sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Mitä kuuluu, internet?

Viimeksi elokuussa kirjoitin ajatuksia bloggaamisesta, ja täällä sitä ollaan taas samalla asialla. Blogini on ollut hiljaiselolla viimeiset pari kuukautta, ja nyt vuoden viimeisenä päivänä minusta tuntuu, että on aika kertoa kuulumisia. 

Elokuussa listasin jo kiitettävästi monia syitä siihen, miksi kulunut vuosi on ollut heikko bloggaamisen kannalta. Alkuvuonna elin minuuttiaikataululla ensiksi opiskelun takia, sitten rankan kesätyön takia. Kaiken kiireen keskellä luin vähän enkä saanut siitä vähästäkään blogatuksi. 

Sama meno on jatkunut loppuvuoden ajan. Vuosi 2017 on ehdottomasti surkein kirjavuoteni pitkään aikaan. Suunnitteilla on tehdä tammikuun puolella kirjallinen yhteenveto, jossa pääsen oikein kunnolla rypemään. 

Mitä minulle sitten kuuluu?

Kulunut syksy on mennyt opettajan pedagogisissa opinnoissa. Opiskelen parhaillaan äidinkielen  ja kirjallisuuden opettajaksi. Kun hain yliopistoon, vannoin, ettei minusta ainakaan opettajaa tule, mutta tässä sitä ollaan. Elämän realiteetit tulivat vastaan, jotain työtä sitä on elääkseen tehtävä, joten parempi hankkia johonkin työhön pätevyys. En edelleenkään ole täysin varma, onko opettajuus minua varten, mutta ainakin yritän. Onnistuin vakuuttamaan raadin pääsykokeissa, joten ehkä he näkivät minussa jotain potentiaalia.

Pedagogiset opinnot ovat rankat ja aikaavievät, mikä oli odotettavissa. Läsnäolovelvollisuutta on paljon, samoin tenttikirjoja. Monia hommia ei voi vain tehdä hutaisten ja toivoa, että pääsee läpi, sillä monissa hommissa ollaan tekemisissä ihan oikeiden oppilaiden kanssa. Lasten, jotka käyvät koulua ja elävät päivittäistä elämäänsä Normaalikoulussa. Silloin ei vain voi mennä luokan eteen höpisemään mitä sattuu, vaan täytyy olla hyvin valmistautunut. Tämän seurauksena olen valmistellut monia hommia yömyöhään. Olen opiskellut aivan uudenlaisella ponnekkuudella. Pistää miettimään, mikä opiskelumenestykseni olisi ollut, jos olisin nähnyt muinakin vuosina yhtä paljon vaivaa.

Opintojen seurauksena minut valtasi syksyllä aivan uudenlainen väsymys. Olin loppulukuvuodesta väsynyt itse opiskeluun, mutta myös lähes kaikkeen, mikä liittyy tietotekniikkaan. Olen nuoresta saakka ollut innostunut internetistä ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Pääsen internetissä keskustelemaan monenlaisten ihmisten kanssa, jakamaan kiinnostuksen kohteeni ja joskus myös pakenemaan arkea. Viime aikoina internet on kuitenkin tuntunut kaikkea muuta kuin rentouttavalta paikalta.

Tähän on taatusti vaikuttanut pedagogiset opinnot, joiden seurauksena olen joutunut käyttämään internetiä entistä enemmän työskentelyyn. Pitää jatkuvasti seurata yliopiston sähköpostia sekä käyttää erilaisia oppimisalustoja, jotta hommat etenevät. Tietokoneen ääressä istuminen ei ole enää rentouttavaa, vaan työtä. Työn tunne on siirtynyt myös bloggaamiseen, harrastukseeni, minkä seurauksena se on jäänyt vähälle.

Toinen merkittävä tekijä on internet-keskustelun muutos. Internetissä ei ole nykyään kovin mukavaa. Sosiaalisen median kanavilla huutavat vuorotellen erilaisten ääripäiden edustajat ja keskivaiheen enemmistö hymisee taustalla. Some-kohu nousee vaikka mistä, ja erilaiset kuplat elävät ja voivat hyvin. 

Viime aikoina minuun on iskenyt pelko. Eihän nettiin uskalla enää kirjoittaa mitään. Joku voi aina vetää herneen nenään. Tarkoitan pelollani sitä, että en enää luota siihen, että ihmiset osaisivat keskustella järkevästi. Vastaani on tullut lukuisia keskusteluja, joissa keskustelun osapuolilla on selvästi ollut hyvät tarkoitusperät, mutta joissa kirjoittajien ulosanti on aggressiivista ja joissa kanssakeskustelijan kirjoitukset on ymmärretty väärin. Tässä ilmapiirissä ei tunnu mukavalta julkaista edes kirjoitusta kirjasta, josta ei pitänyt. Kuitenkin luit väärin. Luit väärää kirjaa. Luit väärään aikaan.

Tuntuu, että internetissä pitää nykyään olla kova kuori. Jos sanoo jotain, täytyy pysyä tiukasti sanomansa takana. Asialliselle keskustelulle ei ole tilaa, mikä on harmi, sillä itse suosin kaikissa tilanteissa  rauhallista, kiihkotonta kommunikointia.

Miten tämä sitten vaikuttaa bloggaamiseen?

