lauantai 2. syyskuuta 2017

Tarinoita Worldconista 2/5

Worldcon on The World Science Fiction Societyn järjestämä tapahtuma, joka on pidetty vuosittain aina vuodesta 1939 asti. Nyt Helsingissä 9.-13.8. pidetty Worldcon oli järjestyksessään 75. ja samalla ensimmäinen laatuaan niin Suomessa kuin Pohjoismaissa.
Selfie on hyvä ottaa aamulla, jolloin eyeliner on vielä kohdillaan.

Perinteisen con-postauksen sijasta päätin kirjoittaa tarinoita Worldconista. Hyvin nopeasti conin aikana nimittäin tajusin, että kronologinen kuvaus päivien tapahtumista voisi olla sekä puuduttavaa luettavaa että uskomattoman työlästä saattaa tekstimuotoon. Niinpä päätin valita toisenlaisen formaatin. Jokainen bloggaus kertoo muutaman merkittävän välähdyksen Worldconin viiden päivän varrelta.

Tässä osassa:
Welcome to Finland -iltabileet
Kuinka välttää kesän uutisoiduin myrsky eli Masquerade
Yllättävä yhteistyö ylioppilaslehden kanssa

Welcome to Finland -iltabileet

Hieman ennen conia Finncon 2018 -tiimi, jossa siis olen mukana, sai pyynnön järjestää Worldconissa iltabileet. Syitä oli kaksi: tapahtuma tarvitsi Suomi-teemaiset bileet, ja Finncon seuraavans suurena suomalaisen fandomin tapahtumana oli luonnollinen valinta isännöimään ja emännöimään. Varoitusaika oli lyhyt, mutta toimelias joukkomme alkoi oitis selvittää asioita. Tilat, musiikki, tarjoilu, muut käytännön asiat. Suunniteluun perustettiin oma Facebook-ryhmä, jossa käytiin reipasta keskustelua kaikesta bileisiin liittyvästä. 

Bileet järjestettiin Worldonin ensimmäisenä iltana. Olin alusta asti täysillä mukana, kunnes tajusin, että juhlathan alkavat samaan aikaan kun kuoron keikka. En siis voisikaan osallistua järjestelyihin. aktiivisesti. Vielä bilepäivänä olin porukassa mukana, mutta päivän aikana tajusin, ettei aikani oikeasti riittäisi sekä organisointiin että kuoron keikkaan. Kun muut menivät pikapalaveriin, minä jäin avajaisseremoniaa, sillä keikkaan valmistautuminen veisi alkuiltani tunteja: ruokailu, WC:ssä käynti, esiintymisasuun vaihtaminen ja äänenavaus. Koin huonoa omatuntoa, mutta kaikkeen ei aina repeä.

Teema: Suomalaisia herkkuja
Keikan jälkeen minulle oli euforinen olo ja halusin tuulettaa oloani jossain. Etsin bilepaikan. Bileet olivat olleet käynnissä vasta vähän päälle tunnin, mutta tarjoilut olivat jo loppuneet. Osasyynä tähän oli ehkä se, että irlantilaiset pitivät omia bileitä vieressä, ja vaikka he tarjosivat juomia, Welcome to Finland -bileet olivat ainoat, joissa tarjoiltiin naposteltavaa. Sen sijaan, että olisin heittäytynyt juhlatunnelmaan, tarjouduin kantoavuksi uudelle kauppareissulle, osittain lievittääkseni syyllisyyttäni bilejärjestelyistä luistamisesta. Kontrasti keikan antamaan adrenaliinipiikkiin ja kauppareissuun oli suuri. Ajoimme autolla lähimpään auki olevaan kauppaan ja lapoimme kärryyn kahdensadan euron edestä sipsejä, karkkia, keksejä, ja limsaa. Tuntui, että ruokaa oli aivan liikaa, mutta silti heitin kärryyn vielä pari sipsipussia lisää. 

Kun palasimme, tarjoilupöydän ääreen muodostui välittömästi pitkä jono. Ei pidä koskaan aliarvioida muutaman mallaslasillisen nauttineen ihmismassan suolanhimoa. 

Tarjoilut tekivät kaupan hetkessä, mutta uutta kauppareissua ei budjettisyidtä tehty. Myöhemmin illalla, kun suurin osa bileiden järjestäjistä oli jo lähtenyt majoitukseen, mutta minä olin vielä paikalla, koska olin luvannut jäädä loppusiivoukseen, näin kuinka juhlijat yrittivät nuohota tyhjistä sipsipusseista viimeisiä suolan rippeitä. Kävin siivoamassa tyhjät pussit pois siinä vaiheessa, kun sama oli toistunut liian monta kertaa. Näky oli surullinen. Toivottavasti juhlivat löysivät lisää suolapalaa matkalla majoitukseen.

