnittävän huomiota. 

Romaani kertoo nigerialaisista Ifemelusta ja Obinzesta, jotka ovat nuoruuden rakastavaisia, mutta jotka joutuvat erilleen elämänvalintojen edessä. Kumpikin muuttaa ulkomaille, Ifemelu Yhdysvaltoihin ja Obinze Lontooseen, sillä he kokevat kotimaansa tarjoamat mahdollisuudet kapeiksi. Romaani seuraa enemmän Ifemelun kokemuksia Yhdysvalloissa: kuinka hän elää uskomattomassa köyhyydessä, sillä hän ei meinaa saada töitä, vaikka olisi kuinka pätevä mihin tahansa, kuinka hänen suhteensa Obinzeen hiipuu köyhyydessä tehtyjen valintojen takia, kuinka hänen elämänsä muuttuu riippuen siitä seurusteleeko hän valkoisen miehen vai afroamerikkalaisen miehen kanssa, kuinka hän ensimmäistä kertaa elämässään huomaa olevansa tummaihoinen. Obinzen elämä Lontoossa ei taas mene yhtä hyvin kuin Ifemelulla. Obinze päätyy maahan laittomasti ja hän yrittää saada laillisen oleskeluluvan, mutta se ei käykään niin helposti. Molemmat päätyvät palaamaan juurilleen vuosien kuluttua, mutta Nigeriassa he huomaavat muuttuneensa. He ovat nyt kotiinpalaajia.

Keskeisiin rooleihin romaanissa nousevat kulttuurien kohtaaminen, kulttuurishokki, rasismi, rotu ja rakkaus. Näistä rakkaus ei siinä mielessä ole esillä, että kirjaa voisi kutsua romanttiseksi kirjallisuudeksi, vaan rakkaus on enemmänkin hahmojen motiivi toimia tai olla toimimatta, ja keino saada elämäänsä jotain, mitä heiltä heidän mielestään puuttuu. Kirjan päärakkaustarina, Ifemelun ja Obinzen koko kirjan halki kattava kaari, on kuin naiivi nuoruuden ensirakkaus, joka kuitenkin säilyy lähes muuttumattomana yli vuosikymmenen ajan. Hahmot muuttuvat romaanin aikana, mutta heidän keskinäinen suhteensa ei muutu merkittävästi, vaikka se toki saa vivahteita. Kenties Ifemelun ja Obinzen romanssi mukailee väitettä, jonka mukaan suurin osa ihmisistä on kohdannut elämänkumppaninsa teini-ikäisenä. Heidän romanssinsa on romaanin tukipilari: kaikkien sivupolkujen jälkeen tietää, että teksti jossain vaiheessa palaa vielä heihin.

Kotiinpalaajat on maahanmuuttokirjallisuutta siinä mielessä, että se käsittelee kulttuurishokkia, mutta se käsittelee myös käänteistä kulttuurishokkia, joka aiheutuu kotiin palaamisessa. Vaikka romaanin suomennettu nimi kertoo kotiin palaamisesta, se käsittelee enemmän kotoa lähtöä ja sitä, miten uuteen ympäristöön sopeutuminen aiheuttaa yksilölle. Alkuperäinen nimi Americanah on taas sana, jolla Nigeriassa kuvataan henkilöä, joka on asunut ulkomailla, varsinkin Amerikassa, ja amerikkalaistunut siellä ollessaan.

Romaani pistää miettimään, minkälaisilla elämänvalinnoilla muokkaamme elämäämme, kuinka paljon elämänvalinnat ovat pakon sanelemia ja kuinka paljon kyseessä on todellinen valinnanvapaus. Toisaalta samalla kirja kommentoi länsimaalaista elämäntyyliä ja sitä, kuinka se keskittyy menneisyyteen ” (- -) kolmannen maailman ihmiset katsovat eteenpäin, me pidämme kaikesta uudesta, koska meille paras on vasta edessä, kun taas länsimaaisille ihmisille paras on jo takana, ja siksi heidän täytyy tehdä menneisyydestä fetissi” (s. 479), ja kuinka länsimaalainen elämäntapa peilautuu kolmannen maailman elämään. 

Kysymykset rodusta ja rasismista nousevat kirjassa hyvin keskeiseen asemaan – jopa niin keskeiseen, että kirjaa on syytetty alleviivauksesta ja liiallisesta luennoinnista. Oma näkemykseni on, että Kotiinpalaajat kommentoi nykyajan tilannetta varsinaisesti saarnaamatta, mutta samalla teos ei säästele sanoja. Mikä lie teoksen kirjoittamisen takana ollut motiivi onkaan ollut, mutta ainakin tällaisenaan teosta voi suositella sekä ajatuksia herättävänä lukuromaanina että silmiä avaavana opetusmateriaalina. Romaani kertoo runsassanaisesti, miten asiat ovat tai miten niitä mahdollisesti koetaan, mutta äärimmäisyyksin se ei mene. Se osoittaa pienillä arjen tapahtumilla, miten nykyajan jokapäiväinen rasismi näkyy Yhdysvalloissa ja miten erilaiset ihmiset siihen suhtautuvat. 

Länsimaalaisena valkoisena lukijana mieleen jäivät varsinkin kohdat, joissa valkoihoiset yhdysvaltalaiset kohtelivat mustia omasta mielestään tasa-arvoisesti, mutta rivien välistä oli luettavissa fetissimäisyyteen taipuva ihailu tai vähintään suhtautuminen mustiin ystäviinsä jonkinlaisina statussymboleina: 
” (- -) ja aina naiset, joihin hän näin viittasi, osoittautuivat tavallisen näköisiksi mutta olivat poikkeuksetta mustia” s. 164.
ALKUPERÄINEN NIMI: Americanah
SIVUJA: 522
KUSTANTANUT: Otava
JULKAISTU: 2013 (suom. 2013) 
SUOMENTANUT: Hanna Tarkka 
MISTÄ MINULLE: Kirjastosta

Teksti on mukaelma miniesseestä, jonka kirjoitin nykykirjallisuuden kurssille.

2 kommenttia:

  1. Fanitan Adichien kirjoja, joita ollen lukenut neljä. Ensimmäinen oli Purppuranpunainen Hibiskus ja heti perään luin kolme muuta. Tämä Kotiinpalaajat ei kauheasti sykähdyttänyt ja jäin jotenkin kiinni niihin hiuksiin, joita laitettiin koko ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan se, kuinka tiuhaa tahtia lukee kirjailijan kaikki teokset ja missä järjestyksessä ne lukee, vaikuttaa lukukokemukseen. Minullakin on paljon kirjailijoita, noiden viimeisimmäksi luettu teos ei kolahtanut niin paljon kuin ensimmäisenä luettu. Aion taatusti lukea Adichien muitakin kirjoja, ja varmasti vertaan niitä Kotiinpalaajiin, sillä se oli ensimmäinen kirja, minkä häneltä luin.

      Minua hiuskohtaukset eivät haitanneet. Tummaihoisten hiuslaatu on seikka, joka aiheuttaa yllättävän paljon puhetta, joten mielestäni niistä voikin puhua paljon, jos kokee tarpeelliseksi.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...