Syksyn aikana minun on monta kertaa tehnyt mieli hylätä kaikki sosiaalisen median kanavani. Tämä on ollut täysin uutta, sillä olen pitänyt profiileitani tärkeintä. Ne arkistoivat elämääni edes jollain tavalla tässä sähköisen ajan sekamelskassa. Samalla mieleni on haikaillut vanhoja aikoja. Kirjeitä, lankapuhelimia, kasvokkaista asiointia toimistoissa sähköisen hoitamisen sijasta. Olen huomannut kaipaavani yksinkertaisuutta kaiken tämän informaatioähkyn keskellä. Jossain vaiheessa lakkasin käyttämästä kännykkääni hetkeksi (mikä huolestutti vanhempani, kun en vastannut viesteihin...) Useina iltoina olen huomannut sulkevani laitteet ja lähtevän kävelylle. Olen ymmärtänyt ihmisiä, jotka eivät ole sosiaalisessa mediassa. Mahtaa olla rauhallista.

Kirjablogimaailma on pääsääntöisesti varsin kilttiä ja kivaa. Se tuntuu turvalliselta, mutta kirjablogien ulkopuolella vallitsee kaaos. Kaaos on osittain myös sitä, etten enää tule seuranneeksi tiettyjä blogeja, vaan päädyn lukemaan satunnaisia blogitekstejä some-linkkien kautta. Kun itsekin linkkaan blogitekstejäni erinäisille tileilleni, olen alkanut tarkemmin pohtia sitä, kuka minun tekstini loppujen lopuksi lukee. Toki voisin lopettaa tekstieni linkkaamisen, mutta toisaalta bloggaamiseen kuuluu se, että lukijat löytävät tekstin. Tilanne on ristiriitainen.

Olen syksyllä alkanut käyttää Habiticaa,
virtuaalista tehtävälistaa, joka pelillistää elämää.
Blogattavat teokset ovat vähitellen pudonneet
listan häntäpäähän.
Toistaiseksi olen ratkaissut tilanteen ehkä kaikista epäaikuismaisimmalla tavalla, eli lähes täydellisellä katoamisella. 

Hiljaiselon aikana olen huomannut, että kaipaan bloggaamista. Elokuun bloggauksessa sanoin, että koen, etten enää tarvitse bloggaamista siihen tarpeeseen, minkä vuoksi alun perin sen perustin. Halusin alun perin paikan, jonne voin jakaa ajatuksiani kirjoista, mutta nykyään minulla on monia ystäviä, joille voin puhua lukemistani kirjoista. Kuluneen syksyn aikana olen kuitenkin huomannut, että asia ei ehkä olekaan niin. Minulla on paljon ystäviä, joiden kanssa voin jutella kirjoista, mutta loppujen lopuksi luemme hyvin erilaisia kirjoja. Minusta on myös tullut tietyllä tapaa arempi - en halua vaivata ystäviäni liikaa. Siksi blogi on varsin kätevä alusta. Tämä on paikka, jossa saan luvan kanssa puhua ajatuksistani.

Miten sitten olen ajatellut jatkaa?

Huomaan edelleen, että kun saan luettua kirjan loppuun, minulla on siitä ajatuksia, jotka haluaisin jakaa. Rästissä olevat kirjat kuitenkin ovat jarruttaneet. 

Suunnitelmani on, että aion alkuvuodesta tehdä vuoden 2017 yhteenvedon ja kirjoittaa päällimmäiset ajatukset kaikista kirjoista, jotka vuoden aikana ovat jääneet bloggaamatta. Vuonna 2018 pyrin taas ryhdistämään lukuharrastustani. Haluan lukea enemmän kirjoja hyllystäni ja pysyä ryhdissä bloggaamisessani. Jo pitkään haaveenani on ollut, että saisin blogini sellaiseen kuntoon, että sen kehtaisi mainita CV:ssä. Tämä vaatii ainakin sitä, että käyn blogin kursorisesti läpi. Suunnitteilla ei ole poistaa mitään, mutta haluan vähintään olla tietoinen, mitä kaikkea vuosien takaa löytyykään.

Omalla tavallaan blogi tarjoaa juuri sitä, mitä kaipaan - selkeää, hidasta kommunikaatiota. Muun internetin suhteen minun on vielä pohdittava, mitä teen. Tuskin tästä minnekään olen kokonaan katoamassa, mutta kirjoitin jo Habitican to-do-listalle, että Tee some-siivous.

2 kommenttia:

  1. Tosi hyviä huomioita. Mainitsit monta niistä syistä, joiden takia jätin aikanaan Facebookin, enkä aio enää takaisin. Bloggaamisessa minuakin mietitytti joskus aikanaan se, miten ihmiset reagoivat, kuka tekstejäni lukee ja tuleeko stalkkereita tai vihakommentoijia, mutta kun vuodesta toiseen lukijat ja kommentoijat ovat olleen pitkälti samanlaisia, en enää pelkää sitä. Lisäksi blogista voi tylysti vain poistaa kehnot kommentit. Facebookissa sellaista toiminta-asennetta on vähän vaikeampi harjoittaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä FB:ssäkin kommentit voi poistaa, mutta toisaalta se voi ehkä aiheuttaa enemmän harmistusta kommentin kirjoittajassa. Minun kommenttejani on joskus poistettu siksi, koska ne saivat enemmän tykkäyksiä kuin itse päivitys... että mene ja tiedä, mikä on FB:ssä ok. :'D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...