Kuinka välttää kesän uutisoiduin myrsky eli Masquerade

Lauantaina pidettiin Worldconin yksi päätapahtumista, Masquerade eli naamiaiset. Conin tapoihin tottuneena menin kaverini kanssa jonoon hyvissa ajoin. Tapahtuma pidettiin onneksi conin suurimmassa salissa, samassa jossa Hugo Awards oli pidetty edellisenä päivänä, joten oikeaa huolta tilan riittämisestä ei ollut. Halusimme vain hyvät paikat.

Naamiaiset olivat kaikin puolin varsin erikoinen tilaisuus. En ole kovin paljon katsonut cosplay-kisoja, mutta huhujen mukaan ne ovat suuria tapahtumia monissa coneissa. Kaikki puhuivat naamiaisista ja pitivät niitä tärkeinä, joten täysin Worldcon-kokemuksen takaamiseksi halusin itsekin nähdä, mistä on kyse.

Hugoihin verrattuna tapahtuma oli huomattavasti epämuodollisempi. Vaikka tapahtuman juonsi sama henkilö, Karen Lord, turha pönötys loisti poissaolollaan. Jokainen kilpailija esiintyi muutaman minuutin ajan samalla kun Lord kertoi jotain esiintyjästä sekä tämän hahmosta ja asusta. Yllättävän paljon mukana oli Suomesta inspiroituneita asuja. Kalevala oli hyvin edustettuna. Minun suosikkini oli kyllä Rölli ja metsän henki -elokuvan Milli Menninkäinen. Harvoin näkee cosplay-kisassa suomalaisia fantasiahahmoja!

Kisassa oli paljon hienoja asuja, mutta kiinnitin huomiota siihen, että suurin osa päivän aikana käytäviltä bongaamistani upeista asuista loisti poissaolollaan. Missä oli se hieno Game of Thrones -ryhmäcossi? Entä kenraali Leia ja Rey -parivaljakko? En ollut päivän aikana pysähtynyt ihailemaan useita cosseja, sillä odotin näkeväni niitä illalla kilpailussa. Tämä oli selvä virhearvio. Nyt harmittaa, etten esimerkiksi ottanut kuvia päivän aikana. Niin monta hienoa cossia jäi huomioimatta niiden ansaitsemalla tavalla.

Masqueraden rakenne oli siinä mielessä kummallinen, että alle tunti itse tilaisuuden alkamisesta pidettiin väliaika - ja se kesti tunnin. Ennen väliaikaa lavalle käveli nainen, joka kertoi, että ulkona on parhaillaan meneillään tosi kova myrsky ja kaikkia suositellaan pysymään sisätiloissa. Mikäs meillä sisätiloissa.

Heti väliajan alettua suuri joukko ihmisiä poistui vauhdilla salista. Minulle tuli siitä paha olo, sillä väliaikabändi, Sassafrass, oli juuri alkanut laulaa. Sassafrass on yli 20 vuotta esiintynyt bändi, joka laulaa a capella -versioita historiallisista lauluista. Worldconissa he esittivät pohjoismaalaisiin myytteihin perustuvia lauluja. Bändi on iso, mutta esiintymässä oli kolmen laulajan edustus. Kun he olivat laulaneet noin vartin, aloin selaamaan kännykälläni ohjelmaa. Vasta silloin minulle paljastui, että väliaika kestää tunnin.

Sassafrass ei kolahtanut.
Siinä vaiheessa jouduin suureen mielensisäiseen kamppailuun, sillä tajusin, että minun pitäisi varmaan poistua tilasta, vaikka olin juuri mielessäni tuominnut kaikki, jotka olivat poistuneet. Sassafrass ei nimittäin miellyttäni musiikkikorvaani. Olin jaksanut kuunnella noin vartin enkä enää haluaisi kuunnella kolmea varttia lisää. Kaikki kappaleet kuulostivat samalta ja niitä oli vaikea seurata. Jokainen kappale kesti yli kymmenen minuuttia ja jokainen laulaja lauloi eri lyriikoita, kaikki yhtä aikaa. Kakofonia on sana, jota esitystä kuunnellessa halusi käyttää. Lopulta kaverini kanssa päätimme mennä vähän kävelemään salin ulkopuolelle.

Heti salista poistuttua huomasin, että suurin osa poistuneista ihmisistä olivat rientäneet lähellä olevaan huoneeseen, jossa otettiin kuvia cossaajista. Pitkä väliaika mahdollisti tuomareille miettimisajan ja kilpailijoille aikaa poseerata lukuisien valokuvaajien linssien edessä. Jokainen halukas sai myös mennä katsomaan pukuja tarkemmin lähietäisyydeltä. Ilmeisesti tämä on Worldconin Masqueradessa tapana, mutta ensikertalaisena tiedotus tästä oli jäänyt huomaamatta.

Väliajan aikana halusin menneä suuren ikkunan ääreen ihailemaan kesän uutisoiduinta myrskyä, joka oli kuulemma kaatanut lukuisia puita ja katkaissut sähköt suurelta alueelta pääkaupunkiseutua. Pääaulassa, suurten ikkunoiden äärellä, havaitsin kuitenkin myrskyttömiä valkoisia pilviä. Astuin ovista ulos. Maassa oli kyllä jälkiä sateesta, mutta näytti pikemmenkin siltä, että ulkona oli hieman sadellut muutama tunti sitten. Aikamoinen hirmumyrsky.

Yllättävä yhteistyö ylioppilaslehden kanssa

Tämä tarina sai alkunsa monta kuukautta takaperin, kun seura, jonka hallituksessa vaikutan, haki Turun ylioppilaslehden (Tylkkärin) jakelukeikkaa ansaitsemismielessä. Homma annetiin seuralle, mutta hetken iloittuamme huomasimme, että syksyn ensimmäinen Tylkkäri ilmestyi Worldcon-perjantaina. Tämä oli ongelma, sillä suurin osa hallituksen jäsenistä ja muista aktiiveista aikoi viettää kyseisen perjantain Worldconissa. 

Hallituksen puheenjohtaja oli yhteydessä Tylkkäriin ja selitti tilanteen, mutta lehden jakelusta ei joustettu - mikä on ihan ymmärrettävää. Onnistuimme sumplimaan jakelun niin, että he, jotka eivät olleet Worldconissa, urakoivat huimasti.

Jakeluasioista keskustellessa kävi ilmi, että Tylkkärin päätoimittaja oli itsekin kiinnostunut Worldconista. Hän ehdotti, että joku seuran hallituksesta voisi kirjoittaa tapahtumasta Tylkkäriin jutun. Tieto tästä kiiri korviini Worldconin aikana. Noin yhdeltä yöllä, kun olin palannut iltabileistä hostelliin, naputtelin viestin päätoimittajalle ja kerroin kirjoittavani jutun. (Suurin osa asioista tuli Worldconin aikana hoidettua puolen yön jälkeen, kännykän valoa peitolla piilotellen.)

Sovimme, että tapaamme lauantaina päivystykseni yhteydessä. Sähköpostitse sain tarkemmat ohjeet jutun kirjoittamisesta, mutta paikan päälle vielä vähän keskustelimme jutusta ja otimme kuvia. Oli hämmentävää poseerata asiantuntevan valokuvaajan edessä, sillä kuvien otto tapahtui nopeasti - melkein niin nopeasti, etten tajunnut sen tapahtuvan. Minut käskettiin seisomaan Worldconin Major Ursa -maskotin viereen, suoraan auringonpaisteeseen. Tuntui, etten saanut silmiä auki siinä kirkkaudessa, mutta lopputuloksesta tuli oikein hyvä.

Siinä valokuvamallina seistessäni Juha Jyrkäs, spefipiireissä tunnettu henkilö, jota Wikipedia luonnehtii sanoilla kanneltaja, kurkkulaulaja, runoilija, sanoittaja ja fennougristi, ilmestyi eteeni kuin tyhjästä. Hän kommentoi minulle, etä näytän erittäin häikäisevältä siinä auringonvalossa ja poistui paikalta. Häikäistynyt olo itsellänikin oli.

Suorassa auringonpaisteessa.
Kuva: Nella Keski-Oja
Artikkelin kirjoittamisen aikataulu oli tiukka. Worldcon loppui sunnuntaina 13.8. ja juttu piti jättää jo tiistaina 15.8. Niinpä Worldconin jälkeen istuin kiltisti koneeni ääreen kirjoittamaan. Jo seuraavana päivänä juttu oli luettavissa Tylkkärin nettisivuilla. Sinäkin voit lukea sen tästä linkistä.

Seuraavassa osassa:
René! - Origami + zine
Kuuluisuudet ja heidän normalisoitumisensa
Pettymysten tuottaja

Edellinen osa